Siirry sisältöön

Rimat nurin, onnea valmistuville

Yo-todistukset on nyt painettu ja pian lehtien palstoilla komeilevat älliä kirjoittaneet nuoret isänmaan toivot. Hienoja ja huomionarvoisia onnistumisia kaikki. Oma sydämeni sykähti kuitenkin vielä enemmän onnesta tutun nuoren saavutuksesta!
Ryhmä nuoria, tyttöjä ja poikia, istuu koulun rappusilla.
Jokainen valmistuva nuori on ansainnut juhlan.

Vastasin puhelimeen kesken koulutuspäivän ja luurista kuului pelkkiä riemunkiljahduksia ja iloisia huudahduksia. Kevään tulokset olivat tulleet. Selvisi, että tyttären ystävä oli vihdoin, kolmannella yrittämällä, päässyt läpi englannin kielen kokeesta. Jos koe ei olisi nyt mennyt läpi, kaikki jo läpi menneet suoritukset olisivat joutuneet romukoppaan. Koko kaveriporukka oli jännittänyt kevään ajan tuloksia ja myötäeläneet ahdistusta. Helpotuksen tunne oli sanoin kuvaamaton.

Yo-kokeista kerrotaan monia sankaritarinoita ja onkin ihanaa, että osa nuorista kylpee ällien loisteessa, eikä sitä valoa tarvitse himmentää. Iloitaan kuitenkin myös näistä rimaa hipovista onnistumisista, jotka tuntuvat luissa ja ytimissä asti. Ihanaa, että tämäkin tuttu nuori saa vihdoin painettua valkolakin päähänsä, pääsee elämässä eteenpäin, eikä tarvitse uurastaa koko koeurakkaa alusta asti uudelleen.

Jossain on nimittäin viisaasti päätetty, että mikäli yksi koe ei mene kolmella yrityksellä läpi, niin muilla onnistumisilla ei ole mitään merkitystä. Sitten vaan terapeuttien tai valmentajien armeija kokoamaan palaset ja kannustamaan nuorta eteenpäin.

Näin mielenterveyden näkökulmasta mietin, että onko tarpeen menettää yhden aineen takia myös kaikkien muiden aineiden onnistumiset? Voisimmeko olla luomatta turhia paineita nuorille mielille, olla armollisempia ja tarjota lisämahdollisuuksia, esimerkiksi lisäkursseja tämän yhden aineen osalta.

Viime syksyn kampanjassa MIELI ry muistutti, että ihan jokainen nuori on arvokas. Se on hyvä viesti myös valmistujaispäivänä. Aika moni keski-ikäinenkin voi taputtaa itseään olalle ja huomata, että ihan kivasti elämä on kulkenut, vaikkei itsekään aikoinaan komeillut lehtien palstoilla nuorena nerona tai edes kirjoittanut matematiikkaa.

Juhlikaamme nyt kaikkia neroja, ammattiin valmistuvia, rimaa hipovia, haahuilijoita, unelmansa löytäneitä ja omaa suuntaansa vielä etsiviä. Mielen kasvurauhaa elämään, skool!

Sivua muokattu 4.6.2022

Ota yhteyttä

Elina Marjamäki

Asiantuntija, Mielenterveyden edistäminen, Nuoret-yksikkö
+358 40 678 7295
etunimi.sukunimi@mieli.fi


Sisältö liittyy seuraaviin aihealueisiin: