Univaje heikentää terveyttä ja mielialaa
Unista tinkiminen ei ole viisasta. Univelka voi tulla kalliiksi, sillä univaje on tutkitusti yhteydessä sairauksiin ja masennukseen. Erityisen haitallista on pitkittynyt univaje.
Kun nukkuu liian vähän, tyypillisin oire on väsymys. Kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, että liian vähän nukkuvat tuntevat päivittäin väsymystä ja ovat uneliaita. Yleisiä ovat myös mielialaan liittyvät ongelmat: univaje alentaa mielialaa.
Vähän nukkuvien on myös vaikea säädellä tunteitaan. Vähäinen unen määrä on liitetty myös huonoon itsetuntoon ja masennukseen.
Univajeen terveysriskit
Pitkäkestoinen univaje aiheuttaa terveysriskejä. Se voi johtaa esimerkiksi verenpaineen, aikuistyypin diabeteksen, fyysisten kipujen, aineenvaihduntahäiriöiden, infektioalttiuden tai liikuntasuoritusten jälkeisten palautumisongelmien kohonneeseen riskiin.
Ylipainolla ja riittämättömällä unella on biologinen yhteys toisiinsa. Useita tutkimuksia yhteen vetänyt analyysi osoitti, että unen vähäisyys ja ylipaino liittyvät toisiinsa erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Tulokset olivat selvimpiä nuorimmissa ikäryhmissä.
Tarkkaa mekanismia, jolla uni vaikuttaa painoon, ei tiedetä. Yleisin hypoteesi on, että väsyneenä nälän tunne kehittyy nopeammin ja koskee erityisesti korkean kaloripitoisuuden ruokia. Toinen teoria arvioi vähäisen unen aiheuttaman väsymyksen vähentävän liikuntaa ja kalorien kulutusta.
Riittävä uni suojelee mielialaa väsymyksen aiheuttamalta alakuloisuudelta ja ahdistukselta.
Lisäksi riittämätön tai väärin ajoitettu uni voi aiheuttaa myös psyykkisiä oireita tai ongelmia. Masennuksen ja unen välinen yhteys liikkuu molempiin suuntiin: masentuneena on vaikea nukkua, ja väsyneenä masentuu helpommin. Riittävä uni suojelee mielialaa väsymyksen aiheuttamalta alakuloisuudelta ja ahdistukselta, mutta aina ei nukkuminen ole tietenkään helppoa.
Haitallisin on pitkittynyt univaje
Pitkittynyt univaje on huomattavasti haitallisempi kuin satunnainen. Eräässä tutkimuksessa yksittäisen 1-2 tunnin univajeen ei todettu heikentävän juurikaan nuorten muistia ja oppimista. Keskittymiskyky, päättelynopeus ja havaintokyky alenivat kuitenkin selvästi, kun yöunet lyhennettiin viikon ajaksi viiteen tuntiin.
Näin suuresta univajeesta toipuminen ei onnistunut kahden hyvin nukutun ”viikonloppuyön” voimin, vaan vaikutus jatkui vielä pidempään.
Eräässä tutkimuksessa 14-18-vuotiailta vietiin yhdet yöunet välistä, eli he valvoivat 36 tuntia putkeen. Tämä aiheutti normaalin väsymyksen lisäksi ahdistuneisuutta ja masennusta, erityisesti tytöillä. Sukupuolesta riippumatta kaikkien koehenkilöiden mieliala pysyi huonona koko valvottua yötä seuranneen päivän.
Toisessa tutkimuksessa, jossa koeryhmä annettiin ensin nukkua viiden yön ajan 10 tuntia ja sitten viiden yön ajan 6,5 tuntia, huomattiin niin ikään univajeen johtaneen lisääntyneeseen ahdistukseen, ärtymykseen, keskittymiskyvyn häiriöihin ja väsymykseen. Masennus ei kuitenkaan kasvanut.