4. Luottamus rakentuu ajasta, läsnäolosta ja toistuvista kohtaamisista
Tuttuus, jatkuvuus ja toistuvat kohtaamiset luovat nuorelle turvallisen tilan tulla kuulluksi ja pyytää tarvittaessa apua.
Mitä opimme Sekasin Livessä?
Sekasin Livessä huomasimme, ettei luottamus synny hetkessä. Moni nuori tuli juttelemaan vasta nähtyään työntekijän useamman kerran tai kuultuaan toiminnasta kaveriltaan. Toiset palasivat tapaamisiin uudelleen, ja vasta vähitellen keskusteluissa nousi esiin henkilökohtaisempia huolia.
Säännöllinen läsnäolo nuorten arjessa osoittautui tärkeäksi. Kun aikuinen tulee tutuksi, nuori voi itse päättää, milloin on valmis puhumaan ja mistä asioista. Aina ensimmäisen kohtaamisen ei tarvitse johtaa mihinkään erityiseen. Joskus riittää, että nuori tietää, kenen puoleen voi myöhemmin kääntyä.
Luottamusta ei voi kiirehtiä
Nuoren näkökulmasta luottamus rakentuu pienistä asioista. Siitä, että aikuinen on aidosti kiinnostunut, kuuntelee kiirehtimättä eikä vähättele nuoren kokemuksia. Että hän on helposti lähestyttävä, pitää lupauksensa ja on paikalla myös seuraavalla kerralla.
Sekasin Liven kohtaamisissa huomasimme, ettei aikuisen titteli tai ammattirooli yksin ratkaise sitä, uskaltaako nuori avautua. Merkitystä on ennen kaikkea sillä, millaisena ihmisenä aikuinen näyttäytyy ja millaisen kokemuksen kohtaamisesta nuori saa.
Parhaimmillaan luottamus kantaa myös kohtaamisten ulkopuolelle. Nuoret ovat suositelleet tuttuja työntekijöitä kavereilleen, ja hyvä kokemus yhdestä turvallisesta aikuisesta on voinut madaltaa kynnystä hakea apua myös muualta.
Kaikkea merkityksellistä ei voi mitata kohtaamisten määrällä
Nuorten kanssa tehtävän työn onnistumista arvioidaan usein tavoitettujen nuorten tai toteutuneiden tapaamisten määrällä. Mutta miten mitataan sitä, että nuori uskaltaa ensimmäistä kertaa kertoa huolestaan? Tai sitä, että hän palaa kuukausien päästä saman aikuisen luo, koska muistaa tulleensa kuulluksi?
Sekasin Livessä opimme, että merkitykselliset keskustelut syntyvät usein vasta ajan myötä. Luottamuksen rakentuminen vaatii jatkuvuutta, eikä sen arvo välttämättä näy yksittäisen kohtaamisen perusteella. Luottamus on myös edellytys työn vaikuttavuudelle: vasta kun nuori kokee olonsa turvalliseksi, voidaan päästä käsittelemään niitä asioita, joissa hän todella tarvitsee tukea.
Siksi nuorten kanssa tehtävässä työssä tarvitaan myös aikaa ja mahdollisuuksia olla läsnä ilman välitöntä tavoitetta tai vaatimusta tuloksista. Kaikki tärkeä ei tapahdu ensimmäisellä tapaamisella.
Arjen kohtaamisista syvempään keskusteluun
Ensikontakti
Nuori oli tuttu oppilaitoksesta. Hän oli aktiivisesti mukana oppilaitoksen toiminnassa. Kohtaamisia kertyi arjen tilanteissa pitkän ajan kuluessa ilman varsinaista asiakkuutta tai ennalta sovittuja tapaamisia.
Mitä tapahtui?
Aluksi keskustelut olivat kevyitä ja liittyivät opiskelijaelämään, arkeen sekä nuorta kiinnostaviin teemoihin. Nuori pohti esimerkiksi opiskelua, tulevaisuutta, ihmissuhteita ja erilaisia elämänkatsomuksellisia kysymyksiä. Vähitellen keskustelut syvenivät, ja esiin nousivat myös henkilökohtaisemmat aiheet, kuten parisuhteen päättyminen, perhesuhteet, oma jaksaminen, sekä mielenterveyteen liittyvät ongelmat.
Mikä edistyi?
Nuori hakeutui keskustelemaan useita kertoja uudelleen ja kertoi tapaamiskertojen myötä aiempaa avoimemmin elämäntilanteestaan. Keskusteluissa käsiteltiin hyvinvointia, opiskeluun liittyviä haasteita, mielenterveyttä, lääkitystä sekä avun hakemiseen liittyviä ajatuksia. Nuoren mukaan keskustelut auttoivat jäsentämään omaa tilannetta ja tarjosivat uusia näkökulmia arkeen ja tulevaisuuteen.
Projektin havainto
Tapaus osoittaa, että merkitykselliset keskustelut syntyvät usein vasta ajan myötä. Nuori ei hakeutunut keskusteluun mielenterveyshuolen vuoksi, vaan syvemmät teemat nousivat esiin vähitellen luottamuksen rakentumisen myötä. Työntekijän jatkuva läsnäolo mahdollisti toistuvat, luontevat kohtaamiset, joiden aikana nuori pystyi itse määrittelemään keskustelujen tahdin ja sisällön. Tapaus korostaa matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen merkitystä: kun turvallinen aikuinen on aidosti saavutettavissa, tuen tarve tulee näkyväksi myös niiden nuorten kohdalla, jotka eivät muuten hakeutuisi palveluiden piiriin.
Miten vahvistamme nuorten luottamusta aikuisiin, yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen?
Nuorten luottamus aikuisiin, palveluihin ja ympäröivään yhteiskuntaan ei rakennu vain yksittäisissä kohtaamisissa. Miten me aikuiset voimme ansaita nuorten luottamuksen? Entä mitä yhteiskunnalta vaaditaan, jotta nuorten elämässä olisi riittävästi turvallisia ja pysyviä aikuisia, joihin tukeutua? Millainen merkitys luottamuksella on siihen, kuinka toiveikkaita nuoret ovat tulevaisuutensa suhteen?
Ota koppi nuoresta -striimissä pohdimme, miten nuorten luottamusta ja tulevaisuususkoa voidaan vahvistaa niin arjen kohtaamisissa kuin yhteiskunnan rakenteissa. Kysymme myös, osaammeko itse luottaa nuoriin: annammeko heille tilaa olla keskeneräisiä, tehdä valintoja ja rakentaa oman näköistään tulevaisuutta?
Luottamus on vastavuoroista
Me aikuiset toivomme, että nuoret luottaisivat meihin, hakisivat tarvittaessa apua ja uskoisivat tulevaisuuteen. Mutta luottamus toimii myös toiseen suuntaan. Nuoren pitää voida kokea, että häneen luotetaan ja että hän on arvokas omana itsenään.
Nuoruuteen kuuluu oman suunnan etsiminen, kokeileminen ja joskus epäonnistuminenkin. Maailma ympärillämme on täynnä epävarmuutta ja odotuksia, mutta meidän aikuisten tehtävä on antaa nuorille tilaa olla nuoria: kasvaa omaan tahtiinsa, tehdä omia valintojaan ja välillä harhaillakin. Ja ennen kaikkea olla turvallisesti rinnalla niin, ettei nuoren tarvitse pelätä aikuisen tuen tai hyväksynnän katoavan, vaikka kaikki ei menisi suunnitelmien mukaan.
Jos haluamme nuorten luottavan meihin, meidän on myös osoitettava luottamusta heihin.