Ahtaimmissakin umpikujissa löytyy apua
Kirjoittaja
Vastaanotolleni saapui itsemurhaa yrittänyt, jännittynyt mies. Pyysin häntä istuutumaan ja kertomaan tarinansa, kuten MIELI ry:n Itsemurhien ehkäisykeskuksessa teemme.
Koulukiusaaminen ja välitunneilla yksin jääminen oli tehnyt reippaasta ja uteliaasta pojasta vetäytyvän. Vaikka lapsuudenkoti oli turvallinen, pojan ajatuksille ja tunteille ei ollut kuuntelevia korvia.
Kun peruskoulu päättyi, mies löysi lukiosta luotettavan kumppanin ja tiiviin porukan. Kaverukset pitivät yhtä abivuoteen, kunnes opiskelupaikat veivät heidät eri kaupunkeihin. Opiskelupaikka oli miehelle mieluinen, mutta kaupunki vieras.
Muut tuntuivat jaksavan loputtomia luento- ja bilemaratoneja, mutta mieheltä opinnot veivät paljon voimia. Hänestä alkoi tuntua siltä, että hän vajoaisi hitaasti juoksuhiekkaan. Luennoilla ja tenteissä kämmenet hikosivat, sydän hakkasi ja korvissa humisi. Katastrofiajatukset pyörivät mielessä pyörremyrskyn lailla.
Itsetuhoisuuteen johtavat monimutkaiset tapahtumaketjut
Kun sitten yhtenä päivänä kumppani ilmoitti haluavansa päättää parisuhteen, miehestä tuntui kuin juoksuhiekka imaisisi hänet pimeyteen ypöyksin. Umpikujasta ei ollut ulospääsyä, eikä kumppanikaan ollut enää tyynnyttämässä. Pimeys tukki ajatukset, silmät ja korvat.
Itsemurhien ehkäisykeskuksessa tarjoamme kriisiapua itsemurhayrityksen jälkeen ja pohdimme vaaratilanteiden välttämistä tulevaisuudessa. Itsemurhaa yrittäneiden tarinoita on monenlaisia.
Itsemurhayritykselle ei ole yhtä ainoaa syytä, vaan yleensä siihen johtavat monimutkaiset tapahtumaketjut. Aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen, kuinka ihminen reagoi vastoinkäymisiin ja yksinäisyyteen. Vaikka yksinäisyys ei suoraan aiheuta itsemurhia, se voi liittyä olennaisesti itsemurhakriisiin ja heikentää ihmisen hyvinvointia.
Kohtaaminen pelastusrenkaana pohjattomassa yksinäisyydessä
Kaikilla on tarve kuulua joukkoon. Paras apu yksinäisyyteenkin on yhteys toiseen: se voi pelastaa hengen.
Itsemurha-ajatuksista kannattaa aina kysyä suoraan. Kysyminen on tutkitusti turvallista, eikä kannusta ketään itsetuhoisuuteen. Tärkeintä on myös keskittyä kuuntelemaan toista. Siksi itsemurhien ehkäisykeskuksessakin olemme käyttäneet slogania ”mitä kuuluu?”.
Itsetuhoinen ihminen voi tuntea samanaikaisesti halua elää ja kuolla, muttei näe umpikujasta muuta ulospääsyä kuin kuoleman. Sietämättömällä hetkellä moni eristäytyy ja kokee pohjatonta yksinäisyyttä. Siksi lyhytkin kohtaaminen voi toimia pelastusrenkaana. Empatialla mielen umpisolmu voi alkaa avautua ja toivo elämän jatkamisesta alkaa näkyä.
Mitä tapahtui tapaamalleni miehelle? Kolmen tapaamisen aikana sankin pimeys oli hälventynyt. Vaikka ajatuksissa kuohui vielä ja yksinäisyyden tunnettakin oli, mies oli oppinut, että pahinkin olotila menee ohi ja että apua ja kuuntelevia korvia löytyy ahtaimmissakin umpikujissa. Hän tiesi, että pelottavilta ja vaikeilta tuntuvista ajatuksista kannattaa puhua ääneen.
KIRJOITTAJA: FRANS HORNEMAN
KUVA: CHRISTIAN ERFURT / UNSPLASH
Blogi on kirjoitettu alun perin Alkon #nofilter-blogiin Yksinäisyys-teemavuotta varten. Teemavuosi on Alkon vastuullisuustyötä. Yhteistyökumppaneita ovat MIELI ry ja HelsinkiMissio.
#nofilter-blogi Alkon sivuilla
Ota yhteyttä
Frans Horneman
Johtava psykologi
+358 40 193 3020
etunimi.sukunimi@mieli.fi
