Surun rinnalle tulee lopulta toivo
Jos kuolemaan on mahdollista valmistautua ikääntymisen tai sairastumisen myötä, on kuoleman ja surun kohtaaminen erilaista kuin läheisen menettäminen yllättäen, itsemurhan kautta. Silloin suruun liittyy usein vaikeita ja ristiriitaisia tunteita: järkytystä, häpeää, vihaa, syyllisyyttä ja kaipausta. Tunteita voi olla samanaikaisesti tai ne voivat nousta esiin vuorotellen.
Surulla on tehtävänsä. Se suojaa mieltä ajoittain lähes sietämättömän kivuliailta tunteilta ja auttaa kohtaamaan tapahtuneen ja sopeutumaan muutokseen, vähän kerrallaan. Surusta ei tarvitse määrätietoisesti selviytyä. Suru ei ole työtä eikä sille ole aikataulua. Suru liikkuu aaltoina, välillä rinnalla kulkien ja sitten etäältä seuraten. Niin kuin marraskuun pimeys, suru voi sulkea otteeseensa, mutta sen hämärään lohtuun voi myös käpertyä, pysähtyä hiljaisuuteen. Surun saa antaa olla, sille voi tehdä tilaa tai sallia surun auttaa menetyksen kohtaamisessa.
Surusta ei tarvitse määrätietoisesti selviytyä. Suru ei ole työtä eikä sille ole aikataulua.
Suru ei ole luonnonvoima, johon ei voi vaikuttaa. Surusta puhuminen ja sen kohtaaminen joko yksin, läheisten kanssa tai vertaistuen avulla auttaa käsittelemään menetystä. Läheisten kesken on mahdollista huomioida jokaiselle luontepa tapa surra. Apua on mahdollista ottaa vastaan ja toisten tuella, huolenpidon tai tekemisen kautta surun kantaminen on usein helpompaa.
Surevan huomioimiseen ei ole yksiselitteistä neuvoa tai keinoja, koska jokaisen suru on omanlaisensa. Usein myötätunto, avoin kohtaaminen sekä avun tarjoaminen käytännön asioissa kannattelee pahimman yli. Toiselle läsnäolo ja surun hiljainen jakaminen on lohduttavaa. Läheisten on hyvä muistaa, että surua ei tarvitse eikä ole edes mahdollista pyyhkiä pois. Surulle on oma aikansa.
On hyvä muistaa, että surua ei tarvitse eikä ole mahdollista pyyhkiä pois.
Kiintymys ja rakkaus eivät pääty kuolemaan. Vaikka kuollut läheinen ei ole konkreettisesti läsnä, kulkee hän mukana tarinoissa ja muistoissa. Suhde edesmenneeseen läheiseen on erilainen mutta edelleen olemassa. Ajan myötä suurin suru hellittää ja suru muuttaa muotoaan. Toivo tulee surun rinnalle ja elämän jatkuminen tuntuu mahdolliselta, vaikkakin erilaiselta kuin ennen menetystä. Kun kuolemasta kuluu aikaa, tulee uusia tapoja ja traditioita muistella edesmennyttä, yksin tai yhdessä muiden saman kokeneiden kanssa.
Tänään vietämme itsemurhan tehneiden muistopäivää ja sytytämme kynttilän läheisten muistoksi. Hiljennymme ja muistelemme. Annamme surun, kaipauksen ja lohdun olla tarvittavan hetken läsnä.
