Häiriökäyttäytymistä koulussa voidaan vähentää tunnetaitoja lisäämällä
”Olisi ihan hullua, jos koulussa ei puhuttaisi tunteista.”, sanoo MIELI ry:n asiantuntija Anne-Mari Kuusimäki.
Kuusimäki painottaa, että kaikkeen liittyy tunteita, myös oppimiseen ja ihan vain jokapäiväiseen vuorovaikutukseen. Tunteet voidaan nähdä myös oppimisen taustavoimana.
”Tunteet ovat osa ihmisyyttä, mutta niiden säätelyä on hyvä harjoitella opettamalla arjen tunnepuhetta. Se on yksinkertaisimmillaan sitä, että minusta tuntuu tältä, ja minä toivon ja tarvitsen tätä.”
Kuusimäellä on takanaan yli 20 vuoden ura luokanopettajana ja aineenopettajana peruskoulun eri luokka-asteilla. Lisäksi hän on toiminut neuropsykiatrisena valmentajana ja kouluttajana vuosien ajan.
Uhmakkuutta ja keskittymisvaikeuksia
Kuusimäen mukaan kouluarjen yksi kuormittavimmista tekijöistä on juuri oppilaiden tunnesäätelytaitojen kypsymättömyys. Se voi näkyä esimerkiksi uhmakkuutena, aggressiivisuutena, lyhytjännitteisyytenä tai vaikeutena sietää epäonnistumista.
”Tunnesäätelyn haasteet näkyvät myös vuorovaikutustilanteissa lasten ja nuorten välillä. Kun on vaikeutta ratkaista tilanteita rakentavasti, oppilas voi keinona tarttua haukkumiseen tai lyömiseen.”
”Tunteiden säätelyä on hyvä harjoitella opettamalla arjen tunnepuhetta. Se on yksinkertaisimmillaan sitä, että minusta tuntuu tältä ja minä tarvitsen tätä.”
Lisäksi oppilaiden tarkkaavuus- ja keskittymistaitojen heikentyminen haastaa työrauhaa koulussa. Se aiheuttaa luokassa huutelua, keskeytyksiä tai ikävästi puhumista toisille.
Mistä se kaikki kumpuaa ja mitä sille voidaan tehdä?
Käyttäytyminen viestii puuttuvista taidoista
Kuusimäki korostaa, että on tärkeää irrottaa käyttäytyminen lapsen tai nuoren persoonasta. Sen sijaan, että puhuttaisiin ”haastavasta lapsesta”, tulisi nähdä, että käyttäytymisen takana lapsella tai nuorella on jokin tarve, jota hän ei ehkä osaa sanoittaa. Kun impulssikontrolli on heikko, tunne ottaa vallan ja purkautuu tekoina ennen kuin lapsi ehtii reagoida toisin.
Kuusimäen mukaan tunteet ovatkin tarpeiden viestintuojia.
”Perustarpeet, kuten nälkä, jano tai levon tarve on usein helppo tunnistaa. Jos taustalla on jokin abstraktimpi asia, kuten tarve turvaan, tukeen, lohdutukseen tai kannustukseen, sanoittaminen on jo vaikeampaa.”
Lapsella tai nuorella voi olla kuormitusta tai kehityksellisiä syitä, neurokirjosta johtuvaa oireilua tai vaikea elämäntilanne, jotka heikentävät kykyä käyttää jo opittuja tunnetaitoja.
Silloin ammattilaisen on Kuusimäen mukaan syytä miettiä muutamaa kysymystä: Mitä lapsen tai nuoren taitoa täytyy vahvistaa. Mitkä tilanteet ovat niitä, joissa on usein hankala toimia? Mitkä ovat niitä kuormitustekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa?
”Esimerkiksi tunnesäätelyn, vuorovaikutuksen, tarkkaavuuden ja sinnikkyyden taitoja voidaan vahvistaa. On hyvä huomioida, että lapset ja nuoret ovat näissä taidoissa hyvin eri kohdissa.”
Rangaistukset eivät opeta uusia taitoja
Kuusimäki tietää, miten paljon lapsen häiriökäyttäytyminen voi haastaa aikuisten osaamista ja tunteita. Ristiriitatilanteen hetkellä tärkeintä onkin aikuisen omat tunnetaidot ja kanssasäätelijän rooli.
”Joskus on tärkeää sanoittaa mahdollisimman vähän ja viestiä rauhallisuutta kehon kielellä, ilmeillä, puheen temmolla sekä äänensävyllä.”
Perinteiset rangaistukset, kuten jälki-istunnot, eivät Kuusimäen mukaan useinkaan toimi, sillä ne eivät opeta lapselle parempia toimintatapoja. Tietenkin koulussakin on säännöt, joita opetetaan yhteisen hyvän vuoksi noudattamaan. Jos nuori on rikkonut tai satuttanut, niin asia selvitetään jälkiseuraamuksineen.
”Rangaistus voi jopa katkaista yhteyden lapseen ja aiheuttaa häpeää, jota ihminen muistaa loppuelämänsä. Sen sijaan voi opettaa lapselle taitoja rauhoittaa itsensä”.
Pikkuhiljaa vastuuta yhteisöstä
Kuusimäki on havainnut pitkän uransa aikana muutoksen erityisesti kouluun tulevien lasten valmiuksissa. Alkuopetuksessa näkyy entistä enemmän rajattomuutta ja sellaista käytöstä, ettei aikuista uskota. Lapsilla on vaikeuksia sopeutua koulun toimintaympäristöön, jossa aikuisia on huomattavasti vähemmän kuin päiväkodissa.
”Perustarpeet, kuten nälkä ja jano on usein helppo tunnistaa. Jos taustalla on jokin abstraktimpi asia, kuten tarve turvaan, sanoittaminen on jo vaikeampaa.”
Vaikka yksilöllisyyden huomioiminen on Kuusimäen mukaan koulussa tarpeellista, yhteisöön liittyminen ja siinä toimiminen on myös oleellista.
”On tärkeää harjoitella yhteisössä olemista ja vastuun ottamista, koska laumassa kaikki ei aina menee niin kuin yksilö haluaa. Voi opetella kysymään, miten minä voin hyvällä tavalla olla mukana tässä yhteisössä.”
Kodin ja koulun yhteistyö on avainasemassa
Kuusimäki on tutkinut väitöskirjassaan kodin ja koulun välistä Wilma-viestintää. Hän painottaa, että yhteistyön kotiin päin tulisi olla ennen kaikkea arvostavaa ja ratkaisukeskeistä.
”Fokus on hyvä siirtää siihen, mitä halutaan vahvistaa positiivisen palautteen kautta. Myös pienistä onnistumisista kannattaa viestiä kotiin: esimerkiksi tilanteista, joissa lapsi osasi säilyttää malttinsa, vaikka se oli vaikeaa.”
Kun koulu ja koti toimivat kasvatuskumppaneina ilman syyllistämistä, lapsella on parhaat mahdollisuudet oppia elämässä tarvittavia taitoja.
Koulu on ylipäätään hänen mielestään loistava paikka tunteiden harjoittelulle, vaikka opettajan näkökulmasta se olisikin välillä turhauttavaa.
”Vaikka tunnetaitojen harjoittelu vie aikaa oppitunneilta, se kyllä maksaa itsensä takaisin”, Kuusimäki sanoo.
Kuusimäen keinot häiriökäyttäytymisen hetkellä
Häiriökäyttäytymisen hetkellä on tärkeää viestittää lapselle tai nuorelle, että haastavissa tilanteissa herää kaikenlaisia tunteita eivätkä ne sinänsä ole vääriä. Sitä sen sijaan voi harjoitella, miten puhuu ja käyttäytyy tunteista huolimatta.
Rauhoita ensin itsesi ja hengitä.
Tuo turvaa rauhallisella kehonkielelläsi, puheella ja äänensävyllä.
Ohjaa nuori rauhalliseen tilaan ja tarjoa vaikka lasi vettä.
Kun tilanne hieman rauhoittuu, kysy: Mitä tapahtui? Mitä ajattelit? Mitä minun olisi hyvä tietää?
Anna nuorelle tilaa ja aikaa kertoa tunnekokemuksestaan.
Oikeuta nuoren tunnekokemus: ”On ymmärrettävää, että tunteet heräsivät…” ”Mä näin, että hermostuit.”
Sovi jälkiseuraamuksesta, jos nuori on satuttanut tai rikkonut jotain. Se voi olla tilanteen selvittäminen, anteeksi pyytäminen tai korvaaminen.
Sopikaa lopuksi, miten toimitaan seuraavassa vaikeassa tunnetilanteessa. Anna nuoren itse kertoa, mitä se voisi olla.
Tutustu Hyvää mieltä yhdessä -kortteihin
