Suojatekijät vahvistavat, riskitekijät heikentävät mielenterveyttä
Mielenterveyden suojatekijät rakentavat hyvää mielenterveyttä, riskitekijät rapauttavat sitä. Monet suoja- ja riskitekijöistä rakentuvat yhteiskunnan, kulttuurin, elinympäristön ja perheen vuorovaikutuksen välityksellä. Joihinkin suoja- ja riskitekijöihin taas voi yksilö itse vaikuttaa oman arjen valinnoilla.
Suurin osa riski- ja suojatekijöistä liittyy elämän eri osa-alueisiin. Hyvää mielenterveyttä voidaan tukea ja vahvistaa mielenterveyden ulkopuolelta, esimerkiksi elinympäristöä, koulumaailmaa tai taloudellista perusturvaa ja palveluita parantamalla.
Riski- ja suojatekijät voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin
Yksilöllisten tekijöiden lisäksi yhteisölliset ja rakenteelliset tekijät vaikuttavat mielenterveyteen.
Sisäisiä suojaavia tekijöitä
- Vahva fyysinen terveys ja perimä
- Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen
- Mielenterveyttä tukevat arjen valinnat
- Riittävän hyvä itsetunto
- Ongelmanratkaisu- ja ristiriitojen käsittelytaidot
- Tunne- ja vuorovaikutustaidot
- Kyky luoda ja ylläpitää ihmissuhteita
- Omien arvojen mukainen arki ja tavoitteet
Ulkoisia suojaavia tekijöitä
- Hyvät varhaiset ihmissuhteet
- Myönteiset perhesuhteet
- Sosiaalinen tuki, hyväksytyksi tuleminen ihmissuhteissa
- Koulutusmahdollisuudet
- Työ tai muu toimeentulo
- Työyhteisön ja esimiehen tuki
- Kuulluksi tuleminen ja vaikuttamismahdollisuudet
- Turvallinen elinympäristö
- Lähellä olevat ja helposti tavoitettavat yhteiskunnan auttamisjärjestelmät
Riskitekijät kuormittavat mielenterveyttä
Mielenterveyden sisäiset riskitekijät liittyvät yksilön geneettisiin riskeihin ja alttiuksiin tai niiden toteutumiseen sairastumisena. Mielenterveyden ulkoiset riskitekijät johtuvat ihmisestä riippumattomista tekijöistä, kuten perheestä, yhteisöstä, kulttuurista, elinympäristöstä tai laajemmin koko yhteiskunnasta, tai näiden yhdistelmästä.
Sekä sisäiset että ulkoiset riskitekijät voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia, mutta lyhytkestoisillakin riskeillä, kuten traumoilla, voi olla pitkäaikaiset vaikutukset.
Erityisen haitallista on riskitekijöiden kasautuminen. Esimerkiksi köyhyys, asunnottomuus ja väkivalta ovat mielenterveyden riskitekijöitä. Omasta terveydestä huolehtiminen on hankalaa, jos ei ole rahaa edes ruokaan. Mielenterveys- ja päihdeongelmien riskitekijät ovat usein yhteisiä: niihin vaikuttamalla voidaan vähentää monenlaisten ongelmien syntymistä ja kehittymistä.
Sisäisiä riskitekijöitä
- geneettiset riskitekijät ja -alttiudet,
- kehityshäiriöt,
- sairaudet,
- vammautuminen ja toimintarajoitteet,
- hyvinvointia vaarantava riskikäyttäytyminen.
Ulkoisia riskitekijöitä
- talousvaikeudet,
- asunnottomuus,
- kuormittavat ihmissuhteet,
- vaarallinen elinympäristö,
- elinolo
- syrjintä ja vähemmistöstressi,
- traumaattiset kokemukset kuten erot ja menetykset, väkivalta, hyväksikäyttö ja kiusaaminen.
Selviytymistä ja sopeutumiskykyä voi vahvistaa, vaikka olisi riskejä
Mielenterveydessä pelkkä riskien korostaminen on liian kapea lähestymistapa. Riski on negatiivinen käsite ja jonkun asettaminen ”riskiryhmään” voi olla leimaavaa. Riskit ovat aina suhteellisia ja vain osa niistä toteutuu. Joillekin riskeille on vaihtoehtoja, joillekin ei.
Vaikka ihmisellä olisi riskejä, selviytymis- ja sopeutumiskykyä voidaan lisätä vahvistamalla ihmisen itsetuntoa ja omiin kykyihin luottamista eri keinoin ja menetelmin. Esimerkiksi koti voidaan järjestää asunnottomuuden katkaisemiseksi sosiaalityön keinoin, tai uuden asian opiskelemisen voi aloittaa missä iässä tahansa.
Käytettävissä olevat monet mahdollisuudet ovat vahva suojaava tekijä. Jos ihmisellä on monia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia selviytyä vaikeasta tilanteesta, lopputulos on parempi kuin jos mahdollisuuksia on vain yksi.
Vaikutukset voivat ulottua sukupolvien yli
Sekä riski- että suojatekijöiden vaikutus voi ulottua sukupolvien yli. Tällöin puhutaan ylisukupolvisuudesta.
Parhaimmillaan suojatekijät ovat voimavara: tiedot, taidot ja huolenpito siirtyvät sukupolvesta toiseen luoden hyvinvoinnin pääomaa. Suojaavia käytäntöjä ovat esimerkiksi se, että perhe tapaa toisiaan säännöllisesti, vuorovaikutus on avointa, riidat sovitaan ja apua tarvitsevista huolehditaan.
Mielenterveyden ylisukupolvisia riskitekijöitä taas ovat esimerkiksi väkivalta, perhesalaisuudet ja puhumattomuus, päihdeongelmat, traumaattiset, käsittelemättömät kokemukset ja huono-osaisuus. Perheen lyhytaikaiset kriisit ja vaikeudet eivät tarkoita automaattisesti laajempia hyvinvoinnin ongelmia tai syrjäytymistä.
Huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen vaikuttavat monet yhteiskunnalliset tekijät kuten esimerkiksi saatavilla olevat mielenterveys- ja sosiaalipalvelut, perheiden avun ja tuen saanti yhteiskunnassa sekä mahdollisuuksien tasa-arvon toteutuminen.