Suojatekijät vahvistavat, riskitekijät heikentävät mielenterveyttä

Moni mielenterveyden riski- ja suojatekijöistä liittyy elämän eri osa-alueisiin. Hyvää  mielenterveyttä vahvistaa esimerkiksi terveyttä tukeva elinympäristö sekä koulutus, taloudellinen perusturva ja peruspalvelut. Yhdenvertaisuus ja saavutettavuus suojaavat myös mielenterveyttä.

Riski- ja suojatekijät voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin

Yksilöllisten tekijöiden lisäksi yhteisölliset ja rakenteelliset tekijät vaikuttavat mielenterveyteen.

Mielenterveyttä suojaavia sisäisiä tekijöitä

Yksilön mielenterveyttä suojaa:

• riittävä fyysinen terveys
• hyvinvoinnista huolehtiminen ja mielenterveyttä tukevat arjen valinnat
• riittävän hyvä itsetunto
• ongelmanratkaisu- ja ristiriitojen käsittelytaidot
• tunne- ja vuorovaikutustaidot
• sosiaaliset taidot, kyky luoda ja ylläpitää ihmissuhteita
• omien arvojen mukainen arki ja tavoitteet.

Ulkoisia suojaavia tekijöitä

Yksilön mielenterveyttä suojaavat läheiset ihmissuhteet, yhteisö ja yhteiskunta:

• hyvät varhaiset ihmissuhteet
• myönteiset perhe- ja ystävyyssuhteet
• sosiaalinen tuki ja hyväksytyksi tuleminen
• mahdollisuus koulutukseen ja oppimiseen
• osallisuus, työ tai muu merkityksellinen toiminta
• perusturva ja toimeentulo
• toimiva työyhteisö tai muu arjen toimintaympäristö
• kuulluksi tuleminen ja vaikuttamismahdollisuudet
• turvallinen ja terveyttä tukeva elinympäristö
• toimivat peruspalvelut
• saavutettava apu ja tuki tarvittaessa.

Riskitekijät kuormittavat mielenterveyttä

Sekä sisäiset että ulkoiset riskitekijät voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia, mutta lyhytkestoisillakin riskeillä, kuten traumoilla, voi olla pitkäaikaiset vaikutukset.

Erityisen haitallista on riskitekijöiden kasautuminen. Esimerkiksi köyhyys, asunnottomuus ja väkivalta ovat mielenterveyden riskitekijöitä. Omasta terveydestä huolehtiminen on hankalaa, jos ei ole rahaa ruokaan. Mielenterveys- ja päihdeongelmien riskitekijät ovat usein yhteisiä: niihin vaikuttamalla voidaan vähentää monenlaisten ongelmien syntymistä ja kehittymistä.

Sisäisiä riskitekijöitä

Mielenterveyden sisäiset riskitekijät liittyvät esimerkiksi yksilön geneettisiin riskeihin, sairastumiseen tai riskikäyttäytymiseen. Mielenterveyttä voivat heikentää:

• geneettiset riskitekijät ja -alttiudet
• kehityshäiriöt
• sairaudet
• vammautuminen ja toimintarajoitteet
• hyvinvointia vaarantava riskikäyttäytyminen.

Ulkoisia riskitekijöitä

Mielenterveyden ulkoiset riskitekijät ovat kuormittavissa olosuhteissa yksilön ulkopuolella. Mielenterveyttä kuormittavat esimerkiksi:

• talousvaikeudet
• asunnottomuus
• kuormittavat ihmissuhteet
• turvaton, terveyttä heikentävä elinympäristö ja olosuhteet
• kriisit ja katastrofit
• syrjintä ja vähemmistöstressi
• traumaattiset kokemukset: erot ja menetykset, väkivalta, hyväksikäyttö ja kiusaaminen
• epätasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan.

Selviytymis- ja sopeutumiskykyä voi vahvistaa, vaikka olisi riskejä

Vaikka ihmisellä olisi mielenterveyden riskitekijöitä, aina on myös selviytymis- ja sopeutumiskykyä, joita ihminen voi itse vahvistaa tai joita voidaan tukea ulkopuolelta monin eri keinoin ja menetelmin.

Riskeihin keskittyminen on ainoana lähestymistapana liian kapea. Riski on negatiivinen käsite ja ”riskiryhmään” luokittelu leimaavaa. Riskit ovat aina suhteellisia ja vain osa niistä toteutuu. Useille riskeille on olemassa vaihtoehtoja.

Monet ihmisen käytettävissä olevat vaihtoehdot ja valinnan mahdollisuudet ovat vahva suojaava tekijä niin tavallisessa arjessa kuin vaikeissa elämäntilanteessa.

Riski- ja suojatekijöiden vaikutukset voivat ulottua sukupolvien yli

Sekä riski- että suojatekijöiden vaikutus voi ulottua sukupolvien yli. Tällöin puhutaan ylisukupolvisuudesta.

Mielenterveyden ylisukupolvisia riskitekijöitä ovat esimerkiksi väkivalta, perhesalaisuudet ja puhumattomuus, päihdeongelmat, traumaattiset, käsittelemättömät kokemukset ja huono-osaisuus.

Perheen lyhytaikaiset kriisit ja vaikeudet eivät tarkoita automaattisesti laajempia hyvinvoinnin  ongelmia tai syrjäytymistä.

Riski- tai suojatekijöiden ylisukupolvisuuteen vaikuttavat monet yhteiskunnalliset tekijät kuten saatavilla olevat mielenterveys- ja sosiaalipalvelut, perheiden avun ja tuen saanti, koulutus sekä mahdollisuuksien  tasa-arvo yhteiskunnassa.

Parhaimmillaan suojatekijät ovat ihmissuhteiden voimavara: tiedot, taidot ja huolenpito siirtyvät sukupolvesta toiseen hyvinvointiosaamisena ja -pääomana. Mielenterveyttä suojaavia käytäntöjä ovat esimerkiksi se, että ihmiset tapaavat toisiaan säännöllisesti, vuorovaikutus on avointa, riidat sovitaan ja apua tarvitsevista huolehditaan.