Vanhemman vuorovaikutuksen ennustettavuus tukee lapsen kehitystä
Eeva Holmberg tarkasteli väitöstutkimuksessaan, miten äidin raskauden aikaiset ja synnytyksen jälkeiset ahdistus- ja masennusoireet sekä itsesäätelykyky ovat yhteydessä ennustamattomiin aistiärsykkeisiin ja sensitiivisyyteen äidin hoivakäyttäytymisessä. Holmberg tutki myös näiden vaikutuksia lapsen itsesäätelykykyyn viiden vuoden iässä.
Väitöstutkimus oli osa Turun yliopiston FinnBrain Lapsen kehitys ja vanhemmuus –osatutkimusta. Tutkimuksen aikana Holmberg seurasi samoja äiti–lapsipareja raskausajasta lähtien aina lapsen viiden vuoden ikään saakka. Äitien ahdistus- ja masennusoireita sekä äidin itsesäätelyä kartoitettiin kyselylomakkein. Äitien sensitiivisyyttä arvioitiin videoiduilla 15–20 minuutin pituisilla vapaan leikin tilanteilla lapsen ollessa 8 ja 30 kuukauden ikäinen. Lapsen itsesäätelyn kartoitus perustui äitien täyttämään lapsen käyttäytymistä arvioivaan kyselyyn lapsen ollessa viisivuotias.
Johdonmukainen siirtyminen aistiärsykkeestä toiseen ja toiminnan rytmi merkkejä ennustettavasta käyttäytymisestä
Videoitujen leikkihetkien pohjalta laskettiin äidin tuottamat kuulo-, näkö- ja kosketusärsykkeet eli kun äiti puhui lapselle, näytti lapselle lelua tai kun äiti kosketti lasta tai piti häntä sylissään. Ennustettavuutta arvioitiin sen mukaan, miten johdonmukaisesti äiti siirtyi kuulo-, näkö-, ja kosketusärsykkeiden välillä. Jos äiti toisti samaa rytmiä koko leikkihetken ajan, kyseessä oli hyvin ennustettava toiminta. Jos toiminnasta ei löytynyt tiettyä toimintamallia, käyttäytyminen oli ennustamatonta. Sitä, miten ennustamattomuus oli yhteydessä lapsen kehitykseen, Holmberg tutki lasten ollessa viisivuotiaita. Äidin täyttämän kyselylomakkeen perusteella tutkittiin, miten lapsi pystyy säätelemään omaa käyttäytymistään, tunteitaan ja ajatteluaan.
Äidin mielenterveyden tukeminen jo raskausajasta lähtien erityisen tärkeää
Tutkimuksen mukaan äidin korkeat ahdistusoireet raskausaikana ja synnytyksen jälkeen yhdessä heikon itsesäätelykyvyn kanssa olivat yhteydessä korkeampaan aistiärsykkeiden ennustamattomuuteen. Vauva- ja taaperoiässä aistiärsykkeiden ennustamattomuus ja äidin hoivakäyttäytymisen sensitiivisyys olivat kohtalaisesti yhteydessä toisiinsa. Altistuminen ennustamattomille aistiärsykkeille oli yhteydessä lapsen heikompaan itsesäätelyyn viiden vuoden iässä.
Altistuminen ennustamattomille aistiärsykkeille oli yhteydessä lapsen heikompaan itsesäätelyyn viiden vuoden iässä.
Tutkimuksen etuna oli pitkittäinen asetelma jo odotusajasta lapsen viiteen ikävuoteen saakka sisältäen kaksi erillistä havainnointitilannetta eri ikävaiheissa. Rajoituksena voidaan pitää sitä, että lapsen itsesäätelyn arvioiminen perustui pelkästään äitien tekemiin arviointeihin.
Tulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan vanhemman aistiärsykkeiden ennustettavuus on merkittävä tekijä lapsen varhaiselle kehitykselle. Äidin mielenterveyden tukeminen on erityisen tärkeää jo raskausajasta lähtien.
