Lapsen huumori tarjoaa aikuiselle avaimet yhteiseen iloon
Huumoria on tutkittu yleisesti, mutta 1–6-vuotiaiden huumorin merkitystä kasvatuksessa on tutkittu vähemmän. Tuula Stenius, Liisa Karlsson ja Ari Sivenius Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista tutkivat varhaiskasvatusikäisten lasten huumoria aikuisten havainnoimana. Kiinnostuksen kohteena olivat huumorin yhteisöllisyys ja aikuisen leikillisyys aikuisen ja pienen lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimus on laadullinen ja perustuu 2018 kerätyn kyselyaineiston sisällönanalysointiin. Kyselylinkkejä jaettiin Facebookin kautta varhaiskasvatuksen henkilöstölle ja alan opiskelijoille. Vastaajia oli 546. Tutkimuksessa kysyttiin, mitä pienten lasten huumorin muotoja aikuiset tunnistavat ja miten aikuiset käyttävät huumoria pienten lasten kanssa.
Lapsi kutsuu hassutteluun sekä sanattomasti että sanallisesti
Tutkimus toi esille useita aikuisten havaitsemia pienten lasten huumorin erityispiirteitä. Sanaton huumori oli liikkumista, ääntelyä ja ilmeilemistä. Sanallinen huumori puolestaan kielellä leikkimistä ja hassuttelua. Epäjohdonmukaisuus, yhdessä nauraminen, toisen yllättäminen ja karnevalistinen hulluttelu, jossa arjen itsestäänselvyydet kyseenalaistetaan, olivat lasten tapoja pitää hauskaa.
Tutkimustuloksissa lapsi oli aktiivinen ja teki huumorialoitteita. Lapsi huiputti aikuista, oivalsi asioita ja osasi hyödyntää tietoaan erilaisissa tilanteissa. Lapsi matki ja huomasi, mitkä asiat naurattavat. Lapsi saattoi sanoa jotain, mikä oli yllättävää hänen ikätasoonsa nähden. Vastauksissa tuli esiin lapsen halu olla yhteydessä toisiin luomalla mukavaa tunnelmaa. Ei-toivotun huumorin (esimerkiksi toisia loukkaava) aikuinen lopetti. Kasvattajien kertomuksista erottui kolme erilaista yhteisen huumorin syntymisen muotoa: lasten keskinäinen, aikuisen ja lapsen välinen ja isompaa ryhmää koskeva yhteinen hauskanpito.
Kiireettömyys, lasten kuunteleminen ja heittäytyminen saa huumorin kukoistamaan
Huumori edellyttää lasten kuuntelua, tarkkailua, mukaan menemistä sekä lasten kunnioittamista. Aikuisten kiire ja suorittaminen tulivat esille eräänä esteenä huumorin käytölle. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että aikuiset ja lapset elävät erillisissä maailmoissaan. Aikuinen luo kasvatustilanteessa alustan sille, että lapset ja aikuiset voivat kokea iloa yhdessä. Aikuinen pääsee hassuttelun alkuun leikillisyyden taidoilla sekä sopivilla välineillä, esimerkiksi pukemalla hassut vaatteet.
Huumorin käyttö on arvokas osa kasvatusta
Tutkimustulokset osoittivat, että pienten lasten huumori herätti kasvattajissa positiivisia muistikuvia. Huumorin käyttöä kasvatuksessa arvostettiin. Lapset tarjoavat huumorilla mahdollisuuden yhteisöllisyyden rakentamiseen. Parhaimmillaan huumoria voi hyödyntää kaikessa arjen toiminnassa. Tutkimustulokset eivät kerro siitä, kuinka paljon aikuiset käyttävät huumoria ja miten monissa arjen tilanteissa. Rajoituksena voidaan pitää sitä, että kyselyiden vastaajat rajautuvat henkilöihin, jotka käyttävät Facebookia. Kysymyksessä ei ole edustava otos vaan näyte. Vastausprosenttia ei ole mahdollista selvittää, koska linkki jaettiin monessa eri paikassa. Tutkimustulosten tulkinnassa on huomioitava laadullisen tutkimuksen rajoitukset.
Tutkimus antaa joka tapauksessa uutta tietoa huumorin merkityksestä ja sen käytöstä lasten kanssa. Huumorin tietoisempi käyttö voisi antaa luvan tehdä toisin kasvatusympäristöissä. Varhaiskasvatuksessa voitaisiin opetella asennoitumistapoja, miten ja milloin huumoria voidaan liittää kasvatukseen ja opetukseen. Huumoria voitaisiin tuoda koulujen lisäksi positiivisen pedagogiikan työkaluksi myös pienten lasten elinpiiriin.
Stenius, T., Karlsson, L., & Sivenius, A. (2021). Huumori lasten kanssa – ovi yhteisöllisyyteen? Journal of Early Childhood Education Research, 10(2), 239-263.
Sivua muokattu 25.3.2024
