Kaveritaitotunneilla harjoitellaan toisten huomioimista
Einolan viiteentoista vuoteen opettajana on mahtunut paljon. Jokaisen oppilaan kasvaminen, oppiminen ja käyttäytyminen tapahtuu eri tahtiin.
”Joidenkin oppilaiden saattaa olla hankala pysytellä paikoillaan. Vapaammissa tilanteissa voi tulla riitoja, tai oppilas ei malta odottaa omaa vuoroaan. Se voi johtaa vielä malttamattoman oppilaan kohdalla konflikteihin. ”
Koulussa harjoitellaan yhteisiä pelisääntöjä, joita kukaan ei voi itsekseen määritellä. Muut on otettava huomioon.
”Viime vuosina on alkanut näkyä, että nuoret jo alakoulussa voivat vähän huonommin. Korona-aika on vielä lisännyt pahoinvointia”, Einola sanoo.
Lapsilta harrastukset ovat voineet vähentyä tai jäädä kokonaan pois.
”Koulussa on lapsia, jotka ovat olleet koululaisia vain koronan aikana. Silloin sosiaalisten tilanteiden harjoittelu ei ole ollut luontevaa.”
Einola opettaa luokkia kolmannesta kuudenteen. Neljän vuoden aikana oppilaat ehtivät tulla tutuiksi. Etäkoulujakson jälkeen hän veti viimeiset kaksi viikkoa luokkansa kanssa pyöräillen tai teki muutenkin oppilaiden kanssa yhdessä asioita ulkona, koska yhteinen tekeminen oli jäänyt etäaikana vähäiseksi. Niinpä neljäs luokka lähti syksyllä mukavasti käyntiin.
Me kuulumme yhteen
”Riitatilanteessa rauhoittelen ensiksi asianomaiset, ja sitten keskustelemme, mitä tapahtui, ja kuinka seuraavalla kerralla voisi vastaavassa tilanteessa toimia. Harvoin joudun antamaan rangaistuksia. Vanhemmat ovat pääosin kiitollisia siitä, että heitä informoidaan. He ymmärtävät, että kasvatustehtävä on yhteinen.”
Epäselvyyksien sattuessa tai riitatilanteissa Einolalla on tapana soittaa vanhemmille. Silloin asia on kerralla selvä – pelkän Wilma-viestin voi tulkita väärin.
Mieli ry:n materiaaleistakin on ollut hänelle hyötyä.
”Lähes joka vuosi suunnittelemme koulukuraattorin tai koulupsykologin kanssa esimerkiksi kaveritaitotunteja. Silloin oppii tuntemaan, millainen luokka on käsillä, ja mahdollisiin ristiriitoihin voi vaikuttaa jo etukäteen.”
Ne auttavat ryhmäyttämisessä, jos havaittavissa on ei-toivottua käyttäytymistä.
Kaveritaitotunnilla käydään esimerkiksi draaman avulla läpi tilanteita, joita luokassa on voinut sattua, tai läheltä piti -tilanteita.
”Puhumme tapahtuneista asioista tuoreeltaan ja pohdimme, miten itse olisi voinut vaikuttaa, että tilanne olisi mennyt toisin. Emme hae suurinta syyllistä, vaan mietimme, miten kukin olisi voinut toimia, ettei tilanne olisi eskaloitunut. Se antaa myös itselle perspektiiviä, millaisiin asioihin ja millaisella vakavuudella asioihin suhtautuu. Leikkimisessä tulleeseen riitelyyn ei tarvitse puuttua. Jonkun asian voi antaa mennä ohi anteeksipyynnöllä.”
Yhdessäoloa vahvistamalla, yhteenkuuluvuuden tunteella ja antamalla mahdollisuuksia vaikuttaa koulu vahvistaa myös oppilaan mielenterveyttä.
”Koulun tehtävä on antaa työkaluja siihen, että lapsi voi vaikuttaa omaan elämäänsä, sekä tulevaisuuteen että sen hetkiseen tilanteeseen. Ellei tämä suju oppilaan, opettajan ja vanhemman yhteistyöllä, kouluterveydenhuollossa perheet ja lapset saavat apua mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Tarvitsemme ympärillemme muita ammattilaisia, kuten kouluterveydenhoitajan ja koulukuraattorin. ”
Yrittäminen palkitaan
Einolalle opettajuus ei ollut mikään lapsuuden haave. Toki koulu on kaikille tuttu, mutta opettajan vinkkeli on erilainen kuin oppilaan.
”Olin valmentanut nuoria jääkiekossa, ja jouduinkin karsimaan puheestani kaiken jääkiekkojargonin. Itselläni oli koulussa mukavia opettajia, jotka kyselivät aina, miten menee.
Koen luokanopettajan työn mukavaksi. Saan olla noin 20 tuntia viikossa saman porukan kanssa, jonka oppii neljässä vuodessa tuntemaan aika hyvin.”
Einolan omat opettajat olivat aina oma itsensä.
”Minäkin yritän olla Teemu, joka on opettaja ja oma erehtyvä itseni. Paras palkkio on, kun näen, että asiat sujuvat. Kahden ja puolen vuoden jälkeen näen tavallaan joka päivä kiitoksen, kun oppilaat yrittävät tehdä sen, mistä on sovittu.”
Jämäkäksi opettajan tekee se, että seisoo omien vaatimustensa takana, ja vaatii oppilaalta, että tämä pyrkii parhaimpaansa.
”Aika harva parantaa kerralla nollasta kymmeneen, mutta yrittämisestä pitää palkita. Luokanopettajan työssä riittää usein jo pelkkä läsnäolo. Silloin näkee, että oppilaiden ryhti suoristuu ja tekeminen paranee. Ennen kuin oppilaat siirtyvät yläkouluun, omaa roolia on pikkuhiljaa pienennettävä. Siihen mennessä pitää saada oppilaan oma lamppu syttymään: miksi koulussa ollaan ja opiskellaan.”
Einola korostaa vastuun antamista. Kaiken ei pidä mennä sormien läpi.
Einolaa on kiitetty myös huumorista ja empatiasta.
”Usein oppilas osaa naurahtaa omille kömmähdyksilleen. Tärkeintä on, että on yritystä tehdä. Juttelemme, että seuraavalla yrityskerralla työ onnistuu ja mennään eteenpäin. Huumori tulee pelkästään siitä, että haluan olla mukana persoonana. Silloin oppilaat uskaltavat olla luokassa vapautuneemmin. Hauskaa pitää olla, mutta tietysti fokus on tekemisessä”, Einola sanoo.
”Oppilas itse voi vaikuttaa siihen, onko opiskelu ja työnteko mukavaa tai vain pelkkää puurtamista. Se, että yritys menee pieleen, ei ole maailmanloppu. Heti ensi kerralla ei kaiken tarvitse mennä maaliin. Siitä jää muistikuva, että oppimiseen pitää panostaa.”
Einola sanoo, että opettajan työssä mennään yleensä hetkessä toimimalla.
”Tilanteisiin pitää reagoida nopeasti, mutta niihin ei pidä itse mennä tunteella mukaan. Tiettyjä rajoja lapsi ei voi ylittää, vaikka lapsi onkin. Toista ei pidä satuttaa.”
Kuvat: Pia Ingberg
Mielenterveyden perusta rakennetaan jo lapsuudessa. Kun lapset oppivat mielenterveystaitoja, jotka suojaavat mieltä läpi elämän ja auttavat kohtaamaan kriisejä. Mielenterveystaitojen vahvistaminen ehkäisee yksinäisyyttä, koulukiusaamista ja syrjäytymistä.
Varmista, että jokainen lapsi tulee kuulluksi:
Sivua muokattu 27.11.2023
Ota yhteyttä
Riikka Nurmi
Asiantuntija, Varhaiskasvatus ja koulut
+358 40 678 7392
etunimi.sukunimi@mieli.fi
