Surun kanssa elämistä – läheisen itsemurha jättää syvän jäljen
Sari ja Matti menettivät ystävänsä Piian kaksi vuotta sitten. Piia sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sari oli yksi harvoista ihmisistä, jotka olivat Piian elämässä lapsuudesta saakka.
”Ikävä on suuri. Minua harmittaa, kun emme voi enää tehdä asioita yhdessä. En pysty kokemaan kenenkään toisen kanssa asioita yhtä syvällisesti.”
Matti oli Piian elämässä kolmen viimeisen elinkuukauden ajan.
”Muistan ajan mukavana yhdessäolona. Me oltiin yhdessä Piian viimeiset kolme elinpäivää. Näin hänet vielä kuolinpäivän aamuna.”
Piian itsemurha tuli Matille täytenä yllätyksenä, vaikka hän tiesi Piian sairaudesta.
”Alussa ajattelin, että tämä on jokin Piian tekemä jekku.”
Sari osasi jollain tasolla odottaa Piian kuolemaa.
”Näin pari päivää ennen itsemurhaa unen, jossa hyvästelin Piian. Uskon tämän olleen etiäinen, joka valmisti minua tulevaan.”
Suru muuttaa itseä jollain tavalla
Sarin suruprosessi etenee luonnolliseen tahtiin.
”Minulla ei ole ollut vaikeutta käsitellä surua, koska aikaisemmat menetykset, ajan kuluminen ja se, että olen antanut itselleni luvan surra, ovat auttaneet.”
Sari arvelee, ettei mahdollisesti ole koskaan valmis surunsa kanssa. Sen kanssa pitää oppia elämään. Hän ei ajattele surun läpikäymistä prosessina.
”Suru ei ole muusta elämästä irrallinen asia, joka pitäisi ajatella omana projektinaan.”
Sarin mielestä läheisen menetys muuttaa aina itseä ja tapaa tarkastella maailmaa. Se on tuonut myös toivoa tulevasta.
”Aikaisempien vaikeuksien ja kärsimysten jälkeen olen oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että tiedän selviäväni tästäkin.”
Sari ei halua syyttää Piiaa tai ketään muuta itsemurhasta, koska se ei auta surun käsittelyssä. Siitä hän on iloinen, että Piian viimeiset elinpäivät olivat onnellisia.
Matti on pohtinut sitä, mitä olisi voinut tehdä auttaakseen Piiaa. Häntä lohduttaa kuitenkin ajatus siitä, että Piia valitsi olla juuri hänen kanssaan viimeiset elinpäivänsä. Mattia on auttanut surussa ajan kuluminen ja se, että hän on kuullut tarinoita Piiasta.
”Se on ainoastaan vahvistanut kuvaa iloisesta ja mukavasta ihmisestä.”
Surusta pitää puhua
Sari ja Matti osallistuivat Piian ystävien kanssa kriisi-istuntoon.
”Se järjestettiin noin kaksi viikkoa kuoleman jälkeen. Se oli hyvä, koska en olisi pystynyt puhumaan ajatuksistani ja tunteistani aikaisemmin.”
Sarin osalta istunto tuli liian myöhään.
”Olin ehtinyt jo sulkea kaikki tunteet pois mielestäni, en tuntenut mitään.”
Tapaamisen jälkeen jokaiselle järjestettiin vielä yksilötapaaminen kriisityöntekijän kanssa. Sari on jälkeenpäin aloittanut psykoterapian.
Sari kehottaa kaikkia puhumaan läheisen menettämisen jälkeen kokemuksestaan jollekin.
”Paras kuuntelija on mielestäni ammattiauttaja. Nyt kun mietin, niin olisi pitänyt aloittaa terapia jo aikaisemmin.”
Matti ei koe tällä hetkellä tarvetta ammattiavulle. Hän haluaisi enemminkin nähdä Piian muita ystäviä ja keskustella heidän kanssaan.
Yhteinen ja yksityinen suru
Saria ja Mattia on auttanut ennen kaikkea se, että he alkoivat heti Piian kuoltua puhua surusta, ja olivat yhdessä alusta saakka.
”Meillä on myös sellainen tapa, että muistellaan vanhoja asioista, kuten 80-lukua ja siihen liittyviä ilmiöitä.”
Sarilla ja Matilla on Piiasta erilaiset muistot. Myös tapa kokea surua on erilainen. Matti haluaa käydä Piian haudalla yksin. Sari taas lukee mielellään Piian lähettämiä kirjeitä.
Elämä jatkuu
Matin mielestä kaikesta tapahtuneesta huolimatta elämä kuitenkin jatkuu.
”Tarkoitus ei ole pelkästään, että selviytyy. Pitää elää siten, ettei elämä mene hukkaan.”
Sari ajattelee, että kaikki eivät löydä läheisen itsemurhan jälkeen lohtua oikeastaan mistään, eivätkä sitä välttämättä tarvitse.
”Minä en osaa ajatella, mitä lohtu minulle tarkoittaa. Ajattelen Matin tavoin, että elämä jatkuu ja ikäviäkin asioita tapahtuu. Elämään kuuluu aina kärsimys jollakin tavalla. Tässä hetkessä koen tyhjyyden tunnetta, joka on parempi kuin surun tunne. Se on jollain tapaa lohdullista.”
Sari arvelee, että meillä kaikilla on erilaiset keinot käsitellä surua.
”Jokainen joutuu mielestäni kohtamaan surun yksin. Toiset voivat auttaa kuuntelemalla. Tärkeintä on, että päättää kohdata surun”, Sari painottaa.
Matilla ei ole mitään tiettyä keinoa, millä surua voisi helpottaa.
”Suru on läsnä koko ajan ja sen kanssa on opittava elämään.”
Henkilöiden nimet muutettu.
Itsemurha on ilmiönä monimutkainen ja itsetuhoisten ajatusten taustalla on usein useita tekijöitä, esimerkiksi kasautuneita vastoinkäymisiä. Itsemurhia voidaan ehkäistä. Toivoa on ja pahasta olosta on poispääsy, puhumalla.
Jos sinä tai läheisesi tarvitsette keskusteluapua, voit olla yhteydessä Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 (24/7). Kriisikeskukset ympäri Suomen antavat keskusteluapua kasvokkain ja etänä mieli.fi/kriisikeskusverkosto.
Itsemurhien ehkäisykeskukset Helsingissä ja Kuopiossa antavat keskusteluapua itsemurhaa yrittäneille ja heidän läheisilleen.
Sivua muokattu 15.9.2023