Apua itsetuhoisuuteen hakenut Pasi, 34: ”Olen yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muukin”
Kun Pasi Ojala, 34 istuu koneen ääreen, pörröinen kissa hyppää tuolin selkänojalle. Kaksivuotias Leevi muutti vuodenvaihteessa Ojalan luokse asumaan. Alun perin toiveissa olleen koiran hankinta ei ollut pitkien työvuorojen vuoksi mahdollista.
Ojala on aina ollut eläinrakas.
”Mietin, että miltä näyttää, kun 190-senttisellä miehellä on pieni kissa. Päätin lopulta ajatella omaa hyvinvointiani. Haluan uskaltaa elää sen mukaan, mikä minusta tuntuu hyvältä”, Ojala sanoo.
Aina Ojala ei ole halunnut edes elää.
Oli vain pärjättävä
Kun Pasi oli 10-vuotias, hän sai oman puhelimen. Isä soitteli siihen kännipäissään, koska äiti ei jaksanut enää eron jälkeen vastata puheluihin. Kun Pasi käveli koulusta kotiin, kaverit tönivät ja hautasivat lumeen. Isän alkoholismi ja koulukiusaaminen verottivat voimia. Kotona ei ollut turvaa.
”Minulla oli jo lapsena itsetuhoisia ajatuksia”, Ojala sanoo.
Selviytymiskeinoja olivat vaikeneminen ja isän oppi: pojat eivät itke. Ojala miettii jälkikäteen, miten olisi voinut kertoa koulukavereilleen, että jouluna hänen kotonaan joulupukkikin oli kännissä.
”Lapsena vaikeat asiat piti piilottaa syvälle, etteivät muut aistisi niitä. Lapset tietämättään sortuvat kiusaamaan erilaisuutta”, Ojala miettii.
Pärjäämisen tarve on ollut syvällä aikuisenakin. Vaikka Ojala kärsi itsetuhoisuuden lisäksi masennuksesta ja ahdistuksesta, hän kävi koko ajan normaalisti töissä. Kun isä kuoli 2018, Ojala meni seuraavana päivänä takaisin sorvin ääreen.
”Ajattelin, että hemmetti kun pitää jaksaa, mutta näin vaan kuuluu tehdä. Työn merkitys on iskostettu niin syvälle selkärankaan.”
Eristyksissä ystävistä ja perheestä
Aikuisiällä Ojala on kokenut paljon yksinäisyyttä. Kurikasta tuttu poikaporukka jäi lapsuuden maisemiin. Uusia ystäviä oli vaikea löytää, kun opiskelut ja työt veivät ensin Jyväskylään, sitten Tampereelle. Lopulta Ojala eristäytyi sekä lapsuuden ystävistään että perheestään. Pahimmillaan hän saattoi olla kolme kuukautta ilman sosiaalisia kontakteja lukuun ottamatta kaupan kassaa tai työkavereita.
”Tuntui, että yhteydenpito oli kiinni minun aktiivisuudestani. Jos en itse soittanut, puhelimeni ei soinut koskaan.”
Parisuhteissa hän ei myöskään uskaltanut puhua ihan syvimmistä tunteistaan.
”Pelkäsin, että heikkous näkyisi. Ajattelin myös, että se viallisuus, jota tunsin sisälläni, pilaisi parisuhteen”, Ojala kertoo.
Lapsuudessaan Ojala oli kuullut isän haukkuvan äitiä hulluksi. Siitä oli syntynyt ajatus, että apua hakevat leimataan hulluiksi. Ojala mietti, mitä apua hakevasta miehestäkin ajateltaisiin. Lisäksi hoitoon hakeutumista esti musertava pelko siitä, että apua pyytäessä sitä ei saakaan. Myös väärinymmärretyksi tuleminen ahdisti.
”Kipuilin sitä, että mielenterveyden ongelmiin liittyi niin vahvoja tabuja ja ennakkoluuloja”, Ojala muistaa.
Lääkäri ei kohdannut
Lokakuussa 2020 korttitalo kaatui eikä Ojala nähnyt enää missään järkeä. Silloinen tyttöystävä kannusti hakemaan apua, ja Ojala hakeutui työterveyshoitajan vastaanotolle.
”Sitä ennen en ollut koskaan aikaisemmin puhunut kenellekään ajatuksistani.”
Työterveyshoitajan kautta hän pääsi lääkärille, mutta se vei entistä syvemmälle. Lääkäri puhui lääkkeistä ja liikunnasta, kun Ojala olisi toivonut ohjausta psykoterapian hakemiseen. Ojala yritti itsemurhaa pian lääkäritapaamisen jälkeen.
”En tullut kohdatuksi ja tuntui, että hoitoa ei ole mahdollista saada.”
Onneksi Ojalalle oli varattu aika psykologille, jonka kautta psykoterapiaan hakeutuminen saatiin alkuun.
Iso apu psykoterapiasta
”Ajattelin aikaisemmin, että vasemmassa kädessä on kuolema ja oikeassa mielisairaala. Muita vaihtoehtoja en nähnyt. Psykoterapiassa käsitys lähti muuntautumaan hyvin nopeasti”, Ojala sanoo.
Mutkikkaiden vaiheiden jälkeen Ojala pääsi lopulta aloittamaan psykoterapian noin vuosi sitten. Sen lisäksi vuoden 2021 syksyllä hän hakeutui käsittelemään itsetuhoisuutta Itsemurhien ehkäisykeskukseen Helsinkiin.
”Ajattelin, että koska apu kohdistuu juuri itsetuhoisuuteen, niin siellä täytyy olla turvallista puhua siitä. Olin myös ensimmäistä kertaa sairaslomalla töistä, koska tiesin, että itsetuhoisuuden käsitteleminen vaatii voimia.”
Psykoterapiassa Ojalalle on avautunut, että lapsuudessa tapahtuneisiin asioihin hänellä ei ole ollut vaikutusmahdollisuutta, joten niitä hänen ei tarvitse pitää ”omanaan”. Välit äitiin ja seitsemän vuotta vanhempaan siskoon ovat pikkuhiljaa lähentyneet. He ovat myös käyneet yhdessä Itsemurhien ehkäisykeskuksen perhetapaamisessa. Samaan aikaan lapsuuden ystäviin Kurikassa on alkanut muodostua uudenlainen suhde. Ojala on puhunut psykoterapiasta avoimesti myös esimiehelleen, jotta voi sovittaa työvuorojaan terapia-aikatauluihin.
”Ymmärsin terapiassa, että en ole kertonut aikaisemmin itsestäni juuri mitään läheisissäkään suhteissa. Alkuun oli vaikea puhua esimerkiksi ystäville, mutta kun antaa itsestään, se johtaa vastavuoroisuuteen”, Ojala pohtii.
Tärkeä puhua
Isoin oivallus Ojalalle on ollut se, miten tärkeää puhuminen on.
”Pidin sisälläni vaikeita asioita tosi pitkään ja kelasin niitä vain päässäni. Olin kuin pesusieni, joka imi myös muiden murheita itseensä ilman, että olisin puristanut välillä sitä pahaa oloa pois. Nyt ymmärrän, miten haitallista se on ollut”, Ojala sanoo.
Vieläkin yhteydenpito läheisiin tuntuu välillä raskaalta, mutta ei enää pakolliselta. Psykoterapian lisäksi Ojala on saanut voimaa Mies+ kanavan Instagram-päivityksistä sekä kanadalaisen Dinosandcomicsin humoristisista sarjakuvastripeistä. Välillä Ojala on avannut tuntemuksiaan myös omalle Instagram-tililleen poistaakseen masennuksen ja itsetuhoisuuden stigmaa.
Aikaa myöten Ojala on oppinut arvostamaan itseään. Ennen hän pyöritteli päässään, onko tarpeeksi rikki saadakseen apua, mutta ei enää.
”Olen avun hakijana yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muukin”, Ojala sanoo.
MIELI ry tekee itsemurhien ehkäisytyötä tarjoamalla Linity-mallin mukaista kriisiapua itsemurhaa yrittäneille henkilöille ja heidän läheisilleen. Lisäksi MIELI ry järjestää vertaistukiryhmiä sekä koulutuksia, jotta tietoisuus itsetuhoisuudesta ja itsetuhoisten henkilöiden kohtaamisesta lisääntyy.
Kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää vietetään lauantaina 10.9.2022. Itsemurhien ehkäisypäivän tavoitteena on lisätä tietoa itsemurhista ja vähentää itsemurhiin liittyvää stigmaa. Ennen kaikkea päivän tarkoituksena on tuoda esille sanomaa siitä, että itsemurhia voidaan ehkäistä, itsetuhoisiin ajatuksiin on saatavissa apua ja itsemurhasta voidaan puhua turvallisesti.
Vuoden 2022 itsemurhien ehkäisyyn liittyvän Mitä kuuluu -kampanjan keskiössä ovat haavoittavassa asemassa olevat vähemmistöt. Vähemmistöön kuuluminen voi lisätä itsemurhariskiä merkittävästi. Lue lisää: www.mitakuuluu.fi
Lahjoittamalla voit tukea MIELI ry:n kriisiauttamista ja itsemurhien ehkäisytyötä. Yhtäkään mieltä ei ole tehty kestämään yksin.
Sivua muokattu 15.9.2023