Nuoren tukeminen äkillisissä kriiseissä
Näillä ohjeilla ammattilainen pystyy tukemaan nuorta, joka on kohdannut kriisin.
Nuoren tapa kohdata tai käsitellä kriisejä, sekä työntekijänä tarjottavat tuen muodot ovat erilaisia riippuen kriisin kohdanneen nuoren iästä. Mitä nuoremmasta nuoresta on kyse, sitä suurempi vastuu nuoren lähipiriin aikuisilla – tarvittaessa myös työntekijöillä – on nuoren hyvinvoinnista.
Myös se miten kriisitilanne näyttäytyy nuoren elämässä voi poiketa merkittävästi esimerkiksi 12-vuotiaan ja 24-vuotiaan nuoren aikuisen välillä. Nuorempi voi esimerkiksi tarvita enemmän fyysisen läheisyyden tuomaa turvaa ja nuori aikuinen puolestaan peiliä omille ajatuksilleen yhteiskunnan tilasta.
Alla oleva teksti on pyritty rakentamaan kattavasti eri-ikäisiä nuoria työssään kohtaaville. Sitä lukiessa on kuitenkin syytä muistaa ikäsensitiivisyys.
Äkillisen kriisin kohdanneen nuoren tukeminen
Keskeistä kohtaamisessa ei ole niinkään se, mikä kriisi nuorta kohtaa, vaan miten se vaikuttaa nuoreen ja minkälaista tukea hän kaipaa.
Jokaisen nuoren tapa reagoida kriiseihin on yksilöllinen ja samoin tulee tuen muotojenkin olla. Jokainen uusi kriisi voi myös nostaa aiempien kriisien ahdistuksen pintaan, tai jokin pienikin, aiemmasta kriisistä muistuttava tapahtuma voi viedä nuoren takaisin vanhoihin tunnekokemuksiin. Nuorena monet tunteet tunnetaan myös voimakkaampina, ja kriisi voi aiheuttaa nuorelle hetkellisen elämänhallinnan menettämisen pelon.
Joskus työntekijä on ensimmäinen ihminen, jonka nuori kohtaa äkillisen kriisin sattuessa. Tällaisessa tilanteessa on hyvä huomioida, että mieli ikään kuin taltioi varmuuden vuoksi tavallista enemmän aisti-informaatiota myöhempää käsittelyä varten. Nuori saattaa siis olla aistit hyvin avoimina, vaikka hän vaikuttaisi poissaolevalta. Äänensävyt tai sanattomatkin reaktiot, kuten kellon katsominen, voivat tällöin jättää nuorelle kokemuksen kohtaamattomuudesta. Oma rauhallinen, turvaa tuova ja nuoreen keskittyvä läsnäolo on tällöin tärkeintä. Oma rauhallisuus välittää nuorelle olon, että tilanne on hallussa eikä hänellä ole hätää.
Mikäli nuori on sokissa, ei hän välttämättä pysty pitämään muistissa keskustelussa käytyjä asioita. Tilanteessa on hyvä varmistaa, että keskeiset asiat ovat kirjattuina ylös ja nuorelle laitetaan esimerkiksi viesti vielä myöhemmin: ”Muistathan tarkistaa lapun, jonka kirjoitin, se löytyy takkisi taskusta.”
Tunnista ja reagoi
Luota vaistoon ja kysy nuoren kuulumisia herkästi. Suoraan kysyminen ei pahenna tilannetta, vaan voi olla nuorelle jopa helpottavaa. Kysyminen välittää viestin, että olet kiinnostunut, vaikka nuori ei kertoisikaan. Tarjoa aktiivisesti tukea, sillä nuori ei välttämättä uskalla tai osaa pyytää tukea aiempien kokemusten takia.
Tue arjen jatkumista
Kriisi voi lamaannuttaa ja vaikeuttaa arjen peruspalikoista huolehtimista. Madalla mahdollisuuksien mukaan muita nuoreen kohdistuvia vaatimuksia, jotta voimavarat riittävät arjen hallintaan. Perusarki on yksi keskeisimpiä turvaa tuovista asioista kriisin keskellä.
Tue rutiineja ja hallinnan tunnetta
Järkyttävän tapahtuman jälkeen turvallisuuden tunne voi horjua. Keskeinen kysymys nuorelle on, ”olenko turvassa ja pääsenkö tästä eteenpäin?”. Rutiinit – kuten koulussa tai nuorisotalolla käyminen ja työntekijöiden tapaaminen luovat tunnetta turvasta ja jatkuvuudesta. Nuoren yksilötapaamisissa (esim. koulupsykologi, etsivä nuorisotyö) turvaa tuo tieto tapaamisen kestosta tai mahdollisuus vaikuttaa tapaamispaikkaan. Ryhmätoiminnoissa puolestaan tieto ryhmätoiminnan sisällöistä ja aikatauluista luo hallinnan tunnetta kaaosmaiselta tuntuvaan tilanteeseen.
Ota huomioon nuoren lähiympäristön aikuiset
Päävastuu nuoren tukemisesta on vanhemmilla tai muilla lähiaikuisilla. Nuori saattaa kuitenkin käyttäytyä kotona eri tavalla kuin vapaa-ajan toiminnoissa (harrastukset, nuorisotyö), eikä kotona välttämättä tunnisteta nuoren pahaa oloa. Eri kasvuvaiheissa on myös luonnollista että nuori ottaa etäisyyttä kotiin. Mitä nuoremmasta nuoresta on kyse, sitä tärkeämpää on ylläpitää puheyhteys kotiin, jotta huoli nuoresta välittyy myös sinne. Mikäli nuoren elämässä ei ole turvallisia lähiaikuisia, korostuu työntekijän rooli nuoren elämässä olevana turvallisena aikuisena.
Salli erilaiset tunteet ja reaktiot – tue yksilöllisesti
Nuorten reaktiot voivat erota toisistaan. Reaktioon vaikuttavat muun muassa ikä, temperamentti, kasvatus, aiemmat kokemukset ja selviytymistyylit. Kerro nuorelle, miten moninaisesti hän voi reagoida tulevina päivinä ja viikkoina. Tutustukaa yhdessä myös erilaisiin tukipalveluihin, jotta kaikki tuki ei ole vain sinun varassasi.
Tue toimijuutta
Kriisit horjuttavat toimijuuden tunnetta. Rohkaise ja kehu nuorta asioista, joita hän on kriisitilanteessa tehnyt. Esimerkiksi se että nuori on kertonut kriisitilanteesta työntekijälle ja hakenut näin aktiivisesti apua, on merkki toimijuudesta.
Kuuntele ja keskustele
Älä pelkää puhua tapahtuneesta. Anna nuoren puhua, mutta tarkenna tarvittaessa faktoihin tunnepuheen rinnalle. Oma rauhallinen suhtautuminen ja muistuttaminen, että kriiseistä selvitään, ovat oleellisia. Hae omille tunteille tukea työnohjauksesta tai kollegoilta, jotta ne eivät heijastu nuoreen ja vaikuta kohtaamiseen.
Hyväksy nuoren voimakkaatkin tunteet
Tieto siitä, että aikuinen pystyy ottamaan voimakkaat tunteet vastaan ja samalla tarjoaa horjumattoman tukensa nuorelle, luo turvaa. Vihan tunteet voivat olla osa kriisireaktiota. Hätä elämänhallinnan menetyksestä voi tuottaa ylikuormitusta, joka ilmenee hyökkäävyytenä. Viha suojaa nuorta muilta pelottavilta tunteilta. Muista, että nuorella on paha olo, jota hän pyrkii kanavoimaan ulos. Se ei johdu sinusta vaan tapahtuneesta. Pyri olemaan provosoitumatta, mutta muista myös omat rajasi. Pitäkää tarvittaessa tauko, jos tunteet nousevat liian isoiksi puolin tai toisin. Omien tunteiden hallinta auttaa nuoren voimakkaidenkin tunteiden kohtaamisessa.
Korosta voimavaroja ja vahvuuksia
Normalisoi toivottomuuden tunteet ja nosta esiin tunnistamiasi nuoren vahvuuksia ja voimavaroja. Kehu ja kannusta pienistäkin onnistumisista.
Kohtaa nuori nuorena
Nuorella voi kriisin myötä syntyä kokemus erilaisuudesta suhteessa muihin nuoriin. Nuoren kanssa voi yhdessä sopia, miten asioista puhutaan esimerkiksi yhteisessä toiminnassa muille nuorille, jos tälle on tarvetta. Tällöin nuoren ei tarvitse pelätä muiden reaktioita. Tarjoa nuorelle tila olla ”minä ennen tapahtunutta”, ei vain ”kriisissä oleva nuori”.
Ole herkkänä muutostilanteissa
Muutostilanteet lisäävät kuormitusta ja epävarmuuden tunnetta ja voivat tuoda pintaan aiempia kokemuksia. Kerro tämä myös nuorelle. Kysy muutostilanteissa nuoren kuulumisia tavallista herkemmin.
Tunnista omat rajasi
Ohjaa matalalla kynnyksellä eteenpäin, älä ylitä omia ammatillisuuden rajoja. Nuoren luvalla voi ottaa yhteyttä myös hänen puolestaan, mikäli nuoren voimavarat eivät riitä. Tee tarvittavat lain vaatimat ilmoitukset tarvittaessa. Muista erityisesti lastensuojeluilmoituksen teon velvollisuus.
Mikäli nuori on yli- tai alivireystilassa eli joko kovin kiihtyneessä mielentilassa tai vastavuoroisesti apaattinen, ei vuorovaikutukseen keskittyminen onnistu. Ylivireystilassa nuoren hermosto lähettää mielelle ja keholle viestiä valmistautumisesta taistelemaan tai pakenemaan. Alivireystila taas on kuin ihmisen virransäästötila. Nuori tulee ensin palauttaa niin sanottuun sietoikkunaan, jossa vuorovaikutus onnistuu.
Yli- ja alivireyteen tepsivät samanlaiset keinot: ikävistä tunteista hellittäminen, turvan tunteen lisääminen ja yhteyden saaminen toisiin ja ympäristöön. Ylivireystilassa oma hengitys on yksinkertaisin tapa lähettää ylivirittyneille tunneaivoille viesti, ettei ole mitään hätää. Samoin itsensä lempeä silittäminen, rauhallinen musiikki, hidas kävely tai tietoisuusharjoitteet voivat auttaa. Alivireystilassa puolestaan voi kokeilla hieman reippaampaa liikettä, ranteiden valelua kylmällä vedellä tai lihasten jännittämistä ja vapauttamista. Tapaamisen alussa nuorelle voi myös tarjota vettä ja kokeilla arkisista asioista juttelua, jotta nuoren mieli rauhoittuu ja hän pystyy keskittymään meneillään olevaan hetkeen.
Lisäksi voi kokeilla erilaisia vakauttamis- ja maadoittamisharjoitteita. Käytä kuitenkin vain sellaisia harjoitteita, joita olet itse kokeillut esimerkiksi työyhteisössä. Yksi esimerkki turvallisesta harjoitteesta on harjoite, jossa nuorta pyydetään havainnoimaan ympäristöään:
”Katso ympärillesi. Etsi 5 asiaa, jotka näet, 4 joita voit koskettaa, 3 jotka kuulet, 2 jotka voit haistaa ja 1 jonka voit maistaa.”
Nuorta voi rohkaista hyödyntämään edellä mainittuja sietoikkunaan palauttamisen keinoja myös itsenäisesti omassa arjessaan. Niiden avulla nuori voi oppia palautumaan ali- tai ylivireystilasta takaisin sietoikkunaan tilanteissa, joissa oma toiminta esimerkiksi lamautuu. Harjoitteet lisäävät myös itsehallinnan tunnetta ja kyvykkyyttä.