Siirry sisältöön

Tunteet antavat värit ja sävyt elämään. Ne tuovat meille tärkeää tietoa monesta asiasta. Tunteet kertovat, mistä kiinnostumme, mitä rakastamme, mistä innostumme, mitä inhoamme, suremme tai mihin petymme.

Tunteet osana kognitiivisia toimintoja

Yksilöllä tunne koostuu kehollisesta reaktiosta, tunnekokemuksesta sekä sen mahdollisesta tiedostamisesta ja ilmaisusta. Kullakin ihmisellä tunteiden kokemisen pohja rakentuu yksilölliselle temperamentille, eli synnynnäisille reagointitaipumuksille.

Lähes kaikkeen yksilön toimintaan liittyy tunteita. Tunteet ovat mukana muun muassa kognitiivisissa toiminnoissa, kuten havaintojen tekemisessä, vaikutelmien saamisessa ja tulkintojen tekemisessä toisista ihmisistä ja ympäristöstä.

Tunteita tarvitaan muun muassa kyvyssä motivoitua, tehdä havaintoja, päätelmiä tai päätöksiä, kyvyssä toivoa tai haaveilla, luottaa ja arvostaa. Myös minäkuvan ja itsetunnon perustana oleviin käsityksiin itsestä liittyy tunteita.

Tunteiden voimakkuus, ilmaisun ja reagoinnin tavat vaihtelevat paljon ihmisten välillä. Jotkut kokevat ja ilmaisevat tunteitaan voimakkaasti, toiset hillitysti tai pienieleisesti. Temperamenttierojen ohella tähän vaikuttavat kasvatuksessa omaksutut tunneilmaisun tavat, joita opitaan syntymästä lähtien lapsen ja kasvattajan välisessä vuorovaikutuksessa.

Tunteet ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa

Tunteet ovat mukana kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Tunteet ovat läsnä aina, kun ihmiset toimivat yhdessä toisten kanssa. Niitä ilmenee ihmisten välillä sanattomassa ja sanallisessa vuorovaikutuksessa. Ne ovat mukana kaikessa inhimillisessä toiminnassa yhteisöjä, organisaatioita ja yhteiskuntia myöten.

Erot tunteiden kokemisessa ja ilmaisemisessa ovat inhimillistä rikkautta, mutta ne aiheuttavat myös väärinkäsityksiä ja ristiriitoja.

Tunteilla on taipumus tarttua ja levitä ihmisestä toiseen: tämä pätee niin myönteisiin kuin haastaviin tunteisiin.

Tunteiden kirjo koostuu perustunteista ja lukemattomista muunnelmista

Tunteiden kirjo on valtavan suuri. Perustunteiksi on tutkimuksissa määritelty joukko kaikkialla maailmassa yhtäläisesti tunnistettuja, yleisinhimillisiä tunteita kulttuuritaustasta tai kansallisuudesta riippumatta. Näihin liittyvät kasvonilmeet, eleet ja äänenpainot eri taustoista tulevat ihmiset tunnistavat samalla tapaa.

Perustunteisiin kuuluvat esimerkiksi mielihyvä, suru, viha, hämmästys, inho ja pelko. Näiden lisäksi ihmisen tunne-elämää rikastuttaa hyvin laaja kirjo perustunteiden muunnelmia sekä erilaisia yhdistelmiä.

Tunteiden kesto ja voimakkuus vaihtelee

Tunteiden voimakkuus ja kesto vaihtelevat suuresti. Tunnereaktio voi kestää vain pienen hetken tai tunteen värittämä mielentila voi jatkua vuosikausia. Tunne voi olla voimakkaimmillaan iso purkaus, pienimmillään lähes huomaamaton mielen vire.

Osa tunteista ei ole tietoisia, vaan enemmänkin nopeita, lyhyempiä reaktioita tai pitkäkestoisempia mielenvireitä, jotka tulevat ja menevät.

Vaikka tunne vaikuttaisi hienovireisesti taustalla, se voi sävyttää kokemusta esimerkiksi surumieliseksi tai pirteäksi. Ne värittävät maailmasta tekemiämme havaintoja: surumielisenä kiinnittää huomiota asioihin, jotka pirteänä saattaisi sivuuttaa.

Tunnekokemus voi olla myös osin tai kokonaan tietoinen, kun huomaamme kokevamme jotain tiettyä tunnetta ja pystymme nimeämään tunteen.

Evoluutiossa tunteet ovat suojelleet elämän jatkumista

Tunteet säätelevät käyttäytymistä ja ohjaavat toimimaan suhteessa ympäristöön ja toisiin. Tunteiden tarkoitus evoluutiossa on ollut suojella elämän jatkumista. Esimerkiksi pelko on ohjannut pakenemaan tai suojautumaan vaaralta, aggressio puolustautumaan ja mieltymyksen tunteet kiinnittymään.

Tunteilla on siis biologiaan pohjaava merkityksensä, ja lähtökohtaisesti moni tunne on tarkoituksenmukainen reaktio. Erilaisilla tunteilla on siis myös hahmotettavat syynsä, vaikkakin toisten tunteiden syyt voi havaita suoremmin, toisten tunteiden ymmärtäminen edellyttää joskus pitkääkin havainnointia ja pohdintaa.

Tunteet voivat johtaa myös harhaan

Tunteet ovat mukana paitsi kognitiivisissa toiminnoissa, myös reaktioissa ja toiminnassa. Useat niistä saavat ihmisen toimimaan tilanteeseen sopivasti ja tarkoituksenmukaisesti, mutta ei välttämättä. Kaikki tunteet eivät suinkaan ole erehtymättömiä, vaan tunnereaktiot voivat johtaa harhaan, virhetulkintoihin ja saada toimimaan väärin.

Tunne voi myös ottaa ratkaisevan roolin ja saada reagoimaan välittömästi, niin että seurauksia ei ehdi edes ajatella. Äkkipikaiset tunteet ovat kuin tuli: hyvä renki mutta huono isäntä.

Vaikka tunteet heräävätkin usein hyvästä syystä, ne ovat epätarkkoja ja jäsentymättömiä. Ajattelua ja järkeä tarvitaan siis tunteiden kelpo seuralaisiksi. Nämä ovatkin ihmismielessä jatkuvassa yhteistyössä.

Vaikka tunteet on nähty usein järjen vastakohdaksi, ne paremminkin täydentävät toisiaan. Kun järki ja tunteet ovat tasapainossa, ne muodostavat yhdessä voimavaran, joka puskeee arjessa hyvään suuntaan.

Tunnetaitoja voi oppia

Hyvä uutinen on, että tunnetaitoja voi kehittää. Missä iässä tahansa on mahdollista oppia lisää omista ja toisten tunteista: tunnistamaan ja nimeämään tunteita, säätelemään omia tunnereaktioita, vaikuttamaan kommunikaatiossa toisten tunteisiin ja pohtimaan tunteiden taustalla vaikuttavia tekijöitä.