Mitä tehdä, jos on toivoton olo?
Jos joutuu kohtaamaan hankalia elämäntilanteita tai menetyksiä, ja omat voimavarat ovat minimaaliset, voi toivo tuntua katoavan. Toivottomina hetkinä tarvitsemme kuitenkin erityisesti toisia ihmisiä.
Jos joutuu kohtaamaan hankalia elämäntilanteita tai menetyksiä, ja omat voimavarat ovat minimaaliset, voi toivo tuntua katoavan. Samoin lannistavat ulkomaailmasta tulvivat viestit katastrofeista ja uhkakuvista, kriiseistä ja epäonnistumisista.
Toivottomuus tuntuu esimerkiksi apatiana, voimattomuuden, avuttomuuden ja lamaantuneisuuden kokemuksina, mutta myös esimerkiksi itsetuhoisina ajatuksina.
Sisu vie läpi harmaan kiven… Vai viekö? Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti ollut vahva yksin pärjäämiseen eetos. Haavoittuvuuden ja tarvitsevuuden kokemukset on totuttu mieluummin siirtämään syrjään.
Toivottomina hetkinä tarvitsemme kuitenkin erityisesti toisia ihmisiä.
Toivoa ei voi pakottaa
Ihmiset ympärillä voivat auttaa toivon löytymisessä. Yksin ei tarvitse selvitä. Tukea voi saada läheiseltä, ammattilaiselta tai vapaaehtoiselta, tai joltain muulta, arjessa tutulta ihmiseltä, joka näkee ja ymmärtää.
Epätoivokin tarvitsee tulla kuulluksi. Kun läheinen, ammattilainen tai muu tukija kestää toisen toivottomuuden, ja tilanteessa voidaan olla yhdessä, ilman keinotekoista tsemppaamista tai piristämistä, niin toinen ja hänen tilanteensa tulevat huomioiduksi. Sitä kautta voi toivo kenties alkaa rakentua.
Sille, joka ei ole tottunut pyytämään apua, on sitäkin tärkeämpää, että toinen huomaisi ja tunnistaisi avun tarpeen, tarjoaisi sitä ja kysyisi vaikkapa ”Mitä kuuluu?”
Mitä rajallisemmat voimavarat ovat, sitä pienemmin askelin pystyvyyden kokemuksia voi lähteä hakemaan, joskus myös toisten avulla ja tukemana.
Kartoita esimerkiksi:
1. Ihmisiä, kenen kanssa on mahdollista jakaa vaikeitakin asioita ja tunteita.
2. Ihmisiä, joilta voi pyytää apua ja tukea pahoissa paikoissa.
3. Palveluita, jotka tarjoavat konkreettista apua ja tukea sekä keskusteluapua.
4. Asioita, jotka ovat aiemmin vahvistaneet omaa toimintakykyä haastavampina hetkinä.
Joskus riittävät perusasiat kuten syöminen, nukkuminen, liikkuminen ja omat mielenkiinnon kohteet.
Jos huomaat, että läheinen tai tuttu on avun tai tuen tarpeessa, muistathan kysyä häneltä kuulumisia ja tarjota apua ja tukea.
Tukea ja apua on saatavilla
- Kriisipuhelin päivystää suomeksi 24/7 numerossa 09 2525 0111. Ruotsinkielinen linja 09 2525 0112 on auki päivystysaikoina. mieli.fi/kristelefon
- Aikuisille suunnattu MIELI Kriisichat auki ma–to klo 15–21. tukinet.net (uusi välilehti)
- Nuorille suunnattu Sekasin-chat auki joka päivä: ma–pe klo 9–24, la–su klo 15–24. sekasin.fi (uusi välilehti).
- Kriisikeskukset ympäri Suomen antavat keskusteluapua kasvokkain ja etäyhteyksin. mieli.fi/ajanvaraus