Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa elämää

Sosiaalisten tilanteiden pelossa normaali jännittäminen on muuttunut elämää rajoittavaksi peloksi. Taustalla voi olla nöyryytys, usein myös herkkyys. Pelkoon on saatavilla apua.

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä pelkää joutuvansa yhdessäolon tilanteissa tarkkailun kohteeksi, tuntemaan noloutta, häpeää sekä tulevansa torjutuksi, nöyryytetyksi ja välttää siksi näitä tilanteita. Jännittämistä aiheuttavat yleensä esimerkiksi esiintyminen, ryhmät, puhelinasiointi ja yhteisruokailu. Fyysisten oireiden, kuten vapinan, punastumisen ja hikoilun, pelätään paljastavan pahan olon.

Mielenterveyden häiriöksi luokiteltavassa sosiaalisessa pelossa pelkoa aiheuttava tilanne herättää lähes aina ahdistusreaktion, joka voi ilmetä myös paniikkikohtauksena. Ahdistuneessa mielentilassa nähdään usein vain paha, ei hyvää.

Pelosta kärsivä pyrkii täydellisyyteen. Hän pelkää, että häntä pidetään tyhmänä tai outona. Yleensä hän tajuaa, että pelko on liioiteltu tai ainakin osin epärealistinen. Ryhmässä mieli ja puhe voivat salpautua. Keskittyminen omaan selviytymiseen ja oireisiin ylläpitää pelkoa.

Jännittäminen helpottuu taitojen karttuessa

Lievät sosiaaliset pelot ovat hyvin yleisiä. Usein jännittäminen helpottaa, kun kokemus, kyvyt ja taidot karttuvat. Esimerkiksi esiintymistä on normaalia jännittää. Ujous ja lievä sosiaalinen arkuus ovat puolestaan normaaleja persoonallisuuden piirteitä.

Jännittäminen kehittyy peloksi useimmiten nuoruusaikana. Siihen vaikuttaa aiempi tai ajankohtainen nöyryytys, joka on usein traumaattinen kokemus. Osatekijänä voi olla myös psykofyysinen sensitiivisyys. Herkkä ihminen tekee tarkkoja havaintoja ja reagoi tiedostamattomiinkin ärsykkeisiin voimakkaasti.

Välttely on keino suojautua

Esimerkiksi jos nuori joutuu henkisen väkivallan uhriksi, hän voi alkaa hävetä itseään, tuntea halua piiloutua, pelätä ihmisiä ja vältellä yhdessäolon tilanteita. Se on selviytymiskeino, jonka avulla ihminen suojaa itseään. Pelko aiheuttaa kärsimystä ja kapeuttaa elämää. Ilman hoitoa siitä voi tulla pitkäkestoista tai pysyvää.

Jos välttely pitkittyy, se voi muuttua pysyväksi arkuudeksi kohdata esimerkiksi opiskelun ja työn rasituksia. Jotta niin ei kävisi, kannattaa hakea apua varhain.

Itseään voi auttaa pienin askelin

Itseä voi vähitellen totuttaa ahdistaviin tilanteisiin. Ryhmässä auttaa usein keskittyminen asiaan, ei itseen. Keskeneräisyys, jännittäminen, pelot sekä avuttomuuden ja häpeän tunne ovat yleisinhimillisiä. Herkkyyskin on rikkaus. Itsearvostus on tärkeää, samoin hyväksyvä, rohkaiseva suhtautuminen itseen voi auttaa.

Kun pääsee ahdistuneesta rauhalliseen mielentilaan, saa tilaa ajatella: mustavalkoinen ajattelu laajentuu sekä-että-ajatteluksi, jolloin näkee myös hyvän, ei vain pahaa.

Stressaantuneena on tärkeä huolehtia rauhoittumisen ja levon tarpeesta. Ylivirittyneisyyttä voi laskea esimerkiksi oleilu luonnossa ja hiljaisuudessa, hengitysharjoitukset, meditaatio, jooga, kylmä vesi (kasvoille), liikunta, toiminta, lukeminen, musiikki, kirjoittaminen, maalaaminen ja yksinolo (ei liikaa).

Stressiä voivat ehkäistä tasapaino ja rytmi työn, sosiaalisten tilanteiden sekä vapaa-ajan ja levon välillä, samoin rutiinit sekä kahvin ja päihteiden käytön vähentäminen.

Pelkoon kannattaa hakea apua

Jos huomaa, että haluaa yhä useammin paeta yhdessäolon tilanteista tai pelko rajoittaa elämää, kannattaa hakea apua. Varhainen hoito voi estää masennusta, paniikkihäiriötä ja uupumusta. Hoito voi olla psykoterapiaa, lääkehoitoa tai niiden yhdistelmä.

Eri terapioissa keskitytään joko altistamiseen, vähentämään pelko-oireita ja välttämiskäyttäytymistä, tai käymään läpi kokemuksen tasolla esimerkiksi pelon taustalla olevia tunnemuistoja (joskus tiedostamattomia). Tunnemuistojen jakamisesta ja läpikäymisestä kokemuksen tasolla on yleensä hyötyä etenkin, jos pelko on sitkeää.

Sosiaalisen jännittämisen omahoito-ohjelma HUS Mielenterveystalossa >>