Mielenterveyden hampaita on harjattava aamuin illoin – Kuinka sinä sen teet?
Kirjoittaja
Kouluterveyskyselyn tulokset julkaistiin jälleen syyskuussa. Tuloksista saattoi huomata, että niin mielenterveyttä vahvistavalle kuin korjaavalle työlle on edelleen paljon tarvetta. Nuoret kertoivat ahdistuksen tunteista, masennuksesta, yksinäisyydestä ja kiusaamisesta.
Jollakin lailla nuorten pahoinvoinnin haasteeseen olisi kyettävä vastaamaan.
Suun terveyden kansainväliseltä jumbosijalta kärkijoukkoon
Hypätään hetkeksi 1960-luvulle ja muistellaan, missä jamassa suomalaisten hammasterveys oli. Suomalaiset olivat teollisuusmaiden jumbosijalla. Hammasharjaa pidettiin ylellisyysvälineenä ja hampaiden hoitoa turhamaisena.
Perheillä oli tapana harjata hampaat kerran viikossa yhteisellä hammasharjalla saunassa käymisen yhteydessä. Kesähäät aiheuttivat piikin hammaslääkärien vastaanotoilla, koska morsiamilla oli kiire saada juhannukseksi kuntoon niin sanotut ”naimahampaat”, neljä etumaista hammasta, jotta valokuvissa näyttäisi kauniilta. Yleistä oli saada rippilahjaksi tekohampaat.
Vähitellen hoksattiin, että eihän tämmöinen peli vetele. Kansalaisten hampaat on saatava kuntoon. Viisaat päät lyötiin yhteen.
Ratkaisuna ei kuitenkaan ollut erikoishammaslääkäreiden kouluttaminen ja lähettäminen joka pirttiin ja pitäjään, vaan ongelmaa lähdettiin taklaamaan monen arkisen rintaman yhteistyöllä.
Kansanterveyslaki vuonna 1972 siirsi huomion perusterveydenhoitoon. Tietoa ja taitoa vietiin koteihin. Vanhempia alettiin opettaa hampaiden hoitamisen tärkeydestä ja lisättiin taitoa huolehtia lasten hampaista kotona. Hampaiden harjaamisesta aamuin illoin tuli uusi kansalaistaito.
Kouluihin vietiin oppeja suun terveydestä ja koululuokissa järjestettiin yhteisiä fluoripurskutuksia, joiden päätteeksi käytiin sylkemässä luokan nurkassa sijaitsevaan lavuaariin fluoriliuos. Näiden toimien seurauksena teollisuusmaiden jumbosijaa pitänyt Suomi nousi kärkijoukkoon suun terveyden osalta.
Mielenterveys on jokaisen oikeus ja YK:n määrittelemä ihmisoikeus
Samoin voidaan ajatella mielenterveyden osalta. Jokaisella on oikeus hyvään mielenterveyteen. Se on itse asiassa myös ihmisoikeus, osana YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimusta
Tiedämme nykyään todella paljon siitä, mikä vahvistaa mielenterveyttä. Siten mielenterveyden vahvistamisen pitäisi olla johtotähtenä jokapäiväisessä arjessa, jokaisessa perheessä, jokaisessa koulussa, jokaisella työpaikalla ja rakenteissa.
Samalla lailla kuin aikoinaan opetimme suomalaiset harjaamaan hampaitaan, niin meidän täytyy edelleen lisätä arkisia taitoja huolehtia mielenterveydestä. Kiusaamisen vastaiset toimet ja vuorovaikutustaitojen harjoitteleminen eivät auta, jos niitä ei tehdä systemaattisesti ja jatkuvasti.
Samalla lailla kuin aikoinaan koko luokka purskutteli fluoria, niin yhtä lailla voimme järjestää säännöllisesti hetkiä, jolloin harjoittelemme tunnetaitoja, kaveritaitoja, itsetuntemusta, avun hakemisen taitoja sekä muita mielenterveyttä vahvistavia asioita.
Myös rakenteita täytyy vahvistaa ja tarjota mielenterveyden ongelmiin apua jo perusterveydenhoidossa, eikä vasta erikoissairaanhoidossa. Tähän esimerkiksi terapiatakuu pyrkii. Masennukseen täytyisi saada luontevasti apua ajoissa kuten angiinaan tai korvatulehdukseen.
Voimme aina vaikuttaa siihen, kuinka kohtaamme lapset ja nuoret
Vaikka mielenterveys on monisyisempi vyyhti kuin hampaiden terveys, niin yhteisenä tekijänä huomaamme, että kaikkein tärkeintä on jokapäiväisessä arjessa tapahtuva työ ja toiminta; lasten rakastaminen kodeissa, myönteisten ja turvallisten kasvuympäristöjen varmistaminen kaikille lapsille ja nuorille sekä aikuisille levitetyt tiedot ja taidot mielenterveyden vahvistamisesta ja mielenterveydestä voimavarana.
Tietenkin meidän täytyy myös poistaa lapsiperheköyhyys, panostaa sosiaalityöhön ja mahdollistaa perustoimeentulo kaikille.
Tässäkään tapauksessa emme voi estää ongelmia tai kriisejä, joita lapset ja nuoret elämässään kohtaavat. Siihen voimme kuitenkin aina vaikuttaa, millainen heidän tämä päivänsä on ja miten tänään kohtaamme heidät. Kuuntelemmeko heitä ja opetammeko mielenterveyttä vahvistavia tietoja ja taitoja? Tähän on olemassa kaikki mahdollisuudet ja lukuisat tutkimuksetkin komppaavat tätä työtä.
Paljon hyvää kehitystä on myös tapahtunut ja se on hyvä myös huomata. Voidaan iloita siitä, että suurin osa lapsista ja nuorista voi entistä paremmin. Sitä suuremmalla syyllä meillä pitää olla motivaatio ja halu vahvistaa ihan kaikkien lasten ja nuorten mielenterveyttä.
Oletko sinä onnellinen sattuma, joka näkee nuoressa piilevän mahdollisuuden?
Ujuni Ahmad kertoo kirjassaan ”Tytöille, jotka luulevat olevansa yksin” merkityksellisestä kohtaamisesta. Tyttöjen talon ohjaaja kysyi häneltä aidosti kiinnostuneena, mitä hänelle kuuluu ja mitä hän tuntee. Ensimmäistä kertaa joku oli kiinnostunut hänestä yksilönä, ei kulttuurinsa edustajana.
Tämän herättävän kokemuksen myötä hänestä tuli tyttöjen oikeuksien puolustaja. Hän kirjoitti kirjan ”Tytöille, jotka luulevat olevansa yksin”. Siitä tehtiin teatteriesitys, josta tuli tämän syksyn teatteri-ilmiö. Kansallisteatterin ison näyttämön esitysajat ovat loppuunmyytyjä pitkälle ensi kevääseen.
Jokainen aikuinen voi olla nuorelle se onnellinen sattuma, joka näkee nuoressa hänessä piilevän mahdollisuuden ja tarjoaa nähdyksi tulemisen hetkiä. Kaikki alkaa yhdestä kysymyksestä. Mitä sinulle kuuluu? Simppeliä, eikö totta. Kenet sinä olet tänään huomannut? Kenestä olet kiinnostunut? Ketä olet kannustanut?
Oletko sinä tänään tai huomenna onnellinen sattuma jonkun nuoren elämässä? Entä, mitkä ovat sinun omat mielenterveyden hammasharjasi ja -tahnasi? Millaista mielenterveyden pohjaa sinä tänään luot työssäsi?
Sivua muokattu 27.10.2023