Tervetuloa Rauhametsään – eläinlapset opettavat kaveritaitoja leikin avulla
”Mihin ollaan tultu?” kysyy varhaiskasvatuksen opettaja Suvi Tuovinen ja osoittaa monikosketusnäytölle. Näytöllä näkyy metsäinen maisema, jossa eri otsikoiden alta löytyy eläinlapsia, kuten siili, pikkusisko siili, pupu, susi ja peura, pöllö ja hiiri.
”Rauhametsään!” lapset huudahtavat.
Espoon Tillinmäen päiväkodissa on alkamassa hetki Eläinlasten Rauhametsässä, MIELI ry:n kehittämän sähköisen opetusmateriaalin parissa. Digitaalisessa metsässä päiväkoti-ikäiset voivat oppia eläinlasten avulla mielenterveystaitoja, kuten tunne-, kaveri-, tietoisuus- ja selviytymistaitoja sekä omien vahvuuksien tunnistamista. Taitoja harjoitellaan yhdessä aikuisen ja koko lapsiryhmän kanssa erilaisten tarinallisten harjoitusten kautta. Kokonaisuus sisältää sähköisen oppimisalustan sekä ammattilaisen oppaan. Eläinlasten Rauhametsä on julkaistu ja maksutta kaikkien ammattilaisten käytössä.
Hyvä kaveri kysyy mukaan leikkiin
Tänään Tillinmäessä puhutaan erityisesti kaveruudesta. Kaveritaitojen maailmaan Rauhametsässä ohjastavat susi ja peura. Ensin jutellaan hetki.
”Millainen on hyvä kaveri”? Tuovinen kysyy.
Vastaukset ovat lapsilla heti mielessä.
”Tulee mun kanssa pyörimislaitteeseen.”
”Kysyy, haluaisitko leikkiä mun kanssa.”
”Ettei lyö toista poskeen tai kaada tahalleen.”
Tuovinen nyökkää ja kysyy vielä, mitä sitten tekee hyvä kaveri, jos hän vahingossa tönäisee toista. Yhteisesti muistellaan, että silloin pyydetään anteeksi.
”Miltä se tuntuu, jos kaveri huutaa toiselle?” Tuovinen kysyy ja asettelee seinälle kaveritaitokortteja. Lapset ovat mietteliäitä ja katselevat kuvia tarkkaan. Piirroskuvissa lapset pitävät toisiaan kädestä ja leikkivät yhdessä, mutta toisissa kuvissa ilmeet ovat kiukkuisia tai toinen näyttää kieltä. Lapset saavat asettaa hymy- tai surunaaman valitsemiinsa kuviin.
”Pitää sanoa anteeksi, jos satuttaa”, joku vielä muistaa.
”Voi myös kertoa aikuiselle, jos toinen ottaa kädestä”, toinen tietää.
”Jos kiukuttaa, niin ei saa tehdä mitään tyhmää vaan hengittää vaan rauhassa”, kolmas sanoo.
Yhteistyöllä silta valmiiksi
Sitten lähdetään suden ja peuran matkaan Rauhametsään. Susi asuu metsässä ja peura mummonsa kanssa viereisellä niityllä. Heidän kohtaamispaikkanaan on puumaja, jonka vierestä kulkee joki. Peura ehdottaa sudelle sillan rakentamista joen yli. Susi on heti valmiina! Rakentamiseen tarvitaan kaikkien lasten apua ja erityisesti yhteistyötä.
”Rakennetaan mielikuvitussilta!” Tuovinen sanoo.
Jokainen ryhmä saa kaksi pitkää narua, jotka asetellaan maahan mutkittelevaksi joeksi. Huoneen reunoilta etsitään patjoja, istuintyynyjä, pehmusteseiniä. Alkaa ankara tohina, kun lapset rakentavat ryhmissä siltoja joen yli. Välillä siltaa levennetään narujen avulla ja sitten kavennetaan.
”Miten leveän sillan yli pääset hyppäämään?” Tuovinen huikkaa.
Lapset hyppelehtivät vuorotellen sillan yli, kunnes pienet jalat eivät enää ylety levenevän joen toiselle puolelle. Ja tarina jatkuu.
Osaatko kuunnella kaveria ja vuorotella?
Peuralla on soittimia puumajassa ja hän haluaisi opettaa sudelle soitinleikin. Peuraa jännittää ehdottaa sudelle ajatuksiaan. Mitä jos susi ei suostukaan? Peura kuitenkin päättää ehdottaa keksimäänsä leikkiä. Taas susi innostuu!
”Susi sanoo, jee kiva, kun ehdotit”, Tuovinen tarinoi ja kertoo, että on hyvä rohkaistua kertomaan kaverille, jos itsellä on joku kiva idea leikkiin.
Sitten lähdetään mukaan soitinleikkiin. Ensin opetellaan eri soitinten nimet ja äänet: helistin, triangeli, puukapulat…Huoneen toisella laidalla on sermi, jonka takana on samat soittimet. Jokainen lapsi käy vuorollaan soittamassa sermin takana, ja muut arvaavat, mikä soitin on kyseessä. Lopuksi sermin takaa aina ponnahtaa pystyyn pikkuinen käsi, jossa on arvattu soitin. Jee, minä soitin ja te arvasitte!
”Jaksoitteko odottaa vuoroanne? Kuuntelitteko toisten soittoa? Tuovinen kysyy.
Tärkeitä taitoja molemmat – vuorotella ja kuunnella.
Lopuksi vielä pelataan yhdessä padeilla Rauhametsän suden ja peuran ristinollaa, jossa harjoitellaan häviämistä ja voittamista. Samalla opitaan pettymyksen tunteen sietämistä ja toisen tunteiden huomioimista. Tärkeintä ei ole voitto vaan hauskuus ja yhdessä pelaaminen.
Taikamaailmaan rauhoittumaan
Sitten onkin hyvä hetkeksi rauhoittua. Pöydälle sytytetään taikalamppu.
”Kuvitellaan, että susi vie meidät taikamaahan. Ollaan ihan hiljaa, annetaan kaverille myös mahdollisuus rauhoittua”, Tuovinen sanoo.
Ja sitten ollaan vain.
Vielä yksi juttu. Mitäs kaikkea ehdittiin tehdä? Rakentaa silta, arvuutella soittimilla, pelata ristinollaa ja rentoutua.
”Laita peukku ylös, jos tehtävä oli kiva”, Tuovinen sanoo ja näyttää apukuvia jo tehdyistä tehtävistä.
Pieniä peukkuja ponnahtaa ylös jokaisen kohdalla. Hei sitten Rauhametsä ja eläinlapset, nähdään taas!
Sivua muokattu 15.9.2023