Järjestöt mahdollistavat monipuolisia osallisuuden kokemuksia
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) toteutetussa tutkimuksessa (Jurvansuu, Kaskela ja Tourunen 2021) havainnoitiin mielenterveysjärjestön ylläpitämän kohtaamispaikan toimintaa ja haastateltiin kävijöitä ja työntekijöitä.
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kohtaamispaikkaa erityisesti mielenterveyskuntoutujien osallisuuden mahdollistajana. Tutkijat tiivistivät osallisuuden kolmeksi jatkumoksi: toimijuus – toimettomuus; yhteenkuuluvuus – ulkopuolisuus; autonomia – kontrolli. Osallisuutta havainnoitiin myös suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.
Tutkimus toteutettiin etnografisesti hyödyntäen monipuolista aineistoa. Tutkimusotteen avulla tehtiin toimintaa ja sen merkityksiä osallistujille näkyväksi toiminnan arjen ja käytäntöjen kautta. Etnografinen ote mahdollisti myös ennalta-arvaamattomien ilmiöiden tunnistamisen.
Yhteisöllinen turvapaikka, erillään ympäröivästä yhteiskunnasta
Tutkimuksen tulokset kuvaavat kohtaamispaikan toimintaa monipuolisesti ja tekevät näkyväksi kävijöiden erilaiset ja vaihtelevat tilanteet. Vaikka osallisuus liitettiin usein aktiiviseen toimintaan osallistumiseen, tässä tapauksessa talkootoiminnassa mukanaoloon, tulokset tekivät näkyväksi myös osallisuuden kokemuksen siten, että oli lupa ja mahdollisuus vain olla tekemättä aktiivisesti mitään. Turvallinen ympäristö helpotti ahdistusta ja yksinäisyyttä, vaikka oma toimintakyky ei riittänyt talkootöihin.
Tutkimusaineisto tukee näkemystä kohtaamispaikasta yhteisöllisenä turvapaikkana, mutta ympäröivästä yhteiskunnasta erillisenä ympäristönä. Ilman kohtaamispaikkaa moni kävijä olisi jäänyt vain asuntoonsa, toisaalta kynnys osallistua yhteiskuntaan kohtaamispaikan ulkopuolella oli edelleen korkea. Yhteenkuuluvuutta ja yhteisymmärrystä edisti yhteinen kokemusperusta vaikeuksista. Sairaudet eivät olleet keskiössä, mikä osaltaan antoi mahdollisuuden ottaa etäisyyttä oireisiin ja ongelmiin. Kohtaamispaikka tuki kävijöiden autonomiaa monilla tavoin. Jo paikalle tulo perustui vapaaehtoisuuteen. Kävijä myös teki valintoja osallistumisensa tavoista. He pystyivät myös vaikuttamaan yhteisiin päätöksiin. Kohtaamispaikan ilmeiset kuntouttavat vaikutukset eivät siten perustuneet tavoitteelliseen aktivointiin, vaan autonomiseen mahdollisuuteen osallistua itselle sopivalla tavalla ilman muutosvaatimuksia.
Osallisuutta ilman muutosvaatimusta
Tutkimuksessa havainnoidun kohtaamispaikan voi nähdä edustavan laajemminkin järjestöjen matalan kynnyksen palveluita. Niillä on selkeästi ainutlaatuinen paikka palvelujärjestelmässä. Osallisuuden käsitteen purkaminen erillisiin ulottuvuuksiin auttaa vastaamaan entistä paremmin kansalaisten osallisuuden tarpeisiin. Jurvansuun ja kumppaneiden etnografinen analyysi tuo kiinnostavasti esille, kuinka järjestöille asetetut tuloksellisuusvaatimukset voivat joskus olla ristiriidassa toimintaan osallistuvien toimijuuden, yhteenkuuluvuuden ja autonomian tarpeiden kanssa.
Jurvansuu, Sari, Kaskela, Teemu & Tourunen, Jouni (2021). Pienoisetnografinen tutkimus osallisuuden ulottuvuuksista mielenterveyskuntoutujien kohtaamispaikassa. Tietopuu: Tutkimussarja 5/2021. A-klinikkasäätiö, Helsinki.
Sivua muokattu 18.7.2024
