Henkinen kriisinkestävyys rakentuu toimivassa arjessa

Henkinen kriisinkestävyys eli resilienssi on yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan paineensieto- ja sopeutumiskykyä kriisien ja muutosten keskellä. Se on myös toipumis- ja palautumiskykyä niiden jälkeen.

Yksilötasolla riittävän hyvä arki rutiineineen ja hyvinvoinnin vaaliminen ylläpitävät henkistä kriisinkestävyyttä kaikissa oloissa riippumatta siitä, eletäänkö tavallista arkea vai poikkeusoloissa.

Yksilön henkistä kriisinkestävyyttä kannattelevat myös

• luottamus itseen, lähiyhteisöihin, viranomaisiin ja yhteiskuntaan
• myötätunto, toinen toisemme kuunteleminen ja kohtaaminen
• omien arvojen mukainen, merkityksellinen elämä
• stressinsietokyky
• mielihyvää tuottavat asiat jokapäiväisessä elämässä.

Kriisinkestävyyden merkitys korostuu epävarmoina aikoina ja poikkeusoloissa. Psyykkisenä voimavarana se auttaa pysymään toimintakykyisenä, kestämään henkistä painetta, löytämään toivoa ja rakentavia, luovia ratkaisuja.

Toimivat peruspalvelut ja yhdenvertaisuus rakentavat yhteiskunnan kriisinkestävyyttä

Yhteiskunnan tasolla henkinen kriisinkestävyys on osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja sen elintärkeitä toimintoja. Sitä ylläpidetään ja vahvistetaan ennakoinnilla ja varautumisella sekä toimintavalmiudella ja suunnitelmilla kriisejä ja poikkeustilanteita varten.

Luottamusta ja osallisuutta yhteiskuntaan kaikissa oloissa vahvistaa

• yhteiskunnan toimivat instituutiot ja peruspalvelut
• yhteinen vastuu kansalaisten hyvinvoinnista
• vakaat, toimintavarmat tiedonvälityskanavat ja tiedon tarjonta
• toimiva yhteys viranomaisiin
• mahdollisuus keskusteluun ja yhteisen ymmärryksen lisäämiseen
• yhdenvertaisuus, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden torjuminen.

Poikkeustilanteissa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä ylläpitää myös

• realistinen, säännöllisesti päivitettävä tilannekuva
• tilannekuvan mukaiset toimintavalmiudet  
• skenaarioiden ja toimintamallien monipuolisuus ja joustavuus
• yhteiskunnan eri toimijoiden ja kansalaisten pääsy ajanmukaiseen, luotettavaan tietoon, myös tarpeellisen viranomaistietoon.

Kokonaisturvallisuus, suomalaisen yhteiskunnan kokonaisvaltaisen kriisinkestävyyden perusta on kirjattu Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan.

Lähiyhteisöissäkin tarvitaan tilannekuvaa ja toimintavarmuudesta huolehtimista

Globaalien kriisien vaikutukset ulottuvat paitsi yhteiskuntiin, myös yksilöihin ja yhteisöihin.

Arjen lähiyhteisöillä ja toimintaympäristöillä, kuten perheillä, työ- ja opiskelupaikoilla tai taloyhtiöillä, on tärkeä rooli henkisen kriisinkestävyyden ja turvallisuuden rakentamisessa ja ylläpitämisessä.

Yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja luottamusta arjen toimintaympäristöissä vahvistaa

• yhteisvastuu, yhdessä toimiminen ja kehittäminen
• jokaisen vahvuuksien näkeminen ja niiden hyödyntäminen
• kiinnostus ja arvostava uteliaisuus kaikkia kohtaan
• turvallinen tila epäkohtien ja epävarmuustekijöiden esiin nostamiselle ja niiden käsittelemiselle.

Arjen toimintaympäristöissä muutos- ja kriisitilanteita ennakoidaan ja niitä varten varaudutaan:

• tilannekuvan luomisella ja ylläpitämisellä
• huolehtimalla toimintavarmuudesta eri skenaarioita varten
• olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaisella, avoimella tiedonvälityksellä
• vahvistamalla osaamista ja varmistamalla tarvittavat työvälineet, koulutus ja kehittäminen
• lisäämällä tulevaisuudenuskoa ja selviytymiskykyä.

Arjen toimet ja hyvien asioiden huomaaminen auttavat jokaista jaksamaan

Mitä poikkeuksellisempi aika, sitä tärkeämpää on arjen toimien jatkuvuus, stressin hallinta sekä kokemus omasta toimintakyvystä ja -mahdollisuuksista, lähiyhteisöjen turvasta ja yhteiskunnan toimivista palveluista.

Hyvät asiat ovat olemassa kriisiaikoinakin. Niiden huomioiminen ja jokapäiväiset onnistumisen kokemukset vahvistavat tulevaisuudenuskoa. Psyykkistä toimintakykyä palvelee tunnetaidot ja keskittyminen niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa.

Psyykkistä varautumista varten tärkeää on

• omasta ja läheisten terveydestä ja välttämättömistä tarpeista huolehtiminen, mukaan lukien ravinto, uni, liikunta
• huoltovarmuuskatkosten ennakointi, kuten 72 tunnin kotivara
• luottamus omaan ja lähiyhteisöjen toimintakykyyn ja tulevaisuuteen
• välttämättömien asioiden priorisointi
• tarvittaessa avun ja tuen mahdollisuus
• myötätunto itseä ja toisia kohtaan.

Yhteenkuuluvuutta ja luottamusta toisiin vahvistaa

• yhdessäolo, aika ja asioiden jakaminen läheisten ja arjen yhteisöjen kanssa
• arvostus ja kiinnostus toisia kohtaan
• vastavuoroinen auttaminen ja tukeminen
• myötätunto, kuunteleminen ja kohtaaminen.

Kriisitilanteisiin varautuminen työyhteisöissä ja asiakaskohtaamisissa

Lähiyhteisöissä suojaa muutoksia, kriisejä ja yllättäviä tilanteita varten rakennetaan osana normaalia arkea.

Työyhteisöissä tarvitaan

• työnteolle hyvät puitteet ja selkeät rakenteet
• kaikkien tuntemat yhteiset arvot, toimintatavat ja tavoitteet 
• kykyä nähdä työn vahvuudet
• jatkuvaa, avointa vuoropuhelua ja asioiden jakamista.

Henkistä kriisinkestävyyttä työyhteisöissä lujittaa jokaisen työntekijän

• sujuva työarki ja selkeä perustehtävä
• riittävän palautumisen varmistaminen
• työhyvinvoinnin tukeminen ja suojaaminen muutostilanteissa.

Epävarmat ajat heijastuvat myös asiakas- ja kohtaamistilanteisiin arjen ympäristöissä ja työpaikoilla.

Mikäli kohtaamiset kriisejä kohtaavien ihmisten kanssa ovat aiempaa haastavampia, työntekijöissä herää tunnereaktioita, vaatimuksia ja riittämättömyyden tunteita. Työntekijöiden jaksamisesta on huolehdittava ja suojata heitä työn kuormitukselta.

Henkistä kriisinkestävyyttä ja työskentelyä haasteellisissa tilanteissa ja tavallisessa arjessa helpottavat:

• tilanteen edellyttämät uudet työvälineet ja taidot
• osaamisen vahvistaminen
• yhteinen jakaminen
• ennakointi ja valmiudet.

Lisätietoa

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia Turvallisuuskomitean sivuilla

Kriisit ja selviytyminen -koulutus

Vaativat kohtaamiset asiakastyössä -koulutus