Tukikoirakkotoiminnassa koira hyväksyy, tukee ja kuuntelee
Tukikoirakkojen koirakahvilassa Tuusulassa tärkeintä on karvaisten kaverien seura, ulkoilma ja ihmisten tapaaminen. Ensin tehdään lenkki, sen jälkeen juodaan kahvit ja koirat saavat riehua.
Kesä on juuri tullut Tuusulaan. Ilta-auringossa kylpevää tienviertä kulkee kahdeksan ihmisen ja kolmen koiran joukko. Mukana tepsuttavat mäyräkoira, snautseri ja griffon. Koirien taluttajilla on päällään keltaiset liivit, joissa lukee KUMS Tukikoirakko.
Keski-Uudenmaan Mielenterveysseuran koirakahvilassa lenkkeillään ja kahvitellaan. Kerran kuussa halukkaita koiraihmisiä, tukikoirakoita eli tukikoiria ja niiden omistajia sekä Sininauha Oy:n asumispalveluyksikkö Mutterin asukkaita kokoontuu tunnin pituiselle kävelylenkille lähimaastoon.
Asukkailleen Mutteri tarjoaa tukea päihteettömyyteen, mutta päivätoiminta on kaikille avointa.
”Parasta on kokonaisuus. Luonto ja ulkoilma, koirat ja ihmiset.”
Sininauha Oy:n palvelupäällikkö Sanni Joutsenlahti kertoo, että tukiasunnoissa ei ole mahdollista pitää koiraa, joten monelle asukkaalle koirakahvila on hyvä ja ainoa tilaisuus tavata säännöllisesti karvaisia ystäviä.
”Ydinjoukkoon kuuluu pari-kolme tukikoirakkoa. Muutamia kiinnostuneita liittyy usein seuraan kahvitteluvaiheessa”, Sanni Joutsenlahti sanoo.
Osallistujien määrä on ollut vaihteleva. Enimmillään koiria on ollut kävelyllä 13. Ensin käydään lenkillä, jotta koirat voivat purkaa enimmät energiansa lenkkipolulle ja tutustua toisiinsa. Siten toisten koirien hajut ja luonteet ovat sisätiloihin mentäessä jo tutumpia. Kahvilassa koirat jatkavat leikkiä ja vähän riehuvatkin, ja niille tarjoillaan vettä.
Näin kaikki halukkaat saavat kosketuksen koiriin ja samalla juttuseuraa toisista osanottajista. Myös ulkoilma ja kaunis luonto virkistävät.
Koiratkin saavat olla omanlaisiaan
Mikael on koirakävelyjen vakio-osallistuja. Syitä on monia.
”Saan olla ulkona ja ihmisten parissa. Kun pääsen pois neljän seinän sisältä, mieli virkistyy. Tykkäisin käydä koirakävelyillä läpi vuoden, jos niitä olisi. Lenkillä tulee juteltua mitä tahansa asioita”, hän kertoo.
Mikael harrastaa muutenkin liikuntaa, muun muassa pyöräilyä. Koiraa hänellä itsellään ei ole ollut, mutta usein hän taluttaa bostoninterrieri Ymmiä. Tänään Ymmi ei ole paikalla. Kerran koirakävelyllä Mikaelilla oli hihnassa saksanpaimenkoira, mutta se jäi viimeiseksi kerraksi, sillä koira oli hieman arvaamaton.
Tukikoirakkotoimintaa KUMS:ssa koordinoiva Marke Koljonen kertoo, että koiria ei varsinaisesti kouluteta, mutta niiden soveltuvuus tukikoirakkotoimintaan testataan. Koirat saavat olla omanlaisiaan ilman minkäänlaisia tempputaitoja.
Koiranomistajat käyvät 25 tunnin tukikoirakon peruskurssin. Marke itse on ollut mukana kouluttamassa tukikoirakoita.
”Alussa kaikki haastatellaan yhdessä koiran kanssa. Ihan ensin pohditaan koiran soveltuvuutta, sitten vasta ihmisen. Kaikki koirat eivät käy tukikoiriksi”, Marke Koljonen kertoo.
Koiran tulee olla sosiaalinen ja nauttia siitä, että vieraat ihmiset tulevat sitä rapsuttamaan. Sen pitää tulla toimeen toisten koirien kanssa, eikä se saa olla aggressiivinen muita koiria tai ihmisiä kohtaan.
Tukikoirakkotoiminnan tarkoitus on tukea mielenterveyskuntoutujia, ehkäistä syrjäytymistä ja edistää hyvinvointia. Ajatus ei lienee kaukaa haettu, sanotaanhan koiraa ihmisen parhaaksi ystäväksi.
Koiraa on osattava tulkita
Tuusulan Mutterimajalla koirakahvilatoiminta alkoi toista vuotta sitten. Ensimmäinen KUMS:n tukikoirakkokoulutus oli vuonna 2011. Kouluttajana oli Lohjan seudun mielenterveysseura, jossa idea tukikoirakkotoiminnasta on syntynyt.
Nyt toimitaan yhteistyössä Sipoon mielenterveysseuran kanssa. Söderkullassa toimi talven ajan kuukausittainen koirakävely ja koirakahvilaa suunnitellaan Nikkilään. Myös Järvenpäässä toimii oma koirakahvila.
Kesällä ja vuodenvaihteessa Tuusulan koirakävelyissä pidetään tauko. Koirien läsnäolo ja mukavien ihmisten seura kelpaisi monelle osallistujalle useamminkin.
Tukikoirakkokurssiin kuuluu paljon tietoa koiran käyttäytymisestä ja ohjausta koiran ”lukemiseen”.
”Koiraa pitää osata tulkita, että hankalat tilanteet vältettäisiin. Kurssilla käydään läpi mahdollisia yllättäviä tilanteita ja kuinka niissä tulee toimia”, Marke Koljonen sanoo.
Koirakävelylle tänään lähtenyt Marko kertoo, että hänellä itsellään on ollut peräti neljä saksanpaimenkoiraa. Koirat ovat lähellä hänen sydäntään.
”Kävelyllä parasta on kokonaisuus: luonto ja ulkoilma, koirat ja ihmiset.”
Tällä kertaa puheenaiheena on muun muassa koivujen siitepöly. Myös Amerin vanhaa tupakkatehdasta sivutaan, Tuusulassa kun ollaan, ja siitä puhe siirtyy asuntomarkkinoihin. Tutun reitin varrelle on noussut nopeassa tahdissa uusia asuintaloja.
Edellisellä kerralla vaihdettiin ruokareseptejä, joku muistelee. Keskustelu polveilee vilkkaasti, ja välillä hämmästellään kuumasti paistavaa ilta-aurinkoa. Sää ei voisi olla parempi. Toisinaan tilanne on päinvastainen, sillä räntäsateessakin on kävelty.
Välillä pysähdytään rapsuttamaan koiria. Koirat haluavat tietenkin tehdä tuttavuutta, vaikka ennenkin on tässä porukassa tavattu.
Kun lenkkiporukka kaartaa takaisin lähtöpisteeseen Mutterimajan parkkipaikalle, on tunti vierähtänyt lähes huomaamatta.
Joku erkanee jo joukosta ja lähtee kotiin, mutta Mutterimajan kodikas ruokailuryhmä houkuttelee useimmat jatkamaan seurustelua sisällä. Pöydälle on katettu kahvia, teetä, mehua ja keksejä. Televisiota ei katso nyt kukaan.
Koirat siirtyvät peuhaamaan sivummalle.
Koira on odotettu vieras hoivakodissa
Mitä koiran läsnäolo merkitsee mielenterveyskuntoutujalle?
”Se voi laukaista oikein hyviä asioita, koska koira on hyvin vastaanottavainen. Koira ei vaadi mitään eikä arvostele, vaan antaa ihmisen olla sellainen kuin hän on”, Marke Koljonen luonnehtii.
Tukikoirien kanssa käydään vierailuilla myös monenlaisissa hoivakodeissa, muun muassa mielenterveyskuntoutujien, vanhusten, dementikkojen ja kehitysvammaisten luona.
”Koiran läsnäolo saa monet muistelemaan omia aiempia lemmikkejään lämpimästi. Usein hoitajat toivovat, että tulisimme koirien kanssa, sillä koiravierailut piristävät asukkaita ja monet rapsuttelevat koiria mielellään.”
Koirakävelyillä ja -kahvilassa ydinasiana on nauttia siitä, että paikalla on koiria.
”Seuraamme koiria, saamme niistä jutunjuurta, ja koirat saavat leikkiä keskenään. Se tuo iloa monelle”, Marke kertoo.
Koirakahviloiden yksi tarkoitus on aktivoida ihmisiä liikkeelle. Jotkut tukikoirat ovat käyneet kouluvierailuillakin. Sipoon Boxbyn koulussa nähdään usein koira, jolle pienet koululaiset saavat harjoitella lukemista. Koirahan on loistava kuuntelija.
Myös sellaiset lapset, jotka osaavat jo lukea hyvin, lukevat mielellään tukikoiralle.
Koiran läsnäolo riittää
Monilla eläinrakkailla ei ole mahdollisuutta pitää omaa koiraa. Tukikoirakon koulutus on maksutonta ja työ vapaaehtoista. Tukikoiraksi sopii tavallinen, terve koira, joka tulee toimeen muiden koirien ja ihmisten kanssa kaikissa tilanteissa. Koiran ei tarvitse osata temppuja ollakseen tärkeä.
Tukikoirakkona toimiminen edellyttää tukihenkilökoulutuksen ja tukikoirakkokoulutuksen käymistä. Toimintaan kuuluvat yhteiskävelyt, koirakahvila, vierailut sekä erilaiset teemaryhmät. Koulutusten jälkeen koirakko voi saada tuettavan.
KUMS:n koirakahvilat toimivat Tuusulassa ja Järvenpäässä. Koirakahvilat ovat avoimia kaikille ja mukaan voi tulla myös ilman omaa koiraa. Tukikoirakkotoimintaa on myös Akaassa, Lohjalla, Sipoossa ja Savonlinnassa.
Sivua muokattu 15.9.2023
