Toivo ja toiveikkuus
Toivoa vahvistaa arvojen ja merkityksellisten asioiden tunnistaminen, avun hakeminen ja tunnetaidot. Toiveikkuus rakentuu myös ihmisten välisissä suhteissa, yhteisöissä ja yhteiskunnassa.
Miten löytää omia toivon lähteitä?
Toivo on tulevaisuususkoa ja toimintakyvyn tärkeä osatekijä. Toiveikas mieli suuntautuu tulevaisuutta kohti, niin että odotushorisontissa siintää jotain mielekästä, arvokasta ja merkityksellistä. Tässä auttaa omien arvojen eli itselle tärkeimpien asioiden tunnistaminen.
Mielentilana toivo on toimintakyvyn voimanlähde, jonka avulla itselle mielekkäistä asioista tulee konkretiaa, pienempiä tai suurempia tekoja. Toivo yhdistyy siten kokemukseen omasta toimijuudesta, minäpystyvyydestä sekä vaikutusmahdollisuuksista.
Kun omat asiat ovat ok ja arki soljuu eteenpäin, toivo vaikuttaa taustalla perusasetuksena, ilman että siihen kiinnittää sen isompaa huomiota.
Toiveikkuus rakentuu lapsuudesta lähtien osana sitä, että tarpeisiimme vastataan ja tulemme emotionaalisesti kuulluksi ja kohdatuksi. Sama pätee aikuisena.
Kun omat asiat ovat ok ja arki soljuu eteenpäin, toivo vaikuttaa taustalla perusasetuksena, ilman että siihen kiinnittää sen isompaa huomiota. Silloin omia toiminnan mahdollisuuksia voi laajentaa, asettaa itselleen haasteita ja saada uudenlaisia pystyvyyden kokemuksia, mikä voi kannatella haastavampienkin aikojen yli.
Toiveikkuutta luo itselle merkityksellisten asioiden löytäminen ja teot niiden puolesta.
Jäsennä omia toivon lähteitä pohtimalla seuraavia asioita:
1. Mitkä asiat tuovat itselle hyvää mieltä ja jaksamista joka päivä? Onko näitä riittävästi ja jos ei, voiko niitä lisätä?
2. Tunnistanko omat arvoni eli sen, mikä on elämässäni tärkeintä ja mielekkäintä? Näkyvätkö nämä asiat ajankäytössäni?
3. Mikä auttaa jäsentämään omia toiveita, tarpeita ja tulevaisuudennäkymiä? Toimiiko minulle esimerkiksi kirjoittaminen, visualisointi tai jutteleminen toisten kanssa?
4. Kenen kanssa juttelu voi avata erityisesti uusia näkökulmia? Voinko keskustella hänen kanssaan?
5. Voinko pyrkiä toimimaan yhdessä toisten kanssa tärkeiksi kokemissani asioissa?
Tunnetaidot tekevät toiveikkuudelle tilaa
Toiveikkaaseen mielialaan liittyy hyviä tunteita ja kokemuksia, kuten:
- luottamusta ja tulevaisuususkoa
- kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia
- kokemusta, että omalla toiminnalla on merkitystä.
Toivottomuuden takaa löytyy myös tunteita, kuten surua ja pettymystä. Tunteet taas kertovat erilaisista tarpeista.
- Saavatko tunteet nousta esiin?
- Tulevatko niihin liittyvät tarpeet huomioiduksi?
Tunteita ei voi eikä ole tarkoitus hallita. Niitä voi kuitenkin oppia säätelemään ja suuntamaan niin, että hankalatkin tunteet tulevat huomioiduksi ja niin, että ruokkii myönteisiä.
Tunnetaidot ovat monella tapaa tärkeitä, myös siksi, että ne tekevät tilaa toivolle. Kun toivottomilta vaikuttavissa tilanteissa mukana on tärkeä tunnetaito, myötätunto, tämä voi avata monia solmuja.
Tunnetaitoja ovat myös eri tunteiden, myös hankalien tunteiden:
- kohtaaminen
- tunnistaminen
- nimeäminen
- kehollinen havainnointi
- ilmaisu.
Tunteiden tunnistamiseen, kohtaamiseen ja sanoittamiseen voi tarvita aikaa ja tilaa. Siksi ajoittain tyhjäkäynti on paikallaan, ja epämukavienkin kokemusten ääreen kannattaa pysähtyä.
Myötätunnosta, eli herkistymisestä omalle tai toisen olotilalle, voi lähteä liikkeelle kaikissa olosuhteissa, niin tavallisena arkena kuin vaikeissa tilanteissa.
Tunnetaitoja voi vahvistaa esimerkiksi pohtimalla:
1. Tunnistamaan omia tai toisen tunteita? Vai välttelenkö niitä mieluummin?
2. Huomaanko tunteeseen liittyvän tarpeen?
3. Osaanko vastata tunnetarpeisiin, kuten lohduttaa, rauhoittaa tai vastata kuulluksi tulemisen tarpeeseen?
4. Annanko kaikenlaisille tunteille tilaa?
5. Jäänkö joskus vellomaan hankaliin tunteisiin? Osaanko myös päästää niistä irti ja mennä eteenpäin?
6. Miten osoitan itselleni tai toiselle myötätuntoa juuri tänään?