Yhteisön dialogisuuden ja konfliktinratkaisun työkaluja
Osana RE-MAP-hanketta on suunniteltu kolmivaiheinen prosessi konfliktinratkaisuun ja dialogisuuden vahvistamiseen yhteisössä. Se on työkalu yhteisön tilanteen jäsentämiseen ja vuorovaikutuksen tapojen kehittämiseen. Työkalu sisältää myös konkreettisia välineitä haastavien keskustelujen käymiseen.
Jännitteitä ja konflikteja syntyy, kun erilaiset käsitykset ja tulkinnat asioista törmäävät. Yhteentörmäysten väistäminen on hankalaa ja tarpeetonta, sillä on kyse ihan normaalista ihmisten välisestä ilmiöstä. Osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että ristiriitatilanteet käsitellään rakentavasti.
Konflikti tuo pinnan alla kyteneet jännitteet päivänvaloon ja luo mahdollisuuden tilanteen rakentavalle käsittelylle siten, että kaikkien ymmärrys tapahtumista ja niiden vaikutuksista avartuu. Tämä lujittaa yhteisön jäsenten välisiä suhteita.
Se, miten vaikeita asioita käsitellään, vaikutta yhteisön kykyyn ratkaista ristiriitoja. Jos tilanteisiin ei löydy kaikki osapuolet huomioivia ratkaisumalleja, voivat konfliktit jumiutua ja ajaa yhteisön jäseniä erilleen.
Kolmivaiheinen prosessi konfliktinratkaisuun ja dialogisuuden vahvistamiseen yhteisössä on saanut innoitusta väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn sovelletusta Life Psychological Goal-Setting (LGT) -työkalusta (Bertelsen 2018). Prosessin vaiheet ohjaavat yhteisön vuorovaikutuksen kehittämisen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Työvälineen rakentamisessa on sovellettu olemassa olevia malleja, konfliktin lainalaisuuksiin ja dialogisuuteen liittyvää tietoa sekä yhteisöjen näkökulmia vuorovaikutuksen haasteisiin.
Purkaa ristiriitatilanteita
Kehittää yhteisön vuorovaikutusta ja lisätä dialogisuutta
Juurruttaa yhteisöön tietoa konflikteista, polarisaatiosta ja dialogisuudesta
Kun halutaan ratkaista yhteisössä esiintyviä konflikteja ja vastakkainasetteluja
Kun halutaan vahvistaa yhteisön jäsenten välisiä suhteita ja osallisuutta
Kun halutaan arvioida yhteisön vuorovaikutusta ja tehdä konkreettisia toimia sen kehittämiseksi
Ammattilaisille, yhteisöjen jäsenille ja kaikille, joilla on kiinnostusta soveltaa työssään yhteisöllisyyttä vahvistavaa näkökulmaa
Kolmivaiheinen prosessi konfliktinratkaisuun ja dialogisuuden vahvistamiseen yhteisössä
Vaihe 1: Tietoisuus ja tavoitteet
Prosessin ensimmäisessä vaiheessa pyritään tunnistamaan olemassa olevia haasteita ja asetetaan yhteisön kannalta merkityksellisiä tavoitteita.
Jotta muutos olisi mahdollinen, on ensin tultava tietoiseksi nykytilasta ja siihen liittyvistä haasteista.
Yhteisössä esiintyviä vuorovaikutuksen ongelmia tarkastellaan konfliktien kuvauksen avulla, jota voi peilata omaan tilanteeseen. Kuvauksen rinnalla olevat avoimet kysymykset auttavat jäsentämään, mistä ongelmassa on kyse, keitä se koskee ja miten se vaikuttaa yhteisöön. Samalla kysymykset tukevat halutun muutoksen selkiyttämistä ja yhteisten tavoitteiden asettamista.
Yhteisössä esiintyvien vuorovaikutuksen haasteiden tunnistaminen ja tilanteen vaikutusten ymmärtäminen
Yhteisön konfliktin vaiheet
Jännitteet
– Identiteettiin liittyvät ristiriidat
– Erilaisten näkemysten ja kokemusten yhteentörmäykset
Jännitteiden kiristyminen
– Tiettyjen aiheiden välttely
– Mielipiteen ilmaisemisen ja kohtaamisten välttely
Konfliktin kärjistyminen
– Kahden osapuolen tai ryhmän välinen voimakas erimielisyys
– Kuumenevat tunteet
– Vihamielinen vuorovaikutus
– Osapuolet pysyvät vahvasti rooleissaan
Konfliktin laajeneminen
– Vihamielinen puhe ja tuen hakeminen yhteisön muilta jäseniltä
– Yhteisön jakautuminen leireihin
– Me vastaa ne -asetelman rakentuminen
Polarisaatio
– Ryhmien etääntyminen toisistaan
– Tunnepohjainen me vastaan ne -ajatusrakenne
– Vihamieliset yleistykset toisesta ryhmästä
– Faktapuhe ei auta lievittämään tilannetta
Konfliktin vaiheet sovellettu Attias & Brandsma (2020)
Tilanteen hahmottamista ja merkityksellisten tavoitteiden asettamista helpottavia kysymyksiä
Mitä on tapahtunut?
Miten tilanne vaikuttaa meihin?
Keihin tilanteet vaikutukset ulottuvat?
Minkälaisia eri käsityksiä ja tulkintoja haasteeseen liittyy?
Minkälaiset asiat ruokkivat osapuolten erilaisia käsityksiä ja tulkintoja?
Miten toivoisimme asioiden olevan koko yhteisön kannalta?
Minkälaista muutosta lähdemme tavoittelemaan?
Vaihe 2: Fokuksen määrittäminen
Ongelman jäsentämisestä ja tavoitteen asetannasta siirrytään kehittämisen painopisteiden valintaan voimavaralähtöisen reflektoinnin keinoin.
Yhteisön vuorovaikutuksen laatua arvioidaan dialogisen vuorovaikutuksen tarkastuslistan avulla kiinnittäen huomiota sekä kehityskohtiin että siihen, mikä on jo hyvin. Listalla on erilaisia dialogisen vuorovaikutuksen tunnusmerkkejä, jotka toimivat vihjeinä yhteisön vuorovaikutuksen tutkimisessa. Avustavien kysymysten tukemana voidaan valita ne asiat, joiden kehittämiseen halutaan erityisesti keskittyä.
Dialogisen vuorovaikutuksen tarkastuslista
Keskusteluympäristö, joka kannustaa ja tukee vaikeista asioista keskustelemiseen
Kukin osallistuja edustaa vain itseään ja puhuu omista henkilökohtaisista kokemuksista ja merkityksistä
Omista näkemyksistä puhutaan toisia kunnioittavalla tavalla
Luovutaan tarpeesta korjata toisia tai jakaa neuvoja
Kunnioitetaan keskustelun luottamuksellisuutta
Kunnioittava toisten kokemusten kuunteleminen ja halu ymmärtää
Sallitaan erilaisten keskenään ristiriitaisten näkemysten ja mielipiteiden ilmaiseminen ja rinnakkaiselo
Dialogin osallistujat reflektoivat aiheen herättämiä reaktioita ja ovat avoimia oppimiselle sekä itsestä että muista
Toiveikkuus ja usko siihen, että keskustelun kautta on mahdollisuus rakentaa resilientimpää yhteisöä
Tarkistuslista luotu soveltamalla ja yhdistämällä tietoa eri lähteistä Watt (2022b); Attias (2020b); Anderson (2022)
Tavoitteiden asettamista tukevat kysymykset
Mikä yhteisössä toimii jo nyt hyvin?
Mikä voisi olla paremmin?
Mitä aiomme parantaa?
Vaihe 3: Seuraavien askeleiden suunnittelu
Painopisteiden määrittämisen jälkeen on tärkeä suunnitella konkreettisia toimenpiteitä, joiden kautta kuljetaan kohti tavoitetta.
Jos tavoitteena on ristiriitatilanteiden purkaminen dialogisella mallilla, voidaan työkaluun sisällytettyjä valmiita keskustelurunkoja käyttää apuna uusia näkökulmia avaavien kohtaamisten suunnittelussa.
Riippumatta siitä, miten tulehtunut tilanne on, sen osapuolia yhdistää se, että konflikti on olemassa ja vaikuttaa jokaiseen. Siihen havahtuminen on hyvä lähtökohta konfliktin purkamiselle.
Malliin on sisällytetty kaksi keskustelurunkoa.
Yksilötason keskustelurunkoa voidaan käyttää itseymmärrystä lisäävän kohtaamisen ohjaamisessa. Tavoitteena on auttaa ihmistä havainnoimaan omaa toimintaa ja löytämään uusia näkökulmia tilanteeseen.
Ryhmätason keskustelurunko on tarkoitettu ristiriitatilannetta purkavan ryhmäkeskustelun suunnitteluun. Sen avulla ristiriidat voidaan asettaa yhteisen tarkastelun kohteeksi etäännyttämisen (third thinging) keinoin. Valmiit kysymykset ohjaavat keskustelua erilaisten tulkintojen tarkasteluun kunnioittavassa dialogin hengessä.
Konfliktin rakentava käsittely – yksilötaso
Tarkoitus
Yksilökeskusteluilla autetaan konfliktin osapuolia lisäämään itseymmärrystä tilanteesta ja harjoittelemaan omien ajatusten ja tunteiden sanottamista
Keskusteluissa pohditaan, miten henkilökohtaiset kokemukset muokkaavat suhtautumista asioihin ja miltä tuntuu kohdata mielipiteitä, jotka ovat ristiriidassa omien näkemysten kanssa
Itseymmärrystä lisäävät kysymykset
Miten huomaan tilanteen vaikuttavan minuun ja muihin yhteisössä?
Mitä ajatuksia ja tunteita tilanteeseen liittyy?
Miten ajatukseni vaikuttavat tapaani olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa?
Miten omat kokemukseni vaikuttavat siihen, miten tulkitsen tilanteen?
Koostettu yhdistämällä ja soveltamalla konfliktin käsittelyn työkaluja ja teoreettisia näkökulmia kahdesta eri lähteestä Mahatmya & Rasheed Ali (2022); Attias (2020b).
Konfliktin rakentava käsittely ryhmässä
Tarkoitus
Konfliktin ja siihen liittyvien tulkintojen tarkastelu.
Erilaisille näkökulmille avautuminen ja yhdessä oppiminen turvallisessa mentorin fasilitoimassa dialogisessa kohtaamisessa.
Keskusteluun valmistautuminen yksilötason reflektoinnilla auttaa osapuolia sanoittamaan henkilökohtaisia kokemuksiaan (ks. yksilötason keskustelurunko).
Keinot – etäännyttäminen (third thinging)
Konfliktin osapuolet kutsutaan keskusteluun, jossa ristiriidat asetetaan keskustelussa yhteisen tarkastelun kohteeksi eli kolmanneksi asiaksi (third thing).
Konfliktia tutkitaan siihen liitettyjen tulkintojen kautta siten, että tulkintoja käsitellään jaettuina ihmettelyn kohteina, ei osallistujien henkilökohtaisena taakkana.
Fokus on ongelmassa ja kokemuksissa ilman, että arvioidaan tai haastetaan kenenkään persoonaa.
Tilanteessa hyväksytään keskenään ristiriitaisten tulkintojen rinnakkaiselo, samalla pyritään kiinnittämään huomiota siihen, mikä on yhteistä.
Keskusteluun suhtaudutaan yhteisenä oppimismahdollisuutena.
Keskustelua ohjataan avoimilla kysymyksillä
Mitä tapahtui?
Mitä ajatuksia tapahtumat herättivät?
Miten henkilökohtaiset kokemuksesi ovat muovanneet näkemystäsi tilanteesta?
Miten konflikti vaikuttaa sinun ja elämääsi?
Kenelle kaikille tilanne näkyy ja keneen se vaikuttaa?
Minkälaisia tunteita tilanteeseen liittyy?
Mikä on monitulkintaista, epävarmaa tai ristiriitaista asiassa?
Mitä tilanne merkitsee sinulle?
Mitä tarvitset?
Miten toivoisit asioiden olevan?
Pohjautuu Andersson (2022) esittämiin ideoihin.
Avoimet kysymykset luotu soveltamalla ja yhdistämällä Attias (2020); Kangasoja (2020)
Anderson D. L. 2022. Truth. Teoksessa Watt, S. K. Mahatmya, D. Mohebali, M. & Charles R. (Toim.) Theory of Being. Virginia: Stylus Publishing.
Attias, M. 2020b. Identiteetti, konfliktit ja sovittelu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Attias, M. & Brandsma, B. 2020a. Polarisaatio ja konfliktit – eli kuinka me ja ne -ajattelu vaikuttaa keskinäisissä konflikteissamme. Teoksessa Attias, M. & Kangasoja J. (toim.) Me ja ne. Välineitä vastakkainasettelujen aikaan. Helsinki: Into Kustannus.
Attias, M. & Brandsma, B. 2020b. Työkalupakki polarisaation ja konfliktien käsittelyyn: vastakkainasettelua purkava työote. Teoksessa Attias, M. & Kangasoja J. (toim.) Me ja ne. Välineitä vastakkainasettelujen aikaan. Helsinki: Into Kustannus.
Bertelsen, P. 2018. Mentoring in anti-radicalization. LTG: a systematic assessment, intervention and supervision tool in mentoring. Department of Psychology and Behavioral Sciences, Research Unit Life Psychology, Aarhus University.
Kangasoja, J. 2020. Dialogi jakautuneiden yhteisöjen ja katkenneiden siteiden uudelleenrakentamisessa – tapaus Public Conversations Project. Teoksessa Attias, M. & Kangasoja J. (toim.) Me ja ne. Välineitä vastakkainasettelujen aikaan. Helsinki: Into Kustannus.
Mahatmya, D. & Rasheed Ali, S. 2022. Otherness. Teoksessa Watt, S. K. Mahatmya, D. Mohebali, M. & Charles R. (Toim.) Theory of Being. Virginia: Stylus Publishing.
Nykter, C. 2025. Yhteisön resilienssin ja mielenterveyden vahvistaminen: työvälineitä yhteisömentoreille radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn dialogisuuden ja konfliktinratkaisun kautta. Opinnäytetyö, Laurea-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025090724477
Watt, S. K. 2022b. Appendix B. Being Touchstones: Intentional practices for collaboration. Teoksessa Watt, S. K. Mahatmya, D. Mohebali, M. & Charles R. (Toim.) Theory of Being. Virginia: Stylus Publishing.