Mieli kasvaa hyvän mielen kouluympäristössä

Hyvän mielen koulussa arki vahvistaa mielen hyvinvointia ja mielenterveystaitoja.

 
Mielen hyvinvointi rakentuu päivittäisissä vuorovaikutus- ja oppimistilanteissa. Hyvän mielen koulussa arki vahvistaa sen jäsenten mielen hyvinvointia ja mielenterveystaitoja.

Keskeinen tekijä lasten ja nuorten päivittäisessä ympäristössä on, millainen on päiväkotien ja koulujen toimintakulttuuri. Toimintakulttuuri muodostuu muun muassa johtamisesta ja ammatillisuudesta, osaamisesta ja sen kehittämisestä, ilmapiiristä ja vuorovaikutuksesta sekä arjen käytänteistä.Kun näihin osa-alueisiin on rakennettu mielenterveyttä edistävä työote, yhteisön jäsenet voivat saada kokemuksen kohtaamisesta ja kohdatuksi tulemisesta.

Kohtaamisen kulttuuri tukee opettajien jaksamista ja oppilaiden oppimista. Se myös vahvistaa päivittäistä koulun työrauhaa ja ehkäisee ongelmia

Mielenterveyttä kohtaamisista

Kohtaamisosaaminen rakentuu pienistä palasista. Hyvän mielen koulussa tervehditään, kysellään kuulumisia, katsotaan silmiin ja hymyillään. Tietoinen läsnäolo ja lämmin vuorovaikutteinen kohtaaminen koulun arjen kirjavissa hetkissä jättävät myönteisiä jälkiä niin oppilaille kuin aikuisille.

”Hyvän kohtaamisen syntyyn tarvitaan tietoista läsnäoloa ja vuorovaikutustaitoja. Kyse on tunnetaitojen vahvistamisesta, tunteiden tunnistamisesta ja kuulemisesta, vuorovaikutusosaamisen kehittämisestä sekä tietoisesta läsnäolosta – pysähtymisestä myös itsensä kanssa”, sanoo mielenterveyden edistämisen osastonjohtaja Marjo Hannukkala MIELI ry:stä.

Pienetkin huomaavaisuudet viestivät siitä, että aikuinen välittää oppilaastaan, ja hän on tärkeä. Lapset ja nuoret ottavat mallia ympärillään olevien aikuisten vuorovaikutustaidoista. Lasten ja nuorten kanssa toimivilla aikuisilla on merkittävä rooli näiden taitojen opettajina, kohtaamiseen kannustavan ilmapiirin mahdollistajina ja luojina. Omalla tietoisella läsnäolollaan voi lapseen tai nuoreen jättää merkittäviä jälkiä. Pienikin kannustus tai kehu voi sen saajalle olla päivän merkittävin hetki.

Monet arjen ristiriidoista ja ongelmatilanteista johtuvat keskinäisen vuorovaikutuksen puutteesta: Ei haluta kuunnella tai ymmärtää, mitä toinen sanoo. Näitä tilanteita voidaan ratkaista empatiataidoilla eli pysähtymällä kuuntelemaan ja kohtaamaan.

Empatian taustalla on kyky tunnistaa, nimetä ja ilmaista omia tunteitaan. Empatiataitoja voidaan oppia, ja ne auttavat ylläpitämään ja syventämään ihmissuhteita. Näitä taitoja voidaan päiväkotien ja koulujen arjessa harjoitella luontevasti esimerkiksi erilaisten
tarinoiden, roolipelien ja yhteisten keskustelujen kautta.

Kokemukset kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta ovat siis tärkeitä mielen hyvinvoinnille. Jotta lapsi ja nuori voi tuntea, että aikuinen kuuntelee häntä, ilmapiirin tulee olla turvallinen ja kiireetön. Kun aikuinen mahdollistaa tällaisen ilmapiirin, viestii hän samalla nuorelle, että on sitoutunut keskustelemaan tämän kanssa. Nuoret huomaavat herkästi aikuisen empaattisen ja arvostavan läsnäolon. Aikuisen ja nuoren vuorovaikutus vaikuttaa myös siihen, miten nuori sitoutuu opiskeluun, kokee kuuluvansa kouluyhteisöön ja viihtyy koulussa.

Kun aikuisella on hyvä ja luottamuksellinen suhde oppilaaseen, auttaminen vaikeuksienkin keskellä on luontevampaa.

 

Tunteet matkassa

Tunteiden ja kuulumisten jakaminen voidaan punoa osaksi koulujen jokapäiväistä arkea. Tunteiden käsittelyn ja rakentavan ilmaisun oppiminen kaipaavat usein paljon toistoa ja ohjausta. Aikuinen toimii peilinä oppilaalle ja näyttää mallia vuorovaikutustilanteissa. Tämä ohjaa ja auttaa oppilaita myös myöhemmin arvioimaan itsenäisesti omia tunnekokemuksiaan.

Myös oman kehon aistimukset ovat tunnekokemuksia, jotka liittyvät vuorovaikutukseen. Oppilaan vatsan kiristys voi olla yhteydessä aiheeseen, josta juuri oppi tunnilla puhuttiin. Kehon tuntemukset ovat kokemuksia, jotka syntyvät reaktiona ympäristön tapahtumille. Keho tunnistaa ja aistii ympäristöä yleensä aina aikaisemmin, kuin me tietoisesti edes itse reagoimme siihen.

”Tunteiden kanssa eletään joka päivä. Myös haastavia tunteita on opittava käsittelemään. Heti ei kannata paeta omia epämiellyttäviä tunteitaan. Niiden kanssa on myös hyvä oppia viettämään aikaa. Pysähtyminen ja odottaminen rauhoittavat mieltä. Etuotsalohkokin ehtii näin mukaan miettimään, miten tämän tunteen voisi käsitellä”, sanoo lasten ja nuorten mielenterveyden edistämistyön päällikkö Anniina Pesonen MIELI ry:stä.

”Olennaista kouluympäristön vuorovaikutteisuuden kehittämisessä ovat ristiriitojen käsittelyvalmiudet. Vuorovaikutukseen kuuluvat olennaisesti myös ristiriitatilanteet ja niiden ratkominen. Jos lapsi tai nuori joutuu toistuvasti ristiriitatilanteisiin, voivat pettymys ja turhautuminen nousta päällimmäisiksi tunteiksi niiden selvittelytilanteissa. Myönteinen palaute taas vahvistaa itsetuntoa ja motivoi seuraavan kerran ehkä ajattelemaan ja toimimaan toisella tavalla.”

Hyvää mieltä ryhmässä

Koulussa ollaan useammin ryhmissä kuin kahdenkeskisissä tilanteissa. Koulu onkin täten erinomainen paikka harjoitella ja oppia vuorovaikutustaitoja. Opettajien, kouluhenkilökunnan ja oppilaiden vuorovaikutuksella on suuri merkitys niin oppimiselle kuin hyvinvoinnille. Parhaimmillaan pienetkin kohtaamiset koulussa vaikuttavat myönteisesti kaikkien viihtyvyyteen ja jaksamiseen.

Pysähtyminen hetkeksikin oppilaan kanssa voi riittää rikkomaan arjen kiivastahtisuutta ja ehkäistä iltapäivän levottomuutta tai yhteentörmäyksiä. Pienikin ele, kuten toivottaminen tervetulleeksi, voi olla merkityksellinen.

Oppilaat kaipaavat aikuisten läsnäoloa, jotta he voivat tuntea tulevansa kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Oppitunnit etenevät usein sujuvammin, kun kohtaamishetkien myötä oppilaan ja opettajan välille syntyy luottamusta ja keskinäistä arvostusta.

Kun oppilaat huomioidaan ja he saavat kertoa kuulumisiaan, he oppivat samalla kuuntelemaan, keskustelemaan ja odottamaan omaa vuoroaan. Hiljentyminen ja tilan antaminen toisen viesteille lisäävät vuorovaikutukseen empatiaa.

Joskus kuulumisissa voi nousta esiin myös ikäviä tapahtumia, kuten huolia läheisen sairastumisesta tai lemmikin menetyksestä. Lapset osoittavat yleensä luontaisesti empatiaa toisilleen, ja nämä hetket ovat myös paikkoja harjoitella tunnetaitoja. Yhdessä voidaan osoittaa myötätuntoa ja ottaa osaa menetykseen. Jaetaan surua ja keskustellaan siitä, miltä se tuntuu. Opettajan ei aina tarvitse tietää, mitä sanoa tai miten toimia. Monesti läsnäolo ja kuunteleminen riittävät. Joskus auttaa kuulemansa toistaminen, huolen sanoittaminen ja ymmärryksen osoittaminen.

Jokaisella koulun aikuisella on siis mahdollisuus tukea oppilaan mielenterveyttä. Tämä tapahtuu arkisissa kohtaamisissa oppitunneilla ja käytävillä. Opettaja tai muu koulun aikuinen voi olla oppilaan elämässä erittäin merkittävä ja turvallinen, joskus jopa ainoa aikuinen, jota tarjoaa turvaa ja hyväksyntää. Hyvän mielen kouluympäristössä voidaan tukea ja opettaa päivittäin mielenterveystaitoja: itsetunnon vahvistamista, tunnetaitojen kehittymistä, vuorovaikutustaitoja, selviytymisen keinoja, turvataitoja sekä arvojen ja asenteiden pohtimista.
Tärkeää on myös oivaltaa, mikä merkitys näillä taidoilla sekä arjen kohtaamisilla on mielenterveysongelmien ehkäisyssä. Mielenterveystaitojen oppiminen ja aikuisten tuki lisäävät lapsen ja nuoren kokemusta omasta pärjäämisestään ja antavat luottamusta elämään.

Kodin ja koulun vuorovaikutusta

Kodilla on merkittävä rooli lapsen tunne- ja vuorovaikutustaitojen rakentumisessa. Huoltajien kiinnostus lapsen ja nuoren asioihin on ensiarvoisen tärkeää. Kuulumisten kysyminen, jakaminen ja niistä keskustelu onkin tärkeä osa jokaisen kodin arkea. Perheestä riippuen hyviä kohtaamishetkiä voivat olla esimerkiksi päivittäiset yhteiset ateriat. Monissa perheissä luontevia keskusteluhetkiä voivat olla myös yhdessä kuljetut matkat koululle tai harrastuksiin.

Samanlaiset vuorovaikutuksen periaatteet toimivat niin kotona kuin koulussa, kuten toisen kunnioittaminen ja kuunteleminen.

Vanhemmat voivat pitää yllä kodin ja koulun vuorovaikutusta luonnollisesti esimerkiksi viestimällä opettajalle silloin tällöin kotona koulusta kuultua. Jo koulun lähettämiin viesteihin vastaaminen sekä osallistuminen vanhempainiltoihin tai koulun juhliin lisäävät yhteisöllisyyttä ja antavat viestiä, että vanhemmat välittävät lastensa koulun käynnistä.

Opettaja ihmisenä, ihminen opettajana

Työyhteisöltä tai lähimmältä työtoverilta saatu tuki vaikuttaa tunnetusti omaan työhön. Olisi tärkeää, että opettajille tarjottaisiin mahdollisuutta myös työnohjaukseen. Opettajat tarvitsevat tiedollisen ja pedagogisen osaamisen lisäksi aikaa ja taitoa kohdata oppilaiden murheita, pettymyksiä, suuttumuksen ja turhautumisen tunteita.

Opettajan omat tunteet saavat myös näkyä. Erilaiset tunteet saavat myös olla läsnä ja niitä on hyvä sanoittaa ääneen. Jos aikuisen ilmeet ja eleet ovat ristiriidassa sanojen kanssa, sanat menettävät merkityksensä.

Koulumaailmassa oleellista on, ettei kukaan jäisi yksin. Tämä pätee sekä opettajien että oppilaiden kohdalla. Päivät vaihtelevat mutta mieltään voi kouluttaa muistamaan tässäkin asiassa sen oleellisimman. Olisi tärkeää pysähtyä peilin ääreen ja kysyä itseltäänkin: Mitä minulle kuuluu ja miten voin? Onko minulla aikaa kohdata ja kuunnella itseäni? Opettajan oma jaksaminen ja hyvinvointi välittyvät lasten ja nuorten hyväksi.

Lasten ja nuorten kasvatusympäristöissä työskenteleviltä aikuisilta odotetaan hyviä tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Erittäin tärkeää on vahvistaa lasten ja nuorten kanssa toimivien ammattilaisten mielenterveystaitoja. Oleellista on hyvä tiedollinen ja pedagoginen osaaminen sekä laadukas täydennyskoulutus ja aineistojen saatavuus näille ammattilaisille.

”Kasvatus- ja opetusalan henkilöstö tekee merkityksellistä ja valtavan arvokasta mielenterveyden edistämistyötä päivittäin”, Marjo Hannukkala sanoo. Koulun aikuisten mielenterveysosaamisen vahvistaminen lisää suojaavia tekijöitä koulussa. Kun jaksaminen on avoimesti esillä puheissa, ja esimiestyötä tuetaan johdonmukaisesti, on luontevaa nostaa asioita esiin ja kysyä kollegalta: Mitä sinulle kuuluu? Miten jaksat tänään? Hyvän mielen kouluympäristössä tällainen aikuisten keskinäinen vuorovaikutus ja kannustus välittyvät suoraan lasten ja nuorten hyväksi. Mieli kasvaa ja vahvistuu.

 

Kuulluksi tuleminen ja kuunteleminen

Yksi kohtaamisen tarjoamia mahdollisuuksia on tulla aidosti kuulluksi. Kokeile seuraavia vinkkejä. Huomaatko eroa rutiininomaiseen kuunteluun?

  • Asetu kasvotusten henkilön kanssa, joka puhuu
  • Katso puhujaa silmiin
  • Keskity kuuntelemaan, mitä hän sanoo
  • Ilmaise eleillä, ilmeillä ja lyhyillä ilmaisuilla, että kuuntelet toista
  • Odota vuoroasi, älä keskeytä
  • Malta olla kertomatta heti omia kokemuksiasi
  • Sano, mitä haluat sanoa
  • Kysy toiselta täydentäviä kysymyksiä
  • Kerro ajatuksistasi tai tunteistasi
  • Rohkaise ja kannusta toista tarvittaessa
  • Voit myös toistaa lyhyesti kuulemasi ja näin varmistaa, että olet ymmärtänyt oikein.

 

TEKSTI: JUTTA KAJANDER
KUVAT: EMILIA IKÄHEIMO

Lue lisää:

Lisää verkosta:

REETTA NURMI: "TUNNETAITOJA OPPII HARJOITTELEMALLA." (LIITO-LEHTI 2/2019)

Yhteystiedot

Anniina Pesonen
Varhaiskasvatus- ja koulutyön päällikkö
Mielenterveys kasvuympäristöissä

+358 45 638 7122Maistraatinporti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki

Reetta Nurmi
Asiantuntijakoordinaattori
Mielenterveyden edistäminen koulussa

+358 40 358 8433Maistraatinportti 4 A, 7. kerros, 00240 Helsinki