Luon­to el­vyt­tää, rauhoittaa ja lie­vit­tää stres­siä

Luonnon terveyshyödyistä on tutkittua tietoa. Oleskelu luonnossa elvyttää, rauhoittaa ja lievittää stressiä. Tutkimusten mukaan luonto herättää valmiuden havaita myönteisiä tunteita, koettu terveydentila paranee, ja tyytyväisyys lisääntyy. Jo viiden minuutin oleskelu metsässä vähentää stressihormoni kortisolin määrää veressä. Verenpaine laskee, syke rauhoittuu ja lihasjännitys helpottaa.

Kaksikymmentä minuuttia riittää mielialan kohenemiseen. Keskittymiskyvyn paranemiseen tarvitaan 10−55 minuuttia metsässä. Japanilaistutkimuksen mukaan kolme päivää metsässä retkeilleiden veressä oli enemmän syöpäsoluja tuhoavia NK-valkosoluja. Sappikivipotilaat toipuivat nopeammin katsellessaan ikkunasta luontomaisemaa.

Hy­vin­voin­nin kan­nal­ta tär­kein lä­hi­luon­to

Terveys ja hyvinvointi vahvistuvat erityisesti silloin, kun luonto on lähellä kotia. Mitä lähempänä asuinalueita viheralueet sijaitsevat ja mitä vihreämpiä ne ovat, sitä enemmän ne vahvistavat asukkaiden hyvinvointia.

Asuinalueiden tiivistäminen ja yhä teknisempi elämäntapa etäännyttävät  luonnosta. Siksi on tärkeää säilyttää suomalaisille mahdollisuus luontokokemuksiin ja luonnon terveyshyötyihin hyvällä kaupunkisuunnittelulla ja lähiluonnon turvaamisella.

Vi­he­rym­pä­ris­töt kun­tou­tuk­ses­sa ja hoi­dos­sa

Viherympäristöjä, puistoja ja puutarhoja on käytetty mielenterveyden häiriöiden ja ongelmien kuntoutuksessa, kuten ahdistuksen, levottomuuden ja masennuksen lievittämisessä sekä tunteiden tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Tässä on pitkät perinteet.

Luonnon tarjoamat aistimukset ja virikkeet hoitavat mieltä ja kehoa. Fyysiset oireet lievittyvät, ja häiritsevä tietoisuus oireista tai kipu voi vähentyä, kun huomio kiinnittyy oman itsen ulkopuolelle. Elvyttävä viherympäristö on käyttäjälle turvallinen ja tarjoaa mahdollisuuksia toimia, ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Keskittymisvaikeuksista ja motivaation puutteesta kärsivillä lapsilla ja nuorilla vihreä leikki- ja oppimisympäristö rakentaa itseluottamusta ja pitkäjänteisyyttä sekä tukee kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen kehitystä.

Ikääntyneillä viherympäristön aistimusten ja muutosten havainnointi voi vahvistaa olemassaolon kokemusta, kuten luonnon herättämät muistot ja menneisyyden mielikuvat. Elämän tarkoituksellisuuden tunnetta voivat lisätä luonnon jatkuvuus ja kiertokulku vuodenaikoineen ja kasvukausineen. 

Mie­li kuor­mit­tuu, kun luon­to kär­sii

Kun luonto kärsii, se voi myös olla suuren henkisen kuormituksen lähde. Mikäli omassa lähielinympäristössä luonto tuhoutuu, muuttuu radikaalisti tai eläin- ja kasvilajien jatkuvuus on vaarassa, tämä aiheuttaa psyykkistä kuormitusta. Vahvin yhteys luontoon voi johtaa suurimpaan kuormitukseen mielenterveydelle.

Ympäristöahdistus tarkoittaa vaikeita tunteita, jotka johtuvat ympäristöongelmista. Siihen kuuluu myös ilmastonmuutoksesta johtuva ilmastoahdistus. Tutkimusten mukaan ympäristöahdistuksesta kärsivien joukossa on ympäristötuhojen suoraan koskettamia ihmisiä. Näitä ovat esimerkiksi alkutuotannosta elannon saavat metsästäjät, kalastajat, maanviljelijät ja alkuperäiskansat, mutta myös luontoa tuntevat ympäristöaktivistit ja luonnontieteilijät.

Vai­kei­ta ym­pä­ris­tö­tun­tei­ta voi koh­da­ta

Ympäristöahdistusta, niin hankalaa kuin se onkin, on mahdollista kohdata ja käsitellä. Jokainen voi harjoitella käsittelemään ympäristöahdistustaan ja sitä aiheuttavaa tilannetta. Tässä auttavat ennen kaikkea toiminta ja tunteiden kohtaaminen.

Ahdistuksen takaa voi oppia tunnistamaan erilaisia tunteita, esimerkiksi suuttumusta, huolta, pelkoa, surua ja riittämättömyyttä. Vaikeita ympäristötunteita ei kuitenkaan tarvitse kohdata ja käsitellä yksin. Tätä varten on ryhmiä, joissa tunteita voi oppia tunnistamaan ja kanavoimaan.