Usein kysytyt kysymykset harrastuksen ohjaajilta

En tiedä miten puuttua häiritsevään käytökseen / kiusaamiseen / fyysisen koskemattomuuden rajojen rikkomiseen yms.

Nämä tilanteet, joissa lapsi tai nuori käyttäytyy yhteistä toimintaa häiriten, ovat ryhmässä haastavia. Aikuisen tulisi niihin aina puuttua. Koska puuttumalla annamme kaikille lapsille / nuorille viestin ja myös mallin siitä, että harrastukseen osallistuminen on turvallista ja aikuinen pitää kaikkien hyvinvoinnista huolta. Puuttuminen on välittämistä. Lapset ja nuoret oppivat samalla sen, että aikuisen puoleen kannattaa kääntyä.

Jos lapsi tai nuori häiritsee muita, kiusaa tai rikkoo fyysisen koskemattomuuden rajoja, hänen toimintansa tulisi pyrkiä heti pysäyttämään. Jos mahdollista, kädet voi laittaa kevyesti lapsen olkapäille ja katsoa häntä silmiin. Samalla hänelle kerrotaan tai häntä muistutetaan siitä, että ryhmässä kaikkien on tärkeä noudattaa yhteisiä sääntöjä. Ketään ei saa kiusata, loukata tai satuttaa. Kaikilla tulee olla mahdollisuus nauttia ja iloita harrastamisesta.

Aikuisen on tärkeä pysyä itse rauhallisena, vaikka lapsen käytös voi herättää monenlaisia tunteita ja lapsi saattaa provosoida aikuista. Rauhallinen aikuinen rauhoittaa myös lapsen.

Osa tilanteista hoituu varmasti harrastuksen aikana ja lapsi pystyy puuttumisen jälkeen toimimaan toisin. Kiusaamistilanteista olisi hyvä keskustella mahdollisuuksien mukaan myös lapsen huoltajan kanssa. Varsinkin jos tilanteessa on satutettu toista.

Jotta näitä tilanteita voisi ennakoida, harrastustoiminnan alussa olisi hyvä käydä yhdessä läpi ryhmän säännöt. Säännöistä voi esimerkiksi laatia kivan julisteen tai taulun, johon säännöt yhdessä kirjataan ja kaikki kirjoittavat nimensä siihen. Ja jos tulee tilanteita, joissa näitä sääntöjä rikotaan, silloin on luontevaa viitata yhteiseen sopimukseen.

Lasten / nuorten kanssa on tärkeää olla johdonmukainen. Eli toimia kaikkia kohtaan tasapuolisesti ja puuttua aina, kun on tarvetta. Tämä omalta osaltaan herättää lapsissa ja nuorissa luottamusta aikuista kohtaan.

On varmasti myös tilanteita, joissa ei ehdi puuttua välittömästi häiritsevään käytökseen, silloin siihen on kuitenkin tärkeä palata rauhassa esimerkiksi harrastuskerran päätteeksi.

Lapsen tai nuoren haastavan käyttäytymisen taustalla on joku syy. Ulospäin näkyvän käyttäytymisen takana on usein täyttämättömiä tarpeita, kuten nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisen tarve. Haastavasti käyttäytyvä lapsi tai nuori on todennäköisesti saanut päivän aikana ihan riittämiin negatiivista palautetta toiminnastaan. Sinä voit olla hänelle se aikuinen, joka pystyy katsomaan häntä arvostavasti. Lapselta tai nuorelta voi kysyä: ”Painaako jokin asia mieltäsi?” tai ”Huomaan, että sinulla on hankala olo – haluaisitko kertoa, millainen päiväsi on ollut?”

Onko lapsi tai nuori nukkunut riittävästi? Onko hän jättänyt jonkun ruuan välistä? Onko nuorella mahdollisesti ollut riitaa vanhempien ja kavereiden kanssa? Huolestuttaako nuorta jokin asia?

Eräs tärkeä keino on myös vahvistaa lasten ja nuorten myönteistä käyttäytymistä. Eli antaa myönteistä palautetta tilanteissa, joissa kaikki sujuu hyvin tai joissa aiemmin on saattanut olla haasteita. ”Hienosti otit kaverin huomioon!” ”Mahtavaa yhteistyötä!”

Härväämiseen ja häiritsemiseen voi olla monia syitä. Nuori on ehkä nukkunut liian vähän, syönyt huonosti, tai hän voi olla vailla aikuisen ja toisten nuorten huomiota. Nuoren elämässä voi olla meneillään monenlaista. Murrosikä sinällään voi aiheuttaa ailahtelua mielialaan ja nuorella voi olla mieltä kuormittavia huolia tai murheita. Voi myös olla niin, että nuori ei osaa ryhmätilanteessa säädellä omaa toimintaansa tai tunteitaan. Yhä useammalla nuorella on myös eri asteisia tarkkaavuuden haasteita, jotka johtuvat neurobiologiasta. Tällöin nuori ei tahallaan toimi häiritsevästi vaan hän ei yksinkertaisesti pysty itse säätelemään toimintaansa. Nuori voi olla esimerkiksi motorisesti levoton, paljon äänessä tai toimia ennen kuin harkitsee.

Jos sinulla on tiedossa, että nuoren kohdalla on kyse tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeudesta, jo oikeanlainen ymmärrys voi auttaa. Tällöin esimerkiksi paikallaan olo voi olla hänelle hyvin vaikeaa ja mahdoton vaatimus. Niinpä mahdollisuus ja lupa olla liikkeessä ja kanavoida motorista levottomuuttaan on avain sujuvaan tekemiseen. Tai jos täytyy olla paikallaan, nuorelle voi antaa käsiin pyöriteltäväksi tai hypisteltäväksi esimerkiksi nystyräpallon. Palloa voi myös rullailla jalkapohjien alla. Nuoren tarkkaavuuden suuntaamista voi tukea antamalla hänelle ohjeita aina henkilökohtaisesti ja mahdollisuuksien mukaan katsekontaktissa: ”Juuso, seuraavaksi on sinun vuorosi”. Yhteisistä ohjeista kiinni saaminen voi olla nuorelle haastavaa ja silloin, jos ei tiedä mitä pitäisi tehdä, herkästi tulee tehtyä mitä mieleen juolahtaa ja se voi olla häiritsevää.

Pelkkä negatiivinen palaute, kuten kieltäminen tai rankaiseminen, ei useinkaan toimi ja se on yleensä haitallista myös nuoren itsetunnon kannalta. Siispä on tärkeää muistaa kannustaa ja kehua kaikissa niissä tilanteissa, joissa nuoren tekeminen sujuu: ”Todella hyvää osallistumista tänään”. Nuoren vahvuuksia kannattaa myös hyödyntää. Hänellä on varmasti jotakin sellaista omanlaistaan hyvää, joka ansaitsee nostaa esiin, esimerkiksi: ”Hienosti riensit apuun, kun Leo kaatui”.

Kahdenkeskinen juttelu nuoren kanssa antaa usein lisätietoa nuoren tilanteesta. Härväämisen voi ottaa puheeksi, esimerkiksi näin: ”Huomaan, että sinun on vaikea keskittyä ohjeiden noudattamiseen. Haluaisin auttaa siinä sinua. Mitä ehdottaisit, miten voisin olla avuksi?” Tai nuorelta voi myös tarkistaa hänen vireystilaansa vaikuttavista asioista: ”Oletko nukkunut huonosti?” tai ”Söitkö riittävästi ennen treenejä?”

Nuoren on tärkeä saada kokemus, että aikuinen ei ikään kuin hylkää häntä, vaikka joskus tulisi härvättyä. Vaan aikuinen haluaa tukea ja auttaa häntä toimimaan harrastusryhmässä mahdollisimman mukavasti. On tärkeää, ettei nuori myöskään niin sanotusti leimaudu härvääjäksi muiden nuorten silmissä. Häiritsevään käytökseen on toki puututtava, mutta sen voi myös tehdä niin, ettei korosta nuorta. Kaikessa tässä auttaa, jos aikuisena on tutustunut nuoreen ja tietää, mistä härväämisessä on mahdollisesti kyse. Voi nimittäin olla, että nuorella on esimerkiksi psyykkisesti paha olla ja sinä olet hänelle todella tärkeä aikuinen, joka voi kysyä: ”Miten sinulla menee?” tai ”Saisinko auttaa sinua?”

Harrastusryhmissä on aina mukana lapsia ja nuoria, joiden keskittyminen vaihtelee. Usealla heistä voi olla taustalla tarkkaavuuden häiriö, joka selittää keskittymisen haasteita. Kyse on tällöin neurobiologiasta, eikä siitä, että lapsi olisi tahallaan hankala. Aika monet lapset ja huoltajat ovat avoimia tämän suhteen ja kertovat siitä harrastusryhmien ohjaajille. Tämä onkin avain asia, jotta lasta pystyisi ymmärtämään oikealla tavalla ja löytämään keinot lapsen keskittymisen tueksi. Osalla lapsista voi olla arjessa käytössään keskittymistä ja tarkkaavaisuutta tukevia keinoja. Siispä heiltä kannattaa rohkeasti kysyä: ”Onko sinulla hyviä keinoja käytössä, joilla voisimme tukea keskittymistäsi? Kerro ihmeessä, jos on. Haluaisin auttaa sinua.”

Aina kyse ei luonnollisestikaan ole tarkkaavuuden haasteista, vaan lapsi saattaa olla levoton myös muista syistä. Lapsi ei ole nukkunut tai syönyt riittävästi tai elämäntilanteessa voi olla kuormitusta. Osalla lapsista sosiaaliset taidot ryhmässä toimimisen osalta vaativat vielä vahvistusta. Lapsen tukeminen on aina helpompaa silloin, jos tietää mahdollisia syitä keskittymisen haasteiden taustalta.

Yleensä ottaen lasten keskittymistä tukee ohjaajajohtoinen toiminta. Eli aikuisella on ryhmässä koko ajan langat käsissään ja esimerkiksi huolellinen suunnitelma siitä, mitä yhteinen harrastuskokoontuminen pitää sisällään. Koska mitä vapaamuotoisempaa tekeminen on, sitä hankalampaa niiden lasten, joilla on keskittymisen haasteita, on itse löytää punainen lanka toiminnalleen. Struktuuri ja johdonmukaisuus helpottavat näiden lasten toimimista ja samalla ihan jokaisen lapsen toimintaa. Tietyt samana toistuvat toimintatavat kerrasta toiseen tai yhteiset säännöt ovat tärkeitä. Ne myös lisäävät lapsen turvallisuuden tunnetta. Lyhyet, selkeät ja tarvittaessa henkilökohtaisesti suunnatut ohjeet toimivat paljon paremmin kuin monivaiheiset, yleiset ja pitkät ohjeet.

Jos harrastuskerta pitää sisällään jotakin tavanomaisesta poikkeavaa, se on tärkeä ennakoida ja kertoa mahdollisimman hyvin etukäteen. Osalle lapsista toimii konkreettiset välineet ohjeiden antamisen apuna. Esimerkiksi näytetään harrastustunnin alussa ne välineet, joita sillä kertaa tarvitaan. Ja ohjeita annettaessa voidaan käytännössä näyttää mitä ja miten tehdään. Visuaaliset vihjeet, kuten kuvat, fläppitaululle ranskalaisin viivoin tai piirroksin tehdyt ohjeet tukevat myös lapsen tarkkaavaisuuden suuntaamista. Osalle lapsista pelkät kuulonvaraiset ohjeet eivät riitä.

Lasta voi myös auttaa se, että hän saa liikehtiä. Lapsi voi olla apulaisena ja kanavoida liikehakuisuuttaan sallittuun tekemiseen kuten välineiden jakamiseen. Samalla hän saa kokemuksen pystyvyydestä ja siitä että hänellä on tärkeä rooli osana ryhmää. Ja huomaamatta ei-toivottu tai häiritsevä käyttäytyminen jää tulematta.

Huomiohakuisten lasten kohdalla myönteinen huomio onnistuneista tilanteista on tärkeää. Eli mikäli mahdollista, kehu kiitä ja kannusta lasta aina kun se on aiheellista.

”Olitpa kekseliäs tänään. En olisi hoksannutkaan, että radan voi kiertää yhdellä jalalla hyppien!”

Silloin lapsi huomaa, että minun ei kannata negatiivisella toiminnalla hakea aikuisen huomiota, vaan saan sitä paremmin positiivisella käytöksellä. Ryhmässä on usein lapsia, jotka ovat kovasti aikuista vailla, mutta keinot huomion saamiseen voivat olla vielä hyvin heikot. Harrastusryhmä on yksi tärkeä paikka opetella tätä ja toisaalta myös kokea huolenpitoa ja välittämistä. Sinä olet todennäköisesti tällaiselle lapselle hyvin tärkeä arjen aikuinen. Jos huomion haku sieppaa yhteisestä tekemisestä paljon aikaa, lapselle voi myös luvata, että juttelet hänen kanssaan tunnin päätyttyä. Lasta voi rauhoittaa se, että hän tietää saavansa henkilökohtaisen hetken kanssasi ihan kohta.

Monella lapsella on kova aikuisen nälkä. Arki voi olla monessa perheessä hyvin kiivastahtista ja sitä voivat kuormittaa monet asiat, jotka heijastuvat myös lapsen kokemuksiin ja toimintaan. Lapset myös altistuvat runsaalle ärsyketulvalle, muun muassa erilaisilla digilaitteilla aikaa viettäessään. Voi siis olla, että ilta-aikaan harrastusryhmässä purkautuukin koko päivän lasti. Lapsilla voi olla tämän takia virtaa ja levottomuutta yllin kyllin. Lapsen voi olla mahdotonta osata kanavoida kaikkea tätä toivotulla tavalla.

Eräs ehdotus lasten huomion janoon ja käyttäytymisen tueksi on se, että harrastuksen alussa jokainen saa oman pienen huomiohetken. Se voi olla vaikka piirissä joku liike, jonka jokainen saa vuorollaan keksiä ja näyttää toisille. Ja sitten toiset toistavat perässä kunkin lapsen liikkeen. Näin jokainen lapsi saa myönteisen huomion kaikilta heti kokoontumisen alussa. Ja aikuiselta vielä kehuja ja ihastelua: ”Tämäpä olikin juuri sopiva liike minulle tänään. Kiitos, Sofia!” Samalla saadaan kehollisuuden kautta purettua mahdollista päivän kuormitusta.

Henkilökohtainen huomiointi voi myös olla harrastuskerran alussa tai lopussa esimerkiksi jono, jossa kaikki lapset käyvät vuorotellen kättelemässä tai heittämässä ylävitoset ohjaajan kanssa. Näin tulee henkilökohtaisesti kohdattua jokainen.

Toinen keino koko lapsiryhmän kanssa on lempeä ja rauhallinen hengitys-/rentoutusharjoitus. Esimerkiksi: Lempeä höyhen -harjoitus

Ota mahdollisimman mukava asento. Voit istua tuolilla tai maata rennosti lattialla.

Sulje kevyesti silmäsi.

Tässä hetkessä saat hellittää kaikista vaatimuksista.

Hengitä rauhallisesti. Anna hengityksen kulkea luonnollisesti sisään ja ulos.

 —

Keskitä nyt ajatuksesi höyheneen, joka lepää kevyesti avoimella kämmenelläsi.

Jokaisella sisäänhengityksellä höyhen valmistautuu lentoon ja jokaisella uloshengityksellä se leijailee kevyesti omille teilleen.

Kuvittele, että ajatuksesi on tuo höyhen. Se tuntuu pehmeältä kämmenelläsi, kunnes leijailee matkoihinsa.

Kun hengität seuraavan kerran sisään, kuvittele kämmenellesi jälleen höyhen. Uloshengityksellä se jatkaa leijaillen matkaansa.

Toista tätä höyhenten lennättelyä sisään- ja uloshengitysten aikana.

—

Anna ajatustesi lentää vapaasti. Leijaileva höyhen voi liitää minne vaan. Kauas tai lähelle. Se voi laskeutua takaisin kämmenellesi ja jatkaa siitä taas matkaa seuraavan uloshengityksen aikana.

Seuraavan uloshengityksen jälkeen liikuttele kevyesti käsiäsi ja jalkojasi. Venyttele koko kehoa.

Voit avata silmäsi.

On luonnollista, että ryhmässä suorituspaineet ja keskinäinen vertailu voi lannistaa ja saada nuoren lukkoon. Nuorta voi auttaa se, että hän saa harjoitella uutta taitoa kaikessa rauhassa omaan tahtiin. Nuori elää vahvasti juuri meneillään olevassa hetkessä ja nuoren on vaikeaa ajatella tätä pidemmälle. Siksi epäonnistumisen kokemus voi tuntua musertavalta. Nuori saattaa ajatella, että koska en nyt tätä oppinut, en opi milloinkaan. Nuori kokee kaikki tunteet hyvin voimakkaasti, niin iloiset ja onnelliset hetket kuin toisaalta pettymykset ja surutkin. Tällöin luukut uuden oppimiselle voivat hetkellisesti mennä kiinni.

Aikuisen on tärkeä tukea nuoren pystyvyyttä. Jotkut asiat vaativat toistoa, toistoa ja toistoa. Siinä voi auttaa, kun kertoo vaikkapa omakohtaisia kokemuksiaan: ”Minullakin kesti monta kuukautta/vuotta oppia oikeanlainen perhosuinnin tekniikka” tai ”Tiesitkö, että eräs kuuluisa kitaristi ei ensin oppinut soittamaan ja nyt fanit ympäri maailmaa koittavat jäljitellä hänen taitojaan.” Nuoresta voi olla helpottavaa kuulla, että kaikkien on pitänyt harjoitella jotakin taitoa enemmän. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Uuden oppimiseen voi laittaa itselleen pieniä tavoitteita. Kaikkien ei tarvitse oppia kaikkea kerralla. Aika harvoin se on mahdollistakaan. Joskus tauon pitäminen auttaa. Kun kokeilee jotakin asiaa vaikkapa kahden viikon päästä, se saattaakin aivan yllättäen onnistua.

Jännittäminen voi myös lukkiuttaa yrittämistä. Mahdollisimman rento ja salliva ilmapiiri voi tukea uuden oppimista. Tekemisen meininki, jossa mokat kuuluvat asiaan ja ovat täysin sallittuja luo rohkaisevaa ilmapiiriä. Suorituskeskeinen tai painostava ilmapiiri saattaa toimia joillekin kannustimena kohti uuden taidon oppimista, mutta useimmille ei.

Jos huomaat, mistä taidon oppiminen kiikastaa, voisiko siihen antaa täsmällistä ja henkilökohtaista ohjausta vaikka tunnin päätteeksi? Tuolloin nuori on todennäköisesti jo rauhoittuneempi ja vastaanottavaisempi, kun pettymyksen aiheuttama tunnekuohu on laantunut.

Toisaalta nuorella on varmasti joitakin asioita, jotka hän oppii helposti. Näistä on tärkeä antaa myönteistä palautetta. Kehua, kehua ja kehua. Jos kyseessä on vaikkapa kuvataide, nuorelle voi sanoa: ”Ihailen kykyäsi käyttää rohkeasti värejä!”

Lempeä ja huolehtivainen läsnäolo voi olla yhtä tärkeää kuin asiasta juttelukin. Joku lapsi ei vaan pysty kertomaan tai osaa / halua jutella. Silloin esimerkiksi lämmin hymy, rohkaiseva katse tai lempeä kosketus olkapäälle voi olla lapselle tärkeä viesti siitä, että aikuinen ymmärtää minun tilanteeni, olen turvassa ja minusta pidetään huolta.

On tärkeää kertoa lapselle, että olet saatavilla ja sinulle saa tulla kertomaan olipa olo tai tilanne mikä tahansa, esimerkiksi ”Huomaan, että mieltäsi taitaa tänään painaa jokin asia. Haluatko kertoa siitä minulle? Jos et nyt halua, voimme palata asiaan myöhemminkin.” Lasta ei kannata yhtään painostaa puhumaan.

Voi myös olla niin, että harrastustunti on lapselle tärkeä hengähdyspaikka elämäntilanteeseen liittyvästä kuormituksesta (huolia, kriisi, sairautta tai menetys lähipiirissä, pulmia kaverisuhteissa jne). Tällöin on luonnollista, että lapsi haluaa harrastuksessa olla hetken näistä huolista ja murheista vapaa. Niistä puhuminen voisi olla ylivoimaisen rankkaa ja esimerkiksi viedä häneltä mahdollisuuden tai kyvyn iloita harrastuksesta.

Keskeistä siis on, että ilmaiset lapselle, että olet saatavilla, kuulolla ja tukena tarpeen mukaan. Lapsi todennäköisesti tulee kyllä kertomaan asiasta omaan tahtiinsa, jos hänestä siltä tuntuu.

Kyseessä voi myös olla jokin pieni arjen harmi, joka siinä hetkessä nostaa paljon tunteita pintaan. Harrastus voi jo itsessään auttaa lasta purkamaan pahan mielen ja helpottaa oloa.

Jos tunne on voimakkaasti päällä koko harrastuskerran ajan, lapselle tai nuorelle voi mahdollisuuksien mukaan ehdottaa ja järjestää rauhallisempaa tilaa tai tekemistä, jos hän ei pysty osallistumaan harrastukseen tuttuun tapaan.

Hyviä keinoja tunteiden purkuun voivat olla musiikin kuuntelu, piirtäminen, maalaaminen, tanssi, mikä tahansa aktiivinen liikunta, pötköttely, rentoutuminen tai vaikkapa kissan tai koiran rapsuttelu.

Usein ryhmätilanne voi luoda herkälle ja hiljaiselle lapselle paineita olla aktiivinen ja osallistuva, jos toisetkin lapset ovat. Vaikka aikuinen ei sitä edellyttäisikään. Jokaisella on lupa olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi juuri sellaisena kuin on. Kaikenlaisia persoonia tarvitaan.

Hiljaisen lapsen vahvuutena on usein se, että hän havainnoi tarkasti toisten reaktioita, tapoja toimia tai koko ryhmän dynamiikkaa. Hänellä saattaa olla arvokkaita ja tärkeitä näkemyksiä ja mielipiteitä esimerkiksi ryhmän tekemisistä tai erinomaisia ideoita, kunhan ne vaan kuullaan. Usein hiljaisella ja herkällä lapsella voi olla jopa vahvemmat sosiaaliset taidoit kuin vaikkapa aktiivisesti esillä ja äänessä olevilla, puheliailla ja itseään paljon ilmaisevilla lapsilla.

Hiljainen lapsi voi olla hyvin empaattinen toisia kohtaan, antaa tilaa muille ja olla hyvä kuuntelija. Hänellä saattaa olla mainioita johtopäätöksiä tai ratkaisuja ongelmatilanteisiin.

Luottamuksellista suhdetta herkkään ja hiljaiseen lapseen voi rakentaa sillä, että hän saa osallistua omaan tahtiinsa, mutta pääsee toisaalta myös kuuluville omine ajatuksineen. Joskus hiljaisen lapsen voi olla helpompaa kertoa asioita kahden kesken aikuiselle tai vaikkapa yhdelle kaverille kerrallaan. Myös kirjoittamalla tai piirtämällä voi ilmaista itseään. Aina ei tarvitse puhua. Joskus koko ryhmältä voi pyytää asioita paperilla, jolloin hiljainen ei koe erityiskohtelua. Kun käytät koko ryhmän kanssa toimintatapoja, jotka sopivat hiljaiselle ja herkälle lapselle, annat hänelle samalla viestin, että hänen tapansa toimia ovat aivan yhtä hyviä kuin puheliaiden.

Hiljaisuus ei tarkoita passiivisuutta. Päinvastoin. Hiljaisen mielessä voi kuhista ja risteillä tärkeitä havaintoja ja asioita vaikka kuinka runsaasti.

Silloin kun huomaat, että lapsi selvästi haluaa esimerkiksi vetäytyä omaan rauhaansa tai kärsii liiasta metelistä, anna hänelle ryhmässä siihen mahdollisuus.

Luottamuksellisen suhteen rakentumisessa keskeistä on se, että hiljainen ja herkkä lapsi kokee olevansa ryhmässä turvassa. Lapselle on tärkeää, että aikuinen toimii ryhmässä niin, ettei lapsen tarvitse jännittää tai pelätä esimerkiksi esiintymistä.

Keskeistä on myös se, ettei hiljaista lasta kiitetä ja kehuta vuolaasti siitä, että hän puhuu. Koska hiljaisen ei tarvitse muuttua. Hän saa puhua tai olla puhumatta. Puheliaisuus tai aktiivinen esillä olo ei ole tavoite, johon kaikkien pitäisi pystyä.

Näe siis hiljainen lapsi. Hän haluaa tulla nähdyksi, vaikkei sitä toki pyydä. Tutustu lapseen. Ole kiinnostunut hänestä yhtä paljon kuin kenestä tahansa muustakin ryhmän lapsesta. Luontevia tilanteita voi tarjoutua esimerkiksi ennen harrastuksen alkua tai sen päätteeksi. Joskus vaikkapa naulakolla vaatteita pukiessa tai jonkun muun tekemisen lomassa.

Kaikki pienet ja lyhyet kohtaamiset ja hetket ovat tärkeitä. Silloin hiljainen lapsi saattaa yllättää sinut kertomalla jotakin tärkeää. Näissä tilanteissa on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan, vaikka olisikin kiire jonnekin. Lopussa voit kiittää: ”Kiitos, kun kerroit tästä minulle. Ilahduin siitä.” Tällöin lapsi saa kokemuksen, että aikuiselle kannatti oikeasti kertoa.

Yleensä ryhmäyttäminen vaatii aikaa ja kypsymistä. Ei siis syytä huoleen, jos ryhmäyttämisharjoitteet eivät tepsi heti.

Ryhmäytymisen edellytys on se, että tullaan toisille tutuiksi ja yksilöiden välille muodostuu keskinäinen luottamus. Aika harvoin porukka ryhmäytyy samantien. Yleensä se on pitkäkestoinen prosessi, joka vaatii toistoja ja taas toistoja. Se vaatii yhteenhitsautumista sekä samoihin tavoitteisiin uskomista ja niihin yhdessä tähtäämistä. Se vaatii jotakin, joka tekee ryhmästä yksilölle merkityksellisen ja tärkeän. Sellaisen porukan, johon haluaa kuulua. Parhaimmillaan ryhmä on enemmän kuin osiensa summa. Yhteiset onnistumisen kokemukset ovat keskeinen ryhmän jäseniä toisiinsa hitsaava tekijä.

On tärkeää pitää mielessä se, että ryhmä rakentuu ryhmäksi tiettyjen vaiheiden kautta. Ryhmän muodostumisvaiheessa tutustutaan toisiin, opetellaan yhteiset toimintaperiaatteet ja pelisäännöt. Tämän jälkeen voi koittaa niin sanottu kuohuntavaihe, jolloin ristiriitoja tai erilaisia näkemyksiä nousee esille ryhmäläisten keskuudessa. Usein tässä vaiheessa etsitään ja hahmotellaan omaa paikkaa ryhmässä tai saatetaan testata tai koetella ryhmänvetäjän toimintaa. Ei syytä huoleen tässäkään. Se on täysin luonnollinen vaihe, kun ollaan matkalla toimivaa ryhmää.  

Tärkeää on, että vetäjä on johdonmukainen toiminnassaan ja pitää kiinni yhteisistä pelisäännöistä kuohunnasta huolimatta. Näin jokainen löytää vähitellen paikkansa osana ryhmää. Sen jälkeen tilanne yleensä tasoittuukin, mahdolliset erilaiset näkökulmat hyväksytään ja ryhmä sitoutuu yhteisiin tavoitteisiin. Myös sillä on tärkeä merkitys, että aikuinen vahvistaa ja antaa myönteistä palautetta onnistuneista tilanteista.

Toki kyse voi olla myös harjoitteista. On tärkeä arvioida sitä, käyttääkö ryhmän kanssa aikaa sellaiseen, jota he kerta toisensa jälkeen kenties vastustavat, kieltäytyvät tekemästä tai joka jakaa ryhmän jäseniä ehkäpä toisistaan erilleen. Kaikki ei toimi kaikkien kanssa.

Myös ryhmäytymispaikalla voi olla merkitystä. Joskus voi olla hyvä idea lähteä yhdessä jonnekin kaikille uuteen ympäristöön, kuten retkelle luontoon. Tietoisesti valitut ja toteutetut ryhmäyttämisharjoitteet eivät välttämättä ole aina avain hyvän ryhmähengen muodostumiselle. Joskus hyödyllisempää on vain tehdä yhdessä esimerkiksi se luontoretki. Toisiin tutustuminen tapahtuukin kuin itsestään ja retken jälkeen ohjaaja saa ilokseen huomata: ”Kappas vain. Onpas heistä tullut hieno ryhmä!

Harrastamisen lähtökohdan tulisi aina olla se, että harrastus tarjoaa lapselle tai nuorelle mieluista tekemistä, ehkä mukavaa yhdessäoloa toisten lasten ja nuorten kanssa sekä vastapainoa arjen vaatimuksille, esimerkiksi koulunkäynnille.

Hyvä harrastus on mielenterveyden kannalta tärkeä asia ja voi suojata monenlaisissa elämän haasteissa ja kriiseissä. Ihannetilanteessa lapsella tai nuorella on palava halu oppia harrastuksen kautta lisää, kehittää taitojaan, nauttia tekemisestä, luoda uutta tai kuulua ryhmään.

Joskus lapsi tai nuori saattaa tarvita aikaa siihen, että kipinä uuteen harrastukseen löytyy. Voi siis käydä niinkin, että muutaman harrastuskerran tai -kuukauden jälkeen lapsi löytää harrastuksen mielekkyyden ja ilon.

Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, suositeltavaa on keskustella huoltajan kanssa. On tärkeää jutella tästä myös lapsen kanssa ja kertoa, että mielestäsi nyt olisi hyvä jutella asiasta vanhemman / vanhempienkin kanssa. Lapsen tai nuoren voi ottaa keskusteluun myös mukaan, mikäli hän haluaa tulla. On tärkeää, että lapsen tai nuoren toiveita ja ajatuksia kunnioitetaan. Kyse on hänen harrastuksestaan, hänen vapaa-ajastaan ja hänen elämästään.

Viime kädessä perheen sisällä päätetään, mitä lapsi tai nuori harrastaa. Oma roolisi vois siis olla se, että tuot esille havaintojasi lapsen tai nuoren suhtautumisesta harrastamiseen tai siitä, millä tavalla hän siihen osallistuu. Jos lapsi esimerkiksi on toistuvasti itkuinen, kiukkuinen, jännittynyt tai kieltäytyy lähtemästä mukaan, nämä ovat tärkeitä havaintoja kerrottaviksi. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä niistä. Aina lapsi ei kotona uskalla kokemuksistaan tai tunteistaan kertoa, varsinkaan jos kertominen voisi tuottaa vanhemmille pettymyksen tai siitä seuraisi lapselle ikävyyksiä.

Päätökset harrastamisen jatkamisesta tai lopettamisesta tehdään perheen kesken. Toivottavaa tietysti olisi, että kenenkään lapsen tai nuoren ei tarvitsisi harrastaa mitään pakotettuna.

Vanhempia voi kannustaa kysymään lapsen mielipidettä siitä, mitä hän itse haluaisi harrastaa. Joskus lapsen tai nuoren on hyvä käydä kokeilemassa erilaisia vaihtoehtoja ja sen kautta löytää itseään kiinnostavaa tekemistä. Se voi olla jotakin aivan muuta, mitä perheessä on aiemmin harrastettu tai mitä vanhemmat toivoisivat lapsen harrastavan. Ehkä koko perheelle tarjoutuukin sen myötä mahdollisuus johonkin uuteen?

Harrastavien lasten ja nuorten kanssa on tärkeää normalisoida jännittämistä: ”Kaikkia jännittää ennen esiintymistä / kisaa. Joitakin voi jännittää niin paljon, että oksettaa tai koko keho tärisee. Tämä kaikki on aivan normaalia. Se kertoo siitä, että esiintyminen / kisa on sinulle tärkeä.”

Kaikilla on siis lupa jännittää. Lapsille tai nuorille on tärkeä sanoa myös se, että yleensä tarvitaankin jonkin verran jännitystä, jotta keho virittyy mahdollisimman hyvin edessä olevaan tilanteeseen. Ilman jännitystä ihminen ei saa välttämättä itseään keskittymään hyvään suoritukseen tai pystymään h-hetkellä parhaimpaansa.

Jännittäminen ei välttämättä näy ulospäin mitenkään, ellei ihminen siitä kerro. Omat reaktiot voivat kuitenkin tuntua kiusallisilta ja hävettäviltä. Fyysiset ja fysiologiset tuntemukset (vapina, punastuminen, perhoset vatsassa) kuuluvat olennaisesti asiaan. Ne ovat ihmiselle merkki siitä, että jotakin tärkeää on tapahtumassa.

Jännitystä ei siis ole tarpeen poistaa, vaan ajatella sen olevan hyvään suoritukseen luotsaava tarpeellinen voima. Jotkut ihmiset kokevat jännityksen hyvin haitallisena ja liiallisena. Epäonnistumisen pelko tai liialliset suorituspaineet voivat saada ajattelemaan, että haluaa juosta karkuun koko tilanteesta.

Keskeistä on opetella tulemaan jännityksen kanssa toimeen. Keinoja tilanteen helpottamiseksi voi suositella koko ryhmälle tai varsinkin heille, joilla jännitys on voimakasta. Huolellinen valmistautuminen on yleensä se, millä lasta tai nuorta voi rauhoitella: ”Olet tehnyt kaiken voitavan kisaa varten. Pian pääset sen näyttämään” tai ”Haluatko esittää kappaleen vielä kerran minulle tai vaikka kotona perheenjäsenille?” Yleensä tilanteen harjoittelu tuo varmuutta.

Mielikuvat onnistumisesta voivat auttaa epäonnistumisen pelkoon. Yhdessä voi vahvistaa ajatuksia onnistumisesta. Lasta tai nuorta voi ohjata siihen, että hän käy ajatuksissaan läpi onnistuneen esityksen / kisan. Lopussa hän näkee mielikuvissaan itsensä hymyilevän onnellisena. Hän on tehnyt parhaansa ja on tyytyväinen.

Mukava yhdessä tekeminen ennen h-hetkeä voi olla parempi vaihtoehto kuin odotella toimettomana ja aistia jatkuvasti kehon tuntemuksia. Lapsen tai nuoren kanssa juttelu jostakin ihan muusta, lautapeli tai kirjan lukeminen, musiikin kuuntelu tai pieni kävely ulkona ennen esiintymistä tai suoritusta voi rauhoittaa sekä kehoa että mieltä.

Hengittämisellä on mahdollista rauhoittaa itseään. Seuraavassa ohjeet ryhmässä toteutettavaksi tai vinkiksi yksittäisille lapsille ja nuorille.

Kun meitä alkaa pelottaa tai jännittää, hengitys muuttuu pinnalliseksi ja keho menee hälytystilaan.

Kehon oma hälytysjärjestelmä tulkitsee jonkun tilanteen uhkaksi, olipa vaara todellinen tai ei.

Palleahengitys on tapa kertoa omalle keholle, ettei ole mitään hätää.

Sitä voi tehdä missä vaan.

Palleahengityksen voi tehdä seisten, istuen tai makuuasennossa.

Siinä kannattaa ottaa avuksi oma käsi, se laitetaan pallean päälle.

Palleahan sijaitsee meidän ylävatsassa kylkiluiden alla ja se on meidän hengityslihas.

Hengitä nenän kautta, jos mahdollista. Ihan ensin voit huomata miten käsi alkaa liikkua hengityksen tahdissa. Se on tämän suuntaista hengitystä. Silloin kun meillä on kehossa hätätila päällä, hengitys muuttuu pinnalliseksi tänne rintakehään.

Sitten voit lähteä tietoisesti liikuttamaan kättäsi hengityksen mukana. Sisäänhengityksellä käsi nousee ja uloshengityksellä se painuu alaspäin. Meillä on olemassa kehossa hieno kikka, että kun me saamme pidennettyä uloshengitystä, meidän hermostomme saa viestin, että nyt on turvallista.

Voit nyt muutaman minuutin ajan hengittää omaan tahtiin. Kuitenkin niin että ajatus on siinä, että käsi liikkuu hitaasti.

Muista kiinnittää huomiota uloshengitykseen niin, että se on tasainen ja rauhallinen. Ehkä huomaat myös tauon sisään ja ulos hengityksen välissä.

Hienoa. Olet juuri auttanut itseäsi rauhoittumaan oman kehon avulla. Tämä taito kulkee sinulla mukana aina.

Nyrkkisääntönä tähän voisi antaa sen, että näistä teemoista keskusteltaessa on tärkeä päästä lapsen ajattelun tasolle. Lapselta voi kysyä, mitä hän asiasta, esimerkiksi sodasta tietää tai onko lapsella mielessä joku kysymys asiaan liittyen, jota hän aprikoi. Tai miltä asia lapsesta tuntuu. Tällöin päästään kärryille siitä, mitä lapsen mielessä liikkuu, eikä tarjota suoraan aikuisen näkökulmasta liikaa tietoa, joka mahdollisesti vain lisäisi lapsen kuormittumista aiheen tiimoilta.

Lapset kehittyvät niin tiedollisesti kuin emotionaalisestikin hyvin yksilölliseen tahtiin, joten selkeää vastausta tietyn ikäisen lapsen kanssa sopivaan sanastoon on vaikea antaa. Karkeasti voidaan kuitenkin ajatella niin, että pienelle lapselle riittää hyvin vähäinen tieto, esimerkiksi sodasta. Keskeistä on vakuuttaa lapselle, että hän on turvassa. Turvallisuuden tunnetta voi lisätä kaiken ikäisten lasten ja nuorten kanssa myös läheisyydellä, esimerkiksi syli, halaus, kädestä kiinni pitäminen, silittäminen. Vaikeita sanoja tai kielikuvia kannattaa pienen lapsen kanssa välttää ja puhua mahdollisimman konkreettia kieltä. Esimerkiksi kuolemasta kerrottaessa voi sanoa: ”Ukin sydän lakkasi lyömästä” kuin ”Ukki nukkui pois”.

Lasta kannattaa rohkaista kertomaan aikuiselle ajatuksistaan ja esittämään kysymyksiä, joita jokin lapselle uusi, vieras tai pelottava asia herättää. Esimerkiksi sotaan liittyviä teemoja ei kannata liikaa itse pitää yllä arjen keskusteluissa. Pelkkä niiden kuuleminen rasittaa lasta (uutiset, sosiaalisen median sisällöt tai aikuisten väliset keskustelut). Tuolloin lapsi saattaa huomaamatta jäädä yksin näiden asioiden kanssa, koska ei ole aktiivisesti mukana aikuisten tavoin, vaan pelkkänä korvana tai silmänä.

Seksuaalisuus on läsnä jo pienen lapsen omassa kokemusmaailmassa, kun hän tutustuu omaan kehoonsa ja tutkii itseään. Aikuisten seksin tai seksuaalisuuden kuvailun sijaan pienen lapsen kanssa on luontevaa ja konkreettista jutella esimerkiksi niin, että nimeää lapselle sukuelinten nimet. Turvataitojen oppimisessa keskeistä on oppia arvostamaan omaa kehoaan ja uskaltaa puhua kehostaan avoimesti. Silloin lapsi uskaltaa kertoa luotettavalla aikuiselle esimerkiksi, jos on kokenut jotakin ikävää.

Tiivistyksenä voi siis vinkata, että tutustumalla lapsen ajatusmaailmaan, saat parhaiten kiinni siitä, mikä on tapa ja sanasto, jolla yksittäisen lapsen kanssa asioista jutella. Kuulostele herkällä korvalla lapsen pohdiskeluja ja tarjoa niihin kiireetöntä kuuntelua ja läsnäoloa. Koska usein sanastoa tärkeämpää on se, että antaa lapselle aikaa yhteiseen asioiden, ilmiöiden ja kysymysten ihmettelyyn. Siitäkään ei kannata aikuisen hämmentyä, jos ei osaa johonkin lapsen kysymykseen vastata. Silloin voi olla viisainta ottaa aikalisä ja todeta: ”Onpa tärkeä ja hyvä kysymys. En osaa siihen heti vastata.”

Peli ei suinkaan ole menetetty. Keskeistä on se, miten ohjaustilanne jatkuu sen jälkeen. Lapsille tai nuorille on tärkeä sanoittaa se, että edeltävä tilanne sai sinut ison tunnekuohun valtaan ja olet siitä todella pahoillasi. Tekoa ei kannata puolustella, vaan myöntää se, että kiehahdit liikaa. Voit osoittaa vastuunkantamista omasta ei-niin-rakentavasta toiminnastasi pyytämällä anteeksi käytöstäsi niiltä henkilöiltä, jotka ovat olleet jollain tavalla mukana tilanteessa, jossa menetit malttisi. Omalla esimerkilläsi näytät, että kukaan meistä ei ole täydellinen ja että aikuisetkin mokaavat.

Liian pitkään ei asiaa kannata jäädä puimaan, vaan pyrkiä toiminnan ja käyttäytymisen kautta vakuuttamaan lapsille tai nuorille, että se oli ohimenevä hetki ja tilanne on taas rauhallinen.
On tärkeää myös arvioida itseksesi, mikä sinut sai menettämään malttisi? Tällä on merkitystä siihen, että jatkossa pystyisit pysymään rauhallisena mahdollisissa vastaavissa tilanteissa. Kanttaa miettiä, olitko esimerkiksi väsynyt tai syönyt huonosti. Kun keho ja mieli ovat saaneet lepoa, meillä on enemmän aikaa ja tilaa havainnoida sitä, mitä meissä tapahtuu ja valita, miten toimimme. Painoiko mieltäsi ehkä joku muu elämän asia, joka sai sinut herkästi ärsyyntymään. Ole armollinen itsellesi sen suhteen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja joskus muut elämän asiat saattavat nousta pintaan, vaikket niin haluaisi. Mieti, mitä voisit asioille tehdä.
Jos kyseessä ei ollut yksittäinen tilanne, vaan sinulla on taipumusta menettää malttisi usein tai herkästi haastavissa tilanteissa, on tärkeää ennakoida tilanteita ja valmistautua toimimaan toisin.
Tee nämä asiat silloin, kun omat tunteet meinaavat läikkyä yli:
• Ota aikalisä ja laske mielessä kymmeneen. Palaa tilanteeseen ja toimi rauhallisesti.
• Ankkuroi itsesi hengitykseen. Keskity rauhoittamaan oma hengityksesi muutaman sisään- ja uloshengityksen ajan. Pyri siihen, että uloshengitys on vähän sisäänhengitystä pidempi.
• Muistuta itseäsi siitä, että lapsi ja nuori ei tahallaan heittäydy sinua kohtaan hankalaksi. Joskus tilanne provosoi. Pinnan alla voi kuohua vaikka mitä.
• Nuoret kokevat kaikki tunteet hyvin voimakkaasti. Ethän lähde samaan tunteeseen mukaan vaan pysy itse rauhallisena ja turvallisena. Sinä saatat olla hänelle mitä tärkein arjen aikuinen. Hän tarvitsee sinua rajaamaan omaa hetkellistä häslinkiään.