Mistä mielenterveys rakentuu?
Mielenterveys on luonteeltaan myönteinen varanto: voimavaroja ja toimintakykyä. Se on monimuotoinen kokonaisuus, joka rakentuu monista eri tekijöistä.
Mielenterveyden osatekijöitä
- yksilölliset ja perinnölliset tekijät – vaikuttavat temperamenttiin ja valmiuksiin, reagoimistapohin, itsetuntoon ja vuorovaikutustapohin,
- sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus – vaikuttavat yhteisöllisyyteen, osallisuuteen, kuulluksi tulemiseen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa,
- yhteiskunnan rakenteelliset tekijät – vaikuttavat ihmisoikeuksiin, koulutukseen, työhön ja toimeentuloon, osallistumismahdollisuuksiin, asumiseen ja elinympäristön turvallisuuteen sekä palvelujen saatavuuteen ja toimivuuteen,
- kulttuuriset arvot ja uskomukset – muokkaavat käsityksiä siitä, mikä on arvokasta, tavoiteltavaa ja normaalina pidettyä ja luovat perustan asenteille.
Yhteiskunnallinen mielenterveys
Mielenterveys ei riipu pelkästään yksilöstä itsestään, vaan kasvuympäristöllä ja yhteiskunnallisilla tekijöillä on niihin paljon vaikutusta. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuus, vaikuttamismahdollisuudet ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen tukevat mielenterveyttä.
Kansalaisten mielenterveyttä vahvistavia toimenpiteitä yhteiskunnassa ovat muun muassa:
- koulutuksen ja riittävän toimeentulon turvaaminen,
- terveellisten elinolojen turvaaminen sekä haitallisille aineille (tupakka, alkoholi, työ- ja ympäristöaltisteet) altistumisen vähentäminen,
- haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tunnistaminen ja tarpeenmukaisesta tuesta huolehtiminen,
- yhteiskunnan eriarvoisuuden vähentäminen esimerkiksi huolehtimalla palveluiden yhdenvertaisesta saatavuudesta ja laadusta,
- ympäristön ja luonnon merkityksen huomioiminen yhteiskuntasuunnittelussa.
Jokaisen hyvinvointia voidaan edistää lisäämällä yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tämän lisäksi on tärkeää huolehtia mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisystä ja hyvästä, viiveettömästä hoitamisesta.
Mielenterveyden mallit
Yksi tapa ajatella mielenterveyttä on kahden ulottuvuuden malli. Siinä ihmisen psyykkinen hyvinvointi ja mielenterveyden häiriö on erotettu toisistaan.
Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen voi sairastaa mielenterveyden häiriötä ja voida silti psyykkisesti hyvin. Vastaavasti ihminen, jolla ei ole diagnosoitu mielenterveyden häiriötä, voi voida psyykkisesti pahoin.
Kun mielen terveys ja mielen sairaus erotetaan käsitteellisesti toisistaan, nähdään, että mielenterveys on luonteeltaan elämäntaidollinen ja yhteiskunnallinen käsite, ei lääketieteellinen.