Selma Gaily-Luoma: ”Itsetuhoisuudesta kärsivän oma näkökulma on tärkeä nostaa hoidon keskiöön”
Kun Selma Gaily-Luoma työskenteli nuorena psykologina Auroran sairaalassa, yksi kysymys askarrutti häntä usein työpäivän jälkeen: Miten itsetuhoisuudesta kärsivät potilaat kokivat heille tarjotun hoidon? Vuosia myöhemmin kysymyksestä tuli väitöstutkimuksen aihe. Tänä syksynä valmistunut Gaily-Luoman väitöskirja tarkastelee itsemurhaa yrittäneiden aikuisten kokemuksia terveys- ja kriisipalveluista.
Itsetuhoisuudesta kärsiviä ihmisiä kohtaaville ammattilaisille hänellä on selvä viesti: Todella pienillä eleillä voi olla apua hakevalle valtava merkitys.
”On hyvä sanoittaa sitä, että onpa tärkeää, että hait apua, sinua halutaan auttaa. Oleellista on olla myös kiinnostunut itsetuhoisen omasta näkökulmasta ja ymmärtää sitä, mitkä asiat vaikuttivat siihen, että itsemurhasta oli tullut vaihtoehto”, Gaily-Luoma sanoo.
Hoito on yhteistyötä
Gaily-Luoman tutkimus on siitä merkittävä, että itsemurhaa yrittäneiden aikuisten hoitokokemuksia ei ole tutkittu Suomessa aiemmin laadullisesti.
Tutkimuksessa haastateltiin 14 itsemurhaa yrittänyttä heidän kokemuksistaan terveys- ja kriisipalveluista. Haastateltavat olivat iältään 18-60+-vuotiaita ja saaneet hoitoa julkisessa terveydenhuollossa mutta käyneet myös Linity-intervention MIELI ry:ssä. Linity on itsemurhaa yrittäneille ja heidän läheisilleen kehitetty 3–4 tapaamisen tukimuoto, jonka MIELI ry on tuonut Sveitsistä Suomeen.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet kertoivat hyvistä ja auttavista kohtaamisista. Lähes kaikilla oli myös sellaisia kohtaamisia, jotka he olivat kokeneet hyödyttömiksi tai jopa haitallisiksi.
Lähes kaikilla haastateltavilla oli myös sellaisia kohtaamisia, jotka he olivat kokeneet hyödyttömiksi tai jopa haitallisiksi.
Gaily-Luoman mukaan itsetuhoisten hoitokokemuksissa nousi esiin kolme keskeistä pulmaa. Terveydenhuollossa ei esimerkiksi johdonmukaisesti priorisoida itsetuhoisen ihmisen omaa näkökulmaa hoidosta.
Gaily-Luoma pitää välttämättömänä, että itsetuhoinen nähdään aktiivisena toimijana, joka etsii helpotusta tilanteeseensa ja pyrkiä hänen kanssaan yhdessä ymmärtämään, mistä käsin itsetuhoinen toiminta ohjautuu.
”Itsetuhoisuuden hoito perustuu yhteistyöhön. Siihen pääsemiseksi on oleellista, että itsetuhoisuudesta kärsivän oma näkökulma nostetaan hoidon keskiöön.”
Palvelut yksilökeskeisiä ja hoidon jatkuvuus sakkaa
Useimmat haastateltavat myös kokivat, että palvelut ovat liian yksilökeskeisiä. Hoidon kohteesta ollaan kiinnostuneita, mutta Gaily-Luoman mukaan mielenterveyspalveluissa jää vähälle huomiolle se, että ihminen elää aina sosiaalisessa kontekstissa. Monet haastateltavat toivoivat, että olisivat saaneet enemmän tukea tapahtuneen läpikäymiseen läheistensä kanssa.
”Läheisiä ei ollut osallistettu hoitoon, eikä esimerkiksi osastojakson aikana välttämättä löytynyt rauhallista paikkaa heidän kanssaan juttelemiselle. Toisaalta oli heitä, jotka kokivat olevansa ihan yksin ja toivoivat, että palveluissa olisi huomattu se ja tuettu esimerkiksi uusien ihmissuhteiden löytämisessä.”
”Jos itsetuhoisuudesta kärsivän ihmisen hoitopolku katkesi, saavutetut hyödyt alkoivat kadota.”
Kolmantena pulmana nousi esiin hoidon jatkuvuuden puute. Gaily-Luoman mukaan itsemurhaa yrittäneiden riski uusia itsemurhayritys on pitkään koholla, ja hoidon katkokset lisäävät riskiä. Hoidon jatkuvuus on myös kustannusvaikuttavuuskysymys.
”Linityssä itsetuhoisuudesta kärsivän kanssa tehtiin paljon ja hedelmällisesti töitä. Mutta jos hoitopolku Linityn jälkeen katkesi, saavutetut hyödyt alkoivat kadota.”
Gaily-Luoma haluaa kuitenkin painottaa, että tutkimuksessa tuli näkyviin, että itsetuhoiset ihmiset myös saavat apua, vaikka julkinen keskustelu on usein sävyltään negatiivista.
”Kaikilla osallistujilla oli hyviä kokemuksia hoidosta. Niitä saadakseen moni heistä oli vain joutunut olemaan kovin sinnikäs.”
Linityssä arvostettiin kohtaamista
Kaikkien haastateltujen kokemus Linity-interventiosta oli positiivinen. Erityisesti haastateltavat arvostivat sitä, miten tulivat kohdatuiksi. Asiakkaat kuvasivat, että ensimmäisestä puhelinkontaktista ja aulahenkilökunnan tervehdyksestä lähtien kaikki viesti MIELI ry:ssä siitä, että he olivat tervetulleita.
”Linity oli tilaisuus pysähtyä rauhassa ymmärtämään itsemurhayritykseen johtaneita syitä. Haastateltavat kokivat, että vastassa oli ammattilainen, joka oli aidosti kiinnostunut ja valmis kuuntelemaan.”
Haastateltavista suuri osa koki, että Linity oli merkittävä käänne tai matka itsemurhayrityksen jäsentymiseen ja toivon löytämiseen. Silti läheisten mukana olo tai tuki jäi myös Linityssä toteutumatta, vaikka malliin kuuluu mahdollisuus ottaa läheinen mukaan yhdelle kerralle.
”Useampi pohti, että läheisen kutsuminen mukaan olisi ollut hyödyllistä mutta siihen liittyi kynnys, jonka ylittämiseen olisi tarvinnut enemmän kannustusta.”
Alun perin Gaily-Luoma oli hieman skeptinen Linity-mallia kohtaan, koska se on niin lyhyt tukimuoto. Hän yllättyi, että useampi osallistuja kertoi tarttuneensa Linityyn nimenomaan siksi, että se on niin lyhyt.
”Minulle ei ollut tullut mieleen, että niinkin voi ajatella. Myöhemmin olen toki oppinut, että haluttomuus sitoutua pitkään hoitoon on itsetuhoisuudesta kärsivillä erityisen tavallista. Se on osaltaan motivoinut myös lyhytinterventioiden kehittämistä”, Gaily-Luoma sanoo.
Miten välttää välitilat ja limbot?
Gaily-Luoman mukaan palvelujärjestelmää voisi parantaa lisäämällä yhteistoiminnallista työotetta ammattilaisen ja itsetuhoisuudesta kärsivän ihmisen välillä. Moni haastateltava kertoi välillä kokeneensa, että heidän oli terveydenhuollossa odotettu olevan pikemminkin kuuliaisia hoidon kohteita kuin omilla näkemyksillä varustettuja ihmisiä.
”Hoitoa ei ole, jos ei ole yhteistyötä. Itsetuhoisuudesta kärsivän toimijuus on voimavara, jonka vahvistamisen tulisi olla hoidon ytimessä.”
Oleellista Gaily-Luoman mielestä on myös ammattilaisten saama riittävä tuki ja koulutus itsetuhoisen ihmisen kohtaamiseen niin, että myös ammattilainen tuntee olonsa turvalliseksi. Yksilöterapian lisäksi myös pari-, perhe tai ryhmäterapian laajempi hyödyntäminen sekä hoidon psykologisen jatkuvuuden turvaaminen ovat Gaily-Luoman mukaan avaintekijöitä.
”Mielen hyvinvoinnin edellytykset syntyvät ihmisten välillä, eivät yksilön sisällä.”
”Mitä voidaan tehdä, ettei hukata ihmisiä välitiloihin ja limboihin? Soitetaan kotiutumisen jälkeen perään, ettei yhteydenoton vastuu jää kriisissä olevalle potilaalle ja että hoidon siirtymät tehdään saattaen. Resurssejakin säästyy, kun hoitopolut ovat riittävän jatkuvia eikä toivo katoa matkalle.”
Gaily-Luoma haluaa lisätä ymmärrystä siitä, että mielenterveys tehdään yhdessä. Se tarkoittaa, että mielenterveys ei ole yksilön ominaisuus vaan hyvinvoinnin edellytykset syntyvät sosiaalisissa ympäristöissä ja olosuhteissa, missä elämme.
”Mielen hyvinvoinnin edellytykset syntyvät ihmisten välillä, eivät yksilön sisällä”, Gaily-Luoma tiivistää.
PsM Selma Gaily-Luoman psykologian väitöskirja ”Co-constructing recovery in suicidal crises: Service users’ perspectives on healthcare and crisis services after a suicide attempt” tarkastetaan 14.9.2024 klo 12 alkaen Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa (S212). Vastaväittäjänä toimii professori Eugenie Georgaca (Aristotle University of Thessaloniki) ja kustoksena professori Juha Holma (Jyväskylän yliopisto).
Sivua muokattu 25.9.2024
