Artikkelit

Tulevaisuuden työelämä vaatii vuorovaikutusta

Nuoret suhtautuvat varauksella ja joskus jopa huolestuneina työelämään. Onko vika nuorissa vai olisiko työelämässä jotain korjattavaa? Mielenterveyslääkäri Erkko Klemetti aavistelee, että muutos on tulossa.

Kirjoittaja

Kirsi Maunula

Tilastollisesti työkyvyttömyyden mielenterveysperusteiset diagnoosit ovat kasvussa. Julkisuudessa puhutaan paljon työntekijöiden kuormittumisesta, työuupumuksesta ja mielenterveysperusteisista poissaoloista.

Eniten sairauspäivärahaa suhteessa väestöön maksettiin viime vuonna 35–49-vuotiaille naisille. Tutkimustiedon mukaan työuupumus tai kohonnut työuupumusriski koskee jo joka neljättä alle 36-vuotiasta. Mielenterveyden haasteet kasvavat nopeasti 16–34-vuotiaiden ikäryhmässä.

Mitä asialle voidaan tehdä?

Mielenterveyslääkäri Erkko Klemetti on kohdannut tuhansia tähän ryhmään kuuluvia ihmisiä. Hänen mielestään diagnoosien ja tilastojen sijaan ongelmaa pitäisi lähestyä laajemmin ja pohtia, miten henkilö on päätynyt tilanteeseen.

– Diagnoosit eivät tarjoa selitystä eikä yksilöllistä menetelmää vaikuttaa tilanteeseen. Asiat alkavat selkeytyä, kun ihminen tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, Klemetti vastaa.

Ylipäänsä kaikenlaiset vuorovaikutussuhteet elämässä ovat mielen hyvinvoinnin pohja. Siksi työelämään liittyviä ongelmia ei voida korjata lääketieteen keinoin. Kriisi ratkaistaan siellä, missä ihmiset toimivat keskenään. Eli esimerkiksi työpaikoilla.

– Suhtaudun hyvin luottavaisesti siihen, että me oikeasti voimme ratkaista mielenterveyskriisin, mutta se ei tapahdu terveyspalveluiden kautta. Klemetti toteaa.

Hyvä johtaminen on mielenterveysteko

Kun toimintaa tehostetaan ja ihmisiä johdetaan prosessien kautta, tärkeä vuorovaikutus saattaa unohtua. Johtaja voi vaikuttaa siihen, onko työyhteisössä yhteisöllisyyttä, vuorovaikutusta ja yhteinen suunta.

Tärkeää on myös palauteympäristö: palautteen tulisi olla linjassa yhteisen tavoitteen kanssa. Ristiriita näiden välillä on ongelma.

– Johtaminen vaikuttaa mielenterveyteen. Siksi näitä ongelmia ei myöskään voi ratkoa pelkästään lääketieteen keinoin vaikkapa työterveyshuollossa, Klemetti lisää.

”On paljon tehokkaampaa huomioida ympäristötekijöitä kuin hoitaa yksilöitä.”

Klemetin mukaan työpaikoilla purkautuu niin sanottua terapiatarvetta. Kyse on kuitenkin vain kuulluksi tulemisen tarpeesta.

Lähiesihenkilöt ovat avainroolissa työntekijöiden jaksamisen tukemisessa, mutta saman aikaan kahden tulen välissä: heidän pitää huomioida työntekijän psykososiaalinen kuormitus, mutta vastassa voi olla johdon tuottama tehokkuuspuhe ja prosessiajattelu.

– Konflikti kolahtaa pahiten lähiesihenkilöihin, jotka kohtaavat uupumuksen kasvotusten. Työntekijöillä on tarve tulla kuulluiksi ja huomioiduiksi. Mikäli keinoja kuormituksen ja olosuhteiden muutoksiin ei ole, jää työympäristöön ratkaisematon ongelma. Tätä kuormaa kantavat erityisesti lähiesihenkilöt, ja siksi minulla on erityinen huoli heistä, Klemetti avaa.

Nuoret – työelämän toivo

Nuorten työelämään siirtymisen vaikeutta on avattu esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen Nuorten työkyky -selvityksessä. Tulosten pohjalta näyttäisi, että keskeinen työelämämuutos liittyy arvoihin. Nuoret odottavat elämältä muutakin kuin työtä: vapaa-aikaa arvostetaan enemmän, eikä työ saa olla koko elämän sisältö.

Millaisilla eväillä nuoret sitten tulevat työelämään ja millä keinoilla pärjäävät siellä?

Klemetin mukaan nuoret tietävät jo valmiiksi, millaista nykyajan työelämä on. He haluavat tulla töihin siten, että voivat suojata itseään ylikuormitukselta ja uupumiselta. Nuoret arvostavat omaa elämää, vapaa-aikaa ja terveyttä.

”Nuorilla on pelkoa uupumisesta ja kykyä ennakoida omaa jaksamistaan.”

Klemetin mielestä ratkaisun avaimet löytyvät nimenomaan nuorista työntekijöistä. Nuoret on tavattu nostaa esiin mielenterveyskriisin yhteydessä, ja kasvussa ovat tilastollisesti erityisesti nuorten mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot. Nuoret eivät kuitenkaan ole ongelma tai heillä ei ole ongelmaa. Ongelma on muualla.

– Tykkään ajatella, että nuoret ovat tavallaan kuin kanarialinnut kaivoksissa: herkempiä kokemaan asioita, mutta myös tuomaan ongelmia esille. He ovat pienestä pitäen oppineet reflektoimaan tunteitaan, rajaamaan ja kuuntelemaan itseään. Kun he tulevat mukaan työelämän prosesseihin, he törmäävät niihin. Juuri siinä on muutoksen mahdollisuus. Nuoret ovat se voima, joka pakottaa muuttamaan työelämän käytäntöjä meille kaikille terveellisempään suuntaan, Klemetti painottaa.

Klemetin mukaan mielenterveyskriisi kärjistyy ja lopulta synnyttää uutta. Niin tapahtuu aina suurten muutosten kanssa.

– Nuorten mielenterveys ei tule sopeutumaan nykyisiin olosuhteisiin. Myös aikuiset uupuvat nyt nopeammin kuin aiemmin. Yksilön tehostaminen on tulossa tiensä päähän. Yhteisöllisestä vastuun kantamisesta löytyvät ratkaisut mielenterveyskriisin lisäksi myös aikaansaamisen haasteisiin, Klemetti toteaa.

Ratkaisu löytyy yhteisöistä ja yhteisöllisyydestä

Palaamme takaisin alkulähteelle, eli sinne, mikä on Klemetin mukaan ongelmien perimmäinen syy ja myös ratkaisukeino. Yksilön tarve tulla kuulluksi ja kuulua yhteisöön on olennainen hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Puutteita näissä ei paranneta psykoterapialla eikä lääkkeillä.

– Meillä on hyviä työkaluja ongelmien ratkaisemiseen, mutta ne eivät välttämättä löydy terveydenhuollosta. Mikään ulkoinen keino ei pysty ratkaisemaan rakenteellista haastetta. Terapia ei esimerkiksi korvaa puuttuvaa keskusteluyhteyttä työpaikalla, Klemetti toteaa.

Muutokseen tarvitaan Klemetin mukaan kolme asiaa. Ensimmäinen tarvittava muutostekijä on yhteys.

– Me tarvitsemme emotionaalista yhteyttä toisiin ihmisiin. Pitää olla turvallinen olo: jos mä vaikka mokaan, minua ei suljeta ulkopuolelle vaan saan anteeksi, Klemetti tähdentää.

Toiseksi tarvitaan jaettu visio, mihin ollaan yhdessä menossa.

– Tämä on tärkeä kohta erityisesti johtamisen kannalta. Johtamisympäristö vaikuttaa ihmismieleen ja johtajan tehtävä on näyttää meille yhteinen tulevaisuus. Sitä ei voi tehdä prosessien ja tehokkuuden kautta vaan sen pitää olla sellainen, että jokainen yksilö voi kiinnittyä siihen omalla työllään, Klemetti muistuttaa.

Kolmantena muutosvoimana on ehjä palauteympäristö.

– On olennaista, että palaute on linjassa yhteisen tavoitteen kanssa. Ei voi olla ristiriitaa siinä, että jos teet työtä tavoitteen eteen niin saatkin siitä kriittistä palautetta. Tietysti tämä edellyttää myös sitä, että tavoite eli visio on kirkas.

– Mitä lähemmäs nämä kolme tulevat toisiaan, sitä paremmin voi ihmisen mieli. Kun hän saa ympäriltään todisteita siitä, että homma on hanskassa, Klemetti summaa.