Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito

Tahdosta riippumaton hoito on äärimmäinen keino turvata psykiatrinen hoito. Koska vastentahtoinen hoito rajoittaa ihmisen liikkumisvapautta ja muita oikeuksia, on lailla pyritty turvaamaan yksilön oikeusturva.

Mielenterveysongelmien hoitoa säätelee muusta terveydenhuollosta poiketen erillinen mielenterveyslaki, jonka kriteerien pohjalta tahdosta riippumaton hoito toteutetaan. Alle 18 – vuotias voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon myös vakavan mielenterveyshäiriön vuoksi.

Tahdosta riippumattomaan hoitoon määrääminen edellyttää vähintään kahden, tavallisesti, kolmen eri lääkärin kannanottoa hoidon tarpeeseen. Ensimmäisen arvion tekee yleisimmin terveyskeskuslääkäri. Psykiatrisessa toimintayksikössä potilaan vastaanottava lääkäri arvioi, ovatko edellytykset pakkohoidolle olemassa. Tässä vaiheessa potilas joko otetaan osastohoitoon tai hän voi lähteä kotiin.

Osastolla potilas on tarkkailussa korkeintaan neljä päivää, jonka jälkeen sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tekee päätöksen hoitoon määräämisestä tai määräämättä jättämisestä, jolloin potilas voi halutessaan jäädä vapaaehtoisesti hoitoon, jos hoitava lääkäri arvioi psykiatrisen osastohoidon tarpeelliseksi, vaikka tahdosta riippumattoman hoidon edellytykset eivät täyty.

Alaikäisen kohdalla hoitoonmääräämispäätös pitää alistaa heti hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Hoitoonmääräämispäätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Mielenterveyslaki

Takaisin artikkeliin psykoosi ja skitsofrenia