Mietteitä murrosikäisen vanhemmuudesta
Kirjoittaja
”Mä meen edeltä… ja ette sitten nolaa mua. Voitko kävellä kymmenen metriä mun perässä?” ”Äläkä sitten ainakaan hurraa siellä katsomossa!”
Ensimmäiset merkit teinivuosien tulosta saattavat olla varsin hauskoja, kun yhtäkkiä huomaat olevasi ”maailman noloin” ihminen, etkä enää se kiva tyyppi, jonka seura on maailman parasta. Saat alkaa noudattaa kaikenkarvaisia ohjeita näkymättömyydestä tai kaukana perässä kulkemisesta, joita jälkikasvusi keksii joutuessaan näyttäytymään seurassasi.
Murrosiän yksi tärkeimmistä kehitysvaiheista on irtaantuminen omista vanhemmista ja oman identiteetin muodostaminen. Niinpä jalkapalloturnauksen katsomossa hurraaminen on yhtäkkiä sinulta ehdottoman kiellettyä ja joudut lymyilemään läheisissä puskissa, mikäli haluat nähdä edes vilauksen jälkikasvusi peleistä. Tämä on ikävaihe, joka joissakin meissä herättää innostusta ja kiinnostusta, toisissa pelkoa ja hammastenkiristystä!
Murrosikäisen kuuluu irtautua vanhemmistaan.
Eräs kollegani ilmoitti lapsen saaneelle siskolleen, että sisko voi lähettää vauvelin hänen luokseen hoitoon siinä vaiheessa, kun siitä on tullut teini, koska ”silloin niistä tulee niin mielenkiintoisia”. Toisissa teini-ikä voi puolestaan herättää kauhunsekaisia tunteita heidän muistellessaan omaa rellestämistä kavereiden kanssa. Ystäväni kertoi, että hän paljasti vasta keski-ikäisenä vanhemmilleen, mistä ikkunasta hän aikoinaan karkasi bilettämään vanhempien kuvitellessa, että tytär oli palannut kotiin sovittuna kotiintuloaikana.
Ehkä tärkein asia, jonka vanhemmille voisi kertoa lapsen tullessa murrosikään on, että ”he ovat tehneet kaiken oikein”. Lapsesta on kasvanut teini, ja tämä on hyvä ja tarpeellinen kehitysvaihe. Älä siis vanhempana murehdi sitä, mitä olet tehnyt väärin vaan pysy turvallisena selkänojana nuorelle. Tiedossa on mielenkiintoisia käänteitä tässä uudessa kehitysvaiheessa, jonka päätteeksi sinäkin saat todistaa aikuistumisen ihmettä.
Tutkittua tietoa teinien aivojen kehityksestä
Teinivuodet ovat viime vuosikymmenen aikana herättäneet myös aivotutkijoiden mielenkiinnon. Kehittyneiden tutkimuslaitteiden avulla on päästy kurkistamaan siihen myllerrykseen, mikä teiniaivoissa on käynnissä. Päällisin puolin tätä uusien aivosolujen syntymistä ja synapsien välisten yhteyksien muodostumista ja tarpeettomien aivosolujen siivoamista on tosin vaikea nähdä, ja varsinkaan erottaa myönteisiä edistysaskeleita ovien paukuttelun, huutamisen tai apatian keskeltä.
Välillä huomaat, että nuori haluaa olla täysin samanlainen kuin muut kaverit, kun taas seuraavassa vaiheessa hän haluaa erottautua joukosta ja olla yksilöllinen. Kylpyhuoneesta voi ulos tulla pinkiksi tai sähkönsiniseksi tukkansa värjännyt muodonmuutoksen kokenut jälkikasvusi. Pikkuveljeltä lipsahtaa, että isosisko on jo pari viikkoa sitten ottanut kielilävistyksen, etkä ole itse huomannut mitään. Verenpaineesi nousee ja sinua syytetään ”jatkuvasta rageemisesta”, vaikka omasta mielestäsi puhut harkitun rauhallisesti.
Nuori kokeilee erilaisia tyylejä ja hakee tapaansa olla oma itsensä.
Identiteetin muodostumisen vaiheessa tarvitaan edelleen vanhempien tukea, vaikka vanhemmat eivät voikaan tehdä tätä työtä nuoren puolesta. Voit ajatella nuoren olevan kuin toukkavaiheessa oleva perhonen, joka kamppailee kuorensa sisällä. Kamppailu on tarpeen, jotta perhosen siivet olisivat vahvat, kun hän lopulta on valmis murtautumaan kuorestaan ja levittämään siipensä ja lähtemään lentoon.
Jos liian innokkaana menet auttamaan kehittyvää perhosta aukaisemalla tuon kuoren, niin ulos päästessään perhonen ei suinkaan lehahda lentoon vaan siivet lerpahtavat, eivätkä kanna. Kehittyvää perhosta ei tietenkään pidä myöskään jättää täysin oman onnensa nojaan, talloa ja heitellä, jotta se karaistuisi!
Voit tukea ja kannustaa teiniä hänen etsiessään vastauksia kysymyksiin, ”Kuka minä olen?” ja ”Mitä minä haluan?”, mutta et voi ojentaa hänelle vastausta tarjottimella, tyyliin ”otapa tästä sinun identiteettisi”. Sen sijaan myötätunnolla, kuuntelemisella, kiinnostumisella, kannustamisella ja optimismilla pärjäät mainiosti. Ne ovat hyviä työkaluja vanhemmuuteen myös tässä vaiheessa.
Voit vanhempana tukea teiniä identiteetin löytämisessa, mutta et voi tehdä sitä hänen puolestaan.
Nuoren tuen tarvetta vanhemmilta voi verrata psykoterapeutti Tiina Röningin tavoin vaikkapa uima-altaan päädystä otettavaan alkuvauhtiin. Siinä tavoitteena on saada uintiin mahdollisimman hyvä ja pitkä liuku. Jos pääty on liian lepsu, niin liukumiseen ei saa riittävästi vauhtia. Toisaalta liian kapeakaan pääty ei mahdollista nuoren kasvua. Nuorten täytyy saada uhmata ja haastaa. Aikuisten tehtävä on olla saatavilla, tukea ja vastata tähän uhmaan jämäkästi, mutta joustavasti.
Nuoret tarvitsevat vuorovaikutusta yhtä paljon kuin vauvat syntyessään, luennoi nuorisopsykiatri, emeritusprofessori Veikko Aalberg aikoinaan. Tämä on hyvä muistisääntö. Jos oma jälkikasvusi ei suostu puhua pukahtamaan sinulle, juttele hänen kavereilleen. On hyvinkin mahdollista, että sinun nuoresi puolestaan juttelee kavereiden vanhempien kanssa. Pysy kuitenkin kuulolla! Ne hetket, kun nuoresi haluaakin puhua, voivat tulla yllättävissä paikoissa ja niihin on tärkeää tarttua.
Bonuksena kuuntelulle pääset nauttimaan kivoista keskusteluista, sillä nuorten aivot ovat tietyllä tapaa rajoitteista vapaat eivätkä ole urautuneet samalla lailla kuin aikuisten. Tarjolla voi olla hyvinkin yllättäviä ja opettavaisia näkökulmia, kun pysähdyt kuuntelemaan.
Muista, että rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Teinit tarvitsevat rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta juuri sellaisina, kuin he ovat.
Ota talteen teinin vanhemman muistilista:
- Muista huolehtia omasta jaksamisestasi.
- Hae vertaistukea, tutustu kavereiden vanhempiin.
- Huomaa ja sanoita nuoren onnistumisia ja vahvuuksia.
- Pienetkin kohteliaisuudet ovat merkittäviä.
- Vahvista hyväksytyksi tulemisen tunnetta.
- Kerro, että nuori on tärkeä ja välität hänestä.
- Anna tilaa tehdä erehdyksiä ja kokeiluja.
- Tue suhteita kavereihin: ikätoverit auttavat kasvamisessa.
- Kiinnostu, kuuntele ja kannusta.
Lukuvinkki: Aalberg & Siimes; Lapsesta aikuiseksi, NEMO 2007