Lasten ja nuorten yksinäisyys

Jokainen meistä kaipaa hyväksytyksi tulemisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kasvaakseen ihmisenä eheäksi ihminen tarvitsee psyykkistä ja fyysistä läheisyyttä. Yksikin läheinen ystävä voi auttaa suojaamaan lapsen ja nuoren mielen hyvinvointia, kun siihen kohdistuu haasteita. Yksinäisyys on eri asia kuin yksinolo. Jokaisen meistä on hyvä oppia olemaan välillä myös yksin, se kehittää muun muassa itsenäisyyttä.

Yksinäisyys on aina ei-toivottu ja satuttava tunne. Suurin osa ihmisistä kokee ohimeneviä yksinäisyyden tuntemuksia jossain vaiheessa elämäänsä, mutta pitkittyessään yksinäisyys on vaarallista jopa terveydelle.

Yksinäisyys on monen lapsen ja nuoren elämänlaatua heikentävä kipeä tunne. Tutkimusten mukaan joka viides lapsi tai nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Yksinäisyys alentaa itseluottamusta ja lisää riskiä muun muassa tunne-elämän ongelmiin, kuten masennukseen ja ahdistukseen sekä käytöksen häiriöihin. Lapsuudessa koettu pitkäaikainen yksinäisyys jatkuu usein myös nuoruudessa, mikä nostaa muun muassa syrjäytymisriskiä.

Yksinäisyys voi olla sosiaalista tai emotionaalista. Sosiaalisesti yksinäisellä ei ole ympärillään sosiaalista verkostoa tai hän kokee, ettei jostain syystä kuulu joukkoon. Yksinäisyys on subjektiivinen tunne, ja itsensä voi kokea yksinäiseksi myös ryhmässä. Erityisesti pojat kärsivät emotionaalisesta yksinäisyydestä. Tällöin lapselta tai nuorelta puuttuu sydänystävä, jonka kanssa jakaa iloja, suruja ja huolenaiheita.

Mikä avuksi?

Tutkimusten mukaan ne lapset ja nuoret, joiden perheissä keskustellaan paljon, kokevat vähemmän sosiaalista ja emotionaalista yksinäisyyttä sekä yleistä sosiaalista ahdistuneisuutta. Turvallinen aikuinen, kenelle jutella, voi löytyä nuoren turvaverkosta myös koulusta, harrastuksista, asuinpiiristä tai lähisukulaisista. Koululuokassa ja harrasteryhmissä on tärkeää pitää huolta siitä, että kaikki pääsevät mukaan sellaisena kuin ovat. Jos koululuokasta ei ole löytynyt sydänystäviä, voi sellainen löytyä esimerkiksi omiin kiinnostuksiin liittyvän harrastuksen parista. Aikuisten vastuulla on, että kaikenlaiselle ulossulkemiselle ja kiusaamiselle on nollatoleranssi.

Aikuisen on mahdollista helpottaa ja vähentää nuoren tai lapsen kokemaa yksinäisyyttä monin eri tavoin:

1. Yksinäisyys on usein niin satuttava tunne, että siitä voi olla vaikea kertoa. Ota asia puheeksi hienovaraisesti.

2. Kannusta lasta tai nuorta ja auta häntä näkemään hyvät piirteensä. Muista kertoa, että yksinäisyys ei ole hänen vikansa. Välitä toivoa siitä, että tilanne tulee muuttumaan.

3. Koulussa opettajan olisi hyvä käyttää opetusmenetelmiä, jotka helpottavat toisiin tutustumista ja rohkaisevat toimimaan kaikkien kanssa.

4. Harjoitelkaa yhdessä sosiaalisia taitoja ja toisiin tutustumista niin koulussa kuin kotona. Pohtikaa esimerkiksi tapoja, miten ja missä tutustua toisiin ja miten aloittaa keskustelu.

5. Keskustelkaa esimerkiksi koululuokassa yhdessä yksinäisyydestä. Miltä tuntuisi jäädä ryhmän ulkopuolelle ja olla yksinäinen ja torjuttu. Mitä silloin haluaisi muiden tekevän?

Takaisin artikkeliin vuorovaikutus ja käyttäytyminen