Myötätunto voimavarana ekokriisissä
Vihreästä siirtymästä huolimatta hiiltä on ilmakehässä enemmän kuin koskaan ihmisen aikana. Pian on edessä aika, jolloin nykyistäkin valtavammat ihmisjoukot joutuvat siirtymään pois kodeistaan ilmastokriisin edetessä. Miten tällaista tietoa voi ottaa vastaan? Voisiko myötätunto olla ainakin osittain vastaus ilmastokriisin aiheuttamaan tuskaan?
Nyt kesäkuussa 2024 maapallon eri osissa eletään todeksi tappavia hirmuhelteitä ja myrskyjä. On selvää, että ilmastokatastrofi ei ole tulevaisuudessa vaan se on nyt, vaikka meillä pohjolassa tuntuukin vain poikkeuksellinen alkukesän lämpöaalto. Vihreästä siirtymästä huolimatta hiiltä on ilmakehässä enemmän kuin koskaan ihmisen aikana.
Järkyttävän tiedon vastaanottaminen on vaikeaa. Tuska voi tuntua liian suurelta ja mieli turvautuu toiveajatteluun tai kieltämiseen: ei kai meille mitään voi käydä, ehkä teknologia ratkaisee, eiköhän joku tee jotain, eikö ilmasto ole muuttunut aina? Nykyinen ihmisen aiheuttama muutos on kuitenkin ilmakehän historiassa täysin poikkeuksellinen laajuudeltaan ja nopeudeltaan. Tietoa ilmastokriisistä pitäisi siis ainakin yrittää ottaa vastaan.
Nykymaailmassa olemme jatkuvasti paineen ja stressin alla, joten moni voi miettiä, ettei tavallisen ihmisen tarvitse ratkoa näitä asioita. Valitettavasti se ei ole totta. Ilmastokriisi on niin monimutkainen vyyhti, että mikään yhteiskunnan taho yksinään ei voi olla siitä vastuussa. ”Jos sua ei vituta ilmastokriisi, sä et tiedä siitä tarpeeksi”, kommentoi nuorten ilmastodelegaatti Hanna Höijer. Vastuu on siis kollektiivisesti meillä kaikilla, ja mahdollinen tuska syyllisyydestä kannattaakin ehdottomasti kääntää vastuunkannoksi.
Voidaan ajatella, että koko ekokatastrofi, siis ilmastokriisi, massasukupuutto, ja kaikenlainen saastuminen, sekä niiden seurauksena syntyvä yhteiskunnallisten kriisien vyyhti, on oikeastaan seurausta laajamittaisesta myötätunnon puutteesta.
Myötätunnon avulla ilmastokriisiä vastaan
Myötätunto asenteena ja elämäntapana auttaa miettimään, miten voin eläytyä lähellä tai kaukana olevien tilanteeseen ja miten voin teoillani lievittää ympärilläni olevaa kärsimystä. Myös, miten elää kohtuuden ja tasa-arvon hyveiden mukaan.
Korjausehdotukseni yhteiskuntaan on myötätunnon aktiivinen lisääminen – yksi mielenterveyden peruspilareista.
Myötätunto ei ole tällä hetkellä kovin suuressa huudossa. Menestyksen tavoittelu, suorittaminen ja kilpailuhenkisyys ovat ujuttautuneet kaikkeen yhteiskuntamme osa-alueisiin.
Meidän pitäisi nähdä nuorten mielenterveyskriisi pitkälti seurauksena kaikesta siitä, mikä myös aiheuttaa tai ylläpitää planeetan rajoista piittaamatonta elämäntapaa. Siis myös jakautuminen parempi- ja huonompiosaisiin, syrjäytyminen, äärikonservatiivisuuden nousu ja väkivallan lisääntyminen liittyy myötätunnon puutteeseen jossain tai monessakin kohtaa nuorten ympärillä.
Myötätunto, jota tässä ratkaisun avaimeksi tarjoilen, ei suinkaan ole vain pehmeää ja varovaista, eikä hyssyttelyä tai surkuttelua. Päinvastoin: se on vahvaa, jopa tulista oikean ja hyvän puolustamista ja tarpeellisten rajojen asettamista, suoraan rakkaudesta käsin.
Ei oikeastaan ole enää muuta mahdollisuutta kuin alkaa kuunnella entistä herkemmällä korvalla, mihin suuntaan myötätuntoinen toiminta meitä haluaa viedä. Ilmastokriisi pakottaa meidät jakamaan resurssejamme ja selviytymään materiaalisesti niukkenevissa oloissa. Muutokset voivat tuntua turvattomilta, mutta tosiasiassa epävarmuus ja muutos on elämän perusolemus, eikä kukaan ole antanut meille takuita olosuhteiden säilymisestä ennallaan. Toivon todella, että pakko johtaa meidät hyvään suuntaan.
Sellainen yhteisö ja yhteiskunta, joka huolehtii sekä nuorista että heidän ympäristöstään rakkaudella, on suurimmalla varmuudella turvallinen – olivatpa olosuhteet millaiset tahansa. Uskalletaan astua omasta elämänpiiristämme maailmaan. Eletään myötätuntoa todeksi sekä itsemme että muiden takia.
Mikä on sinun myötätuntoinen tekosi tänään? Kohdistuuko se itseesi, läheisiisi vai kauempana oleviin, vai kenties kaikkiin näistä?
Maailman ympäristöpäivää vietetään keskiviikkona 5.6.2024.
Tutustu myötätuntoon ekokriisissä myös Sini Forssellin tekstistä.
