Siirry sisältöön

Mieliystävällistä joulua meille kaikille

Keskustellessani ystäväni kanssa jouluun liittyvistä toiveista ja vaatimuksista, meni vain muutama minuutti ja olimme saaneet mehevän riidan aikaiseksi. Tyypillistä joulua. Nauroimme, että tämä kuvastaa hyvin jouluun liittyviä tunteita ja sitä, että ristiriidoilta ei voi välttyä. Totesimme, että joulun ei tarvitsekaan olla täydellinen ollakseen mieliystävällinen.  
tyttö tonttulakki päässä makaa lattialla koiran kanssa

Joulunaika onkin hyvä ottaa mielen taitojen treenauskenttänä ja aikana harjoitella erilaisia tunnetaitoja ahdistuksen hallinnasta ilon irti ottamiseen. On parasta vain hyväksyä se tosiasia, että joulu ja siihen liittyvät odotukset, toiveet, paineet ja stressi ovat yhtä väistämättömiä kuin punajuuri rosollissa tai joulupukin punainen puku.  

Mielelle tekee hyvää kohdata ja hyväksyä kaikenlaiset tunteet.

Siksi mieliystävällisen joulun suursiivoukseen ei kuulu tunteiden lakaiseminen maton alle. Nyt hypätään reippaasti tunteiden vuoristoradan kyytiin ja annetaan näiden jouluun liittyvien tunteiden tulla ja mennä. Niiden tunnistaminen ja hyväksyminen raivaa tilaa myös keveämmille ja iloisemmille tunteille. Hyväksyminen on ensimmäinen askel siihen, että saat otettua vaikeista tunteista niin sanotun lempeän niskalenkin.

Jouluun voi liittyä surua ja haikeutta

Monelle jouluaaton herättämiin tunteisiin kuuluu olennaisena osana suru ja haikeus. Yksi omista mieliystävällisistä joulutraditioistamme on vierailu nuorena kuolleiden vanhempieni haudalla. Lapseni ovat jo pienenä omaksuneet perinteen, että kerran vuodessa asettaudumme hautakiven ympärille tonttulakit päässä ja kynttilät kädessä. Suremme hetken aikaa sitä, että lapsillani ei ole ollut isovanhempia.

Menetykset ja suru voivat kulkea mukana joulussa.

Hautakynttilöiden sytyttämisen jälkeen jatkamme matkaa kohti riehakkaampia fiiliksiä. Yhtenä jouluna hilpeys tosin keskeytti hartaan tunnelmamme, kun huomasimme vasta haudalla, että olin vahingossa ostanut paristokäyttöiset kynttilät ilman paristoja.

Mitkä asiat sinun joulussasi tuovat pintaan surun, kaihon tai haikeuden tunteita? Voitko kohdata ne rauhassa ja hyväksyä osaksi joulun tunnekirjoa?

  

Odottamisen ilo antaa voimia

Odottamisen ilo merkitsee jännitystä, joka liittyy tulevaan palkkioon. Jouluun olennaisena osana liittyvä odottamisen ilo alkaa siitä, kun saamme avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Todellisilla super-jouluttajilla odottamisen ilo alkaa tosin jo juhannuksena, kun he pakastavat tuoreen saunavihdan odottamaan jouluaattoa. Odottamisen ilo on tunne, jonka ansiosta meillä on innostusta ja sisua, ja sen voimin jaksamme rehkiä saavuttaaksemme tavoitteemme.  

 Arvostamme monia asioita enemmän, kun olemme ensin vähän nähneet vaivaa niiden eteen. Odottamisen ilon kääntöpuolena on tietenkin se, että se saattaa aiheuttaa uupumusta ja loputonta suorittamista. Entä jos nappaisit tästäkin tunteesta tukevan otteen ja säätelisit omaa suorittamista? Et olisikaan aivan uupunut jouluaattona, mutta kuitenkin sen verran rehkinyt, että saat tyydytystä päästessäsi nauttimaan joulusta.

Entä jos säätelisitkin omaa suorittamista, jotta et olisi aivan uupunut jouluaattona?

Miten valjastaisit odottamisen ilon lisäämään joulun ajasta nauttimista? Mitä itselle sopivia perinteitä voisit kehittää? Mitkä perinteet voit hyvällä omallatunnolla säilöä historian kirjoihin.

Yhdessäolon riemu vai yksinolon autuus?

Jouluun liittyvistä tunteista moni mainitsee tärkeimmiksi yhdessäolon aiheuttaman hyvänolon tunteen. Kerrankin on aikaa olla rauhassa yhdessä ja kaivaa lautapelit naftaliinista. Toisaalta se voi myös olla niitä kaikkein ristiriitaisimpia tunteita herättävä asia. Vaikka itsellä olisi paikka, johon kuulua, lähipiirissäkin voi olla ihmisiä, jotka eivät mahdu juuri jouluna joukkoon. Kaikilla ei ole mahdollisuutta ja toisaalta kaikki eivät välttämättä haluakaan kokea yhteisöllisyyttä. Yksinelävä saattaa haaveilla perhejouluista ja perheellinen puolestaan täydellisestä yksinolosta jouluna.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta yhdessäolon kokemiseen – toisaalta moni haaveilee myös yksinolosta ja omasta rauhasta.

Kun lapseni olivat pieniä, hekumoimme erään ystäväni kanssa pitkään etukäteen, miten ihanaa onkaan että sinä jouluna hän viettää joulunsa yksin. Myötäelin hänen innostustaan, ja suunnittelimme, mitä kaikkea yksin vietetty joulu voisi tarkoittaa: kirjan lukemista, vaahtokylvyssä lojumista, kaikessa rauhassa syömistä, hiljaisuutta, musiikin kuuntelua kynttilän valossa.  

Lapsiperhekaaoksessa elävälle kaikki tämä kuulosti taivaalliselta. Tuntui kuin omakin joulustressi olisi puolittunut, kun kuvittelin itsekin lojuvani naapurin kylpyammeessa nautiskellen joulurauhasta. Joulupyhien jälkeen paloin halusta kuulla, miten ihana jouluaatto hänellä oli ollut. Juu, kyllä vain, yksinoloa oli aattona kestänyt noin pari tuntia, minkä jälkeen ovikello soi kesken kylvyn ja lapset olivat rynnänneet iloisina, tyytyväisinä ja energisinä kotiin ”Me syötiin jo!!” -mentaliteetilla.  

Mikä sinusta on kivaa yhdessäoloa? Onko se jouluelokuvien katselu yhdessä, lautapelien pelaaminen vai henkevät keskustelut? Kaipaatko joululta yhdessä oloa vai mieluummin omaa rauhaa?

Joulurauha

Parasta joulun tunteiden vuoristoradalla on lopulta kaiken jouluhässäkän jälkeen pukeutua uuteen pyjamaan, syödä suklaata hyvällä omallatunnolla ja nauttia joulurauhasta. Rauhalla on tässä ajassa aivan erityisen tärkeä kaiku ja se alkaakin jokaisen omasta mielestä.   

Joulurauhaa ja mieliystävällistä joulun aikaa juuri sinulle!


Ryhmä nuoria seisoo kalliolla. Taustalla majakka.

Tänä jouluna on aika keskittyä nuoriin

Liian moni nuori jää yksin mielen myrskyjen ja vaikeuksien kanssa. Tuellasi voimme vahvistaa yhä useamman nuoren mielenterveystaitoja ja tarjota keskusteluapua vaikeassa tilanteessa.

Sivua muokattu 9.12.2024


Sisältö liittyy seuraaviin aihealueisiin: