Kriisipuhelimen vapaaehtoinen Päivi Sipola: ”Kyky asettua toisen asemaan vie pitkälle”
”Näin loppukesästä ilmoituksen MIELI ry:n järjestämästä vapaaehtoiskoulutuksesta ja ilmoittauduin hetken mielijohteesta mukaan. Iän myötä halu tehdä jotain merkityksellistä on lisääntynyt ja Kriisipuhelimen vapaaehtoistoiminta tuntui olevan juuri sitä, mitä olen hakenut”, Sipola kuvailee.
Vapaaehtoistoimintaan lähteminen voi jännittää – toisaalta uuden oppiminen ja uuteen mukaan lähteminen virkistää ja tuo elämään virikettä. Ensimmäinen askel on se isoin harppaus.
”Pian huomasin olevani haastattelussa, koulutuksessa ja vastaamassa ensimmäiseen puheluun. Kauhuissani pohdin osaanko, selviänkö? Onneksi lähdin mukaan, sillä olen kohdannut samanhenkisiä ihmisiä ja valtavan määrän pyyteetöntä auttamisenhalua”, Sipola kertoo.
Sipolalle vapaaehtoistyö Kriisipuhelimessa on opettanut uutta ja antanut näkökulmia.
”Olen saanut hyvien oppien ja neuvojen lisäksi ymmärryksen siitä, että tässä työssä tärkeintä on kuuntelemisen taito ja läsnäolo. Kyky asettua toisen asemaan ja halu auttaa vievät pitkälle. Neuvojia löytyy, mutta kuinka usein joku kuuntelee keskeyttämättä ja tarjoaa mahdollisuuden puhua matalalla kynnyksellä omista huolistaan ja murheistaan?”
Hetkiä, joihin ei löydy oikeita sanoja
Eniten Sipola yllättyi siitä, miten vaikeissakin elämäntilanteissa olevat ihmiset osaavat sanoittaa ajatuksiaan ja pahaa oloaan. Kriisipuhelimeen voi soittaa anonyymisti, joten keskustelu menee nopeasti syvälliseksi.
”Moni on miettinyt tarkkaan etukäteen, miten asiansa esittää. Yksi etsii vahvistusta omille ajatuksilleen, toinen apua yksinäisyyteen tai ahdistuneisuuteen, kolmas kanssakulkijaa lähestyvän paniikkihäiriön estämiseksi tai valtavasta kriisistä selviämiseksi”, Sipola kuvailee.
Syyt soittaa Kriisipuhelimeen ovat moninaisia: on ahdistusta, masennusta, itsetuhoisuutta. Taloudellisia huolia, riippuvuuksia, parisuhdeongelmia. Väkivaltaa, sairauksia, yksinäisyyttä. Lohduttomuutta, turhautumista, menetyksiä.
”Hetkiä, joihin ei löydy oikeita sanoja. On myös valtava määrä rohkeutta, halua parantua, halua muuttaa polkuaan. Uskoa tulevaisuuteen ja luottamusta minuun, tuntemattomaan, joka saan hetken kulkea rinnalla.”
Sipola on huomannut myös erään yleisen vaivan, joka tuntuu vaivaavan meitä kaikkia: häpeä.
”Häpeämme itseämme, tekojamme ja tekemättä jättämisiämme. Olemme myös armottomia itsellemme ja vaadimme itseltämme mahdottomia – enemmän kuin keneltäkään toiselta. Käytämme hurjasti energiaa siihen, mitä muut meistä ajattelevat, vaikka totuuden nimissä suurinta osaa ihmisistä ei toisten asiat juurikaan kiinnosta – ainakaan siinä määrin kuin luulemme.”
”Yllätyksekseni olen ymmärtänyt, että minä riitän. Ja saan kertoa soittajalle, että sinäkin riität.”
Keskusteluissa nousee usein esiin inhimillisyys ja kiitollisuus.
”Se, mikä on yllättänyt kaikkein eniten, on kiitollisuus. Palaute, mitä puhelujen lopuksi saa. Se, että minä, keskeneräinen, tavallinen ihminen pystyin auttamaan jotakuta vaikean hetken yli. Tarjoamaan hetkellistä lohtua, kuulevan korvan, kenties päivän tai viikon ainoan keskustelun. Antamaan kannustusta tai kehua, jonka soittaja tarvitsee ja ansaitsee. Yllätyksekseni olen ymmärtänyt, että minä riitän. Ja saan kertoa soittajalle, että sinäkin riität.”
Tule vapaaehtoiseksi Kriisipuhelimeen
Tue vaikeassa elämäntilanteessa ja tarjoa keskusteluapua MIELI ry:n valtakunnallisessa Kriisipuhelimessa.
Saat iloa auttamisesta sekä mahdollisuuden tehdä jotain oikeasti tärkeää ja kehittyä ihmisenä. Tarjoamme merkityksellisen vapaaehtoistyön, laadukkaan koulutuksen ja taustatuen.
Hae mukaan nyt!
Haku syksyn vapaaehtoiskoulutuksiin on nyt käynnissä monella paikkakunnalla.
Ota yhteyttä paikalliseen jäsenyhdistykseemme ja hae mukaan!
Sivua muokattu 15.9.2023
