Jerry Voutilainen: ”Kun kerroin peliriippuvuudestani, sain heti apua”
Kaikki oli päällisin puolin hyvin. Jerry Voutilainen eli normaalia nuoren elämää, pelasi futista ja vietti aikaa kavereidensa kanssa kotikaupungissaan Kuopiossa.
Kuin varkain elämä sai vuosiksi erilaisen käänteen. Voutilainen oli 14-vuotias, kun hän laittoi muutaman kolikon kaupan rahakoneeseen. Eurolla tuli 15 euroa.
”Ajattelin, että eihän tämä ole vaikeaa, näin voi tehdä rahaa”, Voutilainen muistaa.
Kaupan rahakonepelaaminen pysyi vielä jotenkuten hallinnassa. Pian Voutilainen tutustui kuitenkin nettikasinoihin. Yhtäkkiä kotityöt jäivät tekemättä, ja uhkapeleihin saattoi vierähtää kymmenen tuntia päivässä.
”Jalkapallotreeneissä koin onnistumisia ja siellä en keskittynyt muuhun kuin treenaamiseen. Silti tuntui, etten saanut enää arjessa hyvänolontunnetta muusta kuin rahapelaamisesta, lopulta en siitäkään.”
Pikkuhiljaa uhkapelaamisesta tuli pakonomaista. Mikään ei tuntunut enää miltään: ei 10 000 euron voitot, häviöt eikä pikavippien ottaminen. Valehtelemisesta silloiselle tyttöystävälle ja ystäville oli tullut päivittäistä. Kun joukkuekaverit pyysivät mukaan illanviettoon, Voutilainen kieltäytyi, koska halusi vain pelata.
”Se oli tosi harmaata aikaa.”
Häpeä esti kertomasta
Voutilainen salaili pelaamistaan vuosia, koska häpesi ja mietti, mitä muut hänestä ajattelisivat. Ulospäin kaikki oli kuitenkin näyttänyt hyvältä, vaikka hänen elämänsä oli täysin sekaisin.
”Häpesin sitä, että olin pelannut kaikki rahat enkä ollut pystynyt tekemään muuta. Kaikki valehtelu ystäville ja entiselle tyttöystävälle tuntui tosi ikävältä.”
Ero silloisesta tyttöystävästä pelotti eniten. Entä hylkäisivätkö ystävät? Voutilainen kielsi peliriippuvuuden ja ajatteli, että pystyy halutessaan lopettamaan. Se ei kuitenkaan omin voimin onnistunut.
”Häpesin, että olin pelannut kaikki rahat ja valehdellut.”
Yhtenä päivänä kaveriporukan WhatsApp-keskusteluun kilahti viesti, joka muutti Voutilaisenkin elämän suunnan. Hyvä ystävä kertoi viestiketjussa kärsivänsä peliriippuvuudesta.
”Siinä vaiheessa itsekin kerroin, että minulla on sama homma. Se vapautti tosi paljon.”
Kaverit pitivät Voutilaista rohkeana, kun hän pystyi kertomaan riippuvuudestaan. He myös kehottivat kertomaan heti tyttöystävälle ja hakemaan apua. Kaveripiirissä ollut lääkäri neuvoi paikan, josta Voutilainen saisi apua silloiselta asuinpaikkakunnaltaan Vaasasta. Voutilainen osallistui myös Peluurin Peli poikki -ohjelmaan, johon kuului erilaisia tehtäviä ja viikoittaisia keskusteluja.
Avun hakemisen kynnys madaltui
Voutilainen muistaa voineensa fyysisesti pahoin ennen ensimmäistä keskustelukertaa. Niin vaikealta avun hakeminen aluksi tuntui.
”Minua oikein oksetti, kun jouduin tuntemattomalle ihmiselle kertomaan asiasta. Ensimmäisen kerran jälkeen kynnys madaltui ja aloin odottamaan, että pääsen uudestaan puhumaan.”
Voutilainen oli tyytyväinen saamaansa apuun. Erityisen hyvältä tuntui puhua ihmisen kanssa, jolla oli tietoa rahapeliriippuvuudesta ja kokemusta sen käsittelemisestä.
”Uskalsin olla haavoittuvainen ja pyytää apua. Se oli ehkä parasta, mitä on tullut tehtyä.”
Voutilaiselle puhuminen on ollut paras keino pärjätä pelihimojen kanssa. Alussa piti keksiä myös muuta tekemistä pelaamisen tilalle, kuten ruuan laittamista tai leffan katselua. Tärkeää oli myös ystävien muistutus siitä, että ihmissuhteet saattavat kärsiä, jos pelaaminen alkaa uudestaan.
”Jos olisin jatkanut rahan lainaamista ja valehtelua, niin ystävyyssuhteita olisi voinut tuhoutua. Sitä en todellakaan halunnut.”
Edelleen hän kiittää itseään siitä, että ymmärsi lopulta, ettei pärjää peliriippuvuuden kanssa yksin.
”Uskalsin olla haavoittuvainen ja pyytää apua. Se on ehkä parasta, mitä on tullut tehtyä.”
Voutilainen ei osaa sanoa, kuinka paljon lopulta hävisi rahaa kokonaisuudessaan. Avun saamisen hetkellä velkaa oli viisinumeroinen summa. Se vähän harmittaa, että vanhempien kanssa rahapeliriippuvuutta on ollut vaikea käsitellä.
”Mikä tahansa muu riippuvuus olisi ollut heille varmasti helpompi ymmärtää. He eivät koskaan jättäneet ja tukivat kyllä, mutta suhde heihin koki pienen kolauksen”, Voutilainen sanoo.
Yhteydenottoja muilta urheilijoilta
Voutilaiselle ammattiurheiluun liittyvä vapaa-ajan määrä oli yksi syy peliriippuvuuteen. Treenit alkoivat klo 9, ja sen jälkeen loppupäivälle ei ollut mitään ohjelmaa.
”Olin yhdeltä kotona ja ajattelin, että pelaamalla saan aikaa kulutettua.”
Voutilainen tietää, että urheilupiireissä peliriippuvuus ei ole ihan tavaton ilmiö. Hänkin on saanut muutamia yhteydenottoja aiheesta.
”Minulta on kysytty mitä voisi tehdä, mistä hakea apua, kun kaikki rahat on pelattu. Olen sitten ohjannut eteenpäin.”
”Olisi hyvä, että urheilupiireissä voitaisiin puhua avoimemmin rahapeliriippuvuudesta.”
Harva kuitenkaan puhuu riippuvuudesta. Voutilainen uskoo, että syynä ovat samat asiat, mitkä hänellä itsellään: häpeä ja pelko siitä, mitä muut ajattelevat.
”Olisi hyvä, että urheilupiireissä voitaisiin puhua avoimemmin rahapeliriippuvuudesta. Minusta tuntuu hyvältä, että olen kertonut siitä ja olen voinut auttaa muita.”
Tällä hetkellä Voutilainen sanoo elävänsä onnellista aikaa. Huhtikuussa pelissä tapahtunut sääriluun murtuma pitää hänet sivussa ensi kauden alkuun asti, mutta kuntoutuminen on jo hyvässä vauhdissa. Kotona on vaimo ja koira sekä mielessä rauha, vaikka välillä pelihimot nostavatkin päätään.
”Koko ajan vähemmän, mutta nekin tunteet ovat normaaleja, niitä tulee ja menee. Asiat ovat niin hyvin, etten koskaan enää lähtisi riskeeraamaan, että menettäisin tämän kaiken.”
Kuvat: Jukka Rapo
Kuuntele jakso
Mielen puolikkaat löytyy Soundcloudista, Spotifysta sekä Applen ja Googlen podcast-alustoilta.
Kaikki Mielen puolikkaat -jaksot
Löydät kaikki aikaisemmat Mielen puolikkaat -podcastin jaksot MIELI ry:n sivuilta.
Apua peliongelmaan on saatavilla
Peluurin auttava puhelin palvelee ma–pe klo 12–18 numerossa 0800 100 101. Chat on avoinna ma, ke ja pe klo 12–15 osoitteessa peluuri.fi.
Sivua muokattu 2.11.2023
Ota yhteyttä
Viivi Virtanen
Viestinnän asiantuntija
+358 40 662 9022
etunimi.sukunimi@mieli.fi
