Kategoriat: Blogi

30.8.2022

Koulumenestyksen ihanuus ja paineet

Kalvaako sinun mieltäsi huoli lapsesi koulumenestyksestä tai sen puutteesta? Miten reagoit lapsen koulunumeroihin? Onko lapsesi riittävä, vaikka todistus ei olisi kokoelma kymppejä? Oletko sinä riittävä ilman lapsen hyviä koulunumeroita?

Kirjoittaja

Elina Marjamäki

Elina Marjamäki työskentelee MIELI ry:ssä nuorten mielenterveyden edistämisen asiantuntijana.

Stressaaminen koulunumeroista voi alkaa jo tosi nuorena. Ystäväni kertoi huomioistaan nelosluokan koulun kevätjuhlasta. Pienet oppilaat saivat keväällä ensimmäisen numeroita vilisevän päättötodistuksen. Kuhina oli kovaa, kun oppilaat vertailivat todistuksessa komeilevia numeroitaan. Mikään vähempi kuin kymppi ei heille riittänyt, eikä ollut tarpeeksi! Pettymys oli suuri, kun vain kahdella oppilaalla oli täysi kymppi todistuksessaan. Loput vannoivat, että seuraava todistus heilläkin tulee olemaan täydellinen.

Mietin mielessäni, että onko heillä tunne, että ilman kymppejä et ole mitään, et ole riittävä. Ja täytyy myöntää, että onhan se tavallaan ihanaa ja hivelee aikuisia mieliämme, kun lapsemme ovat kunnianhimoisia. Pitäisikö meidän muistuttaa, että myös ihan tavallinenkin todistus riittää vai ruokkia kunnianhimoa kiinnittämällä huomio arvosanoihin ja kannustamalla hyviin suorituksiin?

Yhteiskunnassamme on tehty monia rakenteellisia muutoksia, joiden takia paineet ja stressi ovat valuneet yhä nuorempien koululaisten harteille. Nämä liian kovat odotukset ja paineet eivät suinkaan ole johtaneet suurta joukkoa nuoriamme kukoistuksen huipulle vaan masennuksen, ahdistuksen, riittämättömyyden tunteiden sekä uupumuksen poluille. Menestymisen paineet uhkaavat lasten ja nuorten mielenterveyttä.

Nuorisopsykiatri Miila Heinosen mukaan heidän osastollaan on nuoria, jotka ovat niin suorituskeskeisiä ja kunnianhimoisia koulussa ja vaativissa harrastuksissa, että heidät kannetaan nuorisopsykiatrian osastolle kirjaimellisesti ”saappaat jalassa”.  Psykiatreilla on Heinosen mukaan täysi työ saada nuoret alentamaan rimaa omille suorituksilleen.

Mitä me sitten voimme tehdä?

• Tärkeintä on kysyä, kokeeko lapsesi itsensä merkitykselliseksi todistuksen arvosanoista riippumatta?
• Oletko kiinnostunut lapsesi ajatuksista, kaverisuhteista tai siitä, millaisia ilon hetkiä nuoren päiviin on sisältynyt?
• Saako lapsesi myönteistä palautetta kotona ja koulussa?
• Onko sinulla tapana huomata lapsessasi sellaisia vahvuuksia, joista ei anneta kouluarvosanaa?
• Osaako hän lohduttaa kaveria, jolla on paha mieli?
• Huomaako hän, jos porukassa joku jätetään ulkopuolelle tai jotain mollataan?
• Osaako lapsesi nimetä itsestään ihania asioita?
• Tunteeko hän itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin hän on?

Great! Kaikkien lasten mielenterveys kukoistaa, kun kiinnität näihin asioihin huomiota, oli todistuksessa niitä kymppejä tai sitten ei.

Muistutetaan mieliimme, että lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu ennen kaikkea ilo ja huolettomuus sekä luottamus siihen, että elämä kantaa keskiarvoista huolimatta. Lyön vaikka vetoa, että sinä olet ollut ihan keskinkertainen oppilas ja pärjännyt silti ihan mukavasti elämässä! Tähän on meidänkin lapsillamme oikeus.