Vanhemmuus

Alakoululainen tarvitsee vanhemman, joka kannustaa lasta itsenäisyyttä vaativissa tilanteissa sekä huolehtii arjen sujumisesta kuten levosta, ruokailuista, yhdessäolosta, liikunnasta ja leikkimisestä.

Esikoululainen haluaa olla iso, mutta toisaalta kaipaa myös sitä, että voi olla vielä pieni. Vanhemman tehtävänä on antaa turvaa sekä tarjota kiireettömyyttä. Esikoululainen tarvitsee kannustusta ja kehuja arjen tilanteissa.

Leikki-ikäinen on innokas uusien asioiden ja aikuisen asettamien rajojen kokeilija. Vanhemman avulla lapsi opettelee erilaisten tunteiden sanoittamista, ilmaisua ja säätelyä.

Jokainen vauva tarvitsee elämäänsä hänestä huolehtivan vanhemman. Ilman vanhemman apua vauva ei pärjää. Vauva-aika on sitovaa ja saattaa koetella vanhemman jaksamista. Vanhemman onkin välttämätöntä huolehtia vauvan ohella myös itsestään.

Lapsen mielen hyvinvointi alkaa rakentua jo ennen syntymää. Vanhemman mielikuvat vauvasta, vanhemmuudesta ja muuttuvasta arjesta ennakoivat lapsen ja vanhemman välisen suhteen muodostumista. Vanhemman fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi heijastuu lapseen jo odotusaikana.

Toimiva arki vaikuttaa sekä lasten että aikuisten mielenterveyteen. Toisaalta myös mielenterveys vaikuttaa arjen sujumiseen. Arjessa tehtävillä suotuisilla valinnoilla voidaankin vahvistaa mielenterveyttä.

Vanhemmuuteen kasvu on pitkäkestoinen prosessi ja siihen vaikuttavat niin omat lapsuudenkokemukset kuin yhteiskunnalliset arvot, kulttuuri ja aika. Vanhemmuus ei edellytä täydellisyyttä, eikä sen tulisi olla suorittamista. Riittävän hyvä vanhemmuus riittää.

Tunteilla on elämässä tärkeä rooli. Tunteet näkyvät ja kuuluvat, mutta myös tuntuvat kehossa ja mielessä. Tunteet kertovat siitä, mitkä asiat aiheuttavat hyvää mieltä ja iloa, ja mitkä suuttumusta, pelkoa tai huolta.

Tasavertaisen vanhemmuuden toteutuminen on koko perheen etu. Kun roolit ja vastuut jakaantuvat tasaisesti molempien vanhempien kesken, tukee se kummankin jaksamista ja arjen sujumista.

Tavallinen, toimiva arki suojaa perhettä elämän haasteissa ja muutostilanteissa. Muutostilanteet voivat liittyä esimerkiksi lasten koulunkäyntiin tai aikuisten työelämään, eroon tai terveyteen. Yksinkertaiset arjen rutiinit suojaavat myös suuremmissa vaikeuksissa tai kriiseissä. Perheen pärjäävyyttä voidaan lisätä arkisilla teoilla paitsi kotona, niin myös ystävien, sukulaisten tai esimerkiksi lapsen päiväkodin tai koulun kanssa tehtävällä yhteistyöllä.

Resilienssi vaikuttaa siihen, miten perhe pärjää muutoksissa. Perheen saama vertaistuki ja yhteisöt sen ympärillä vaikuttavat perheen kykyyn kohdata muutoksia ja vastoinkäymisiä. Avunpyytäminen on tärkeä resilienssitaito.