Kuvataiteilija Toni Hautamäki: ”Kun teen taidetta, olen vapaa”
”Taide on työni ja taiteilijuus kutsumusammatti.
Olen piirtänyt lapsesta asti. Niin kauan kuin muistan, olin aina kynä kädessä. Ala-asteelta lähtien luokkakaverit pyysivät minua piirtämään heille, ja koulukirjojeni sivujen reunat täyttyivät piirustuksista. Kun vanhempieni firmassa äiti vastaili puhelimeen ja laskutti, istuin vastapäätä piirustuslehtiön kanssa raapustelemassa.
Minulla on ollut aina jopa pakonomainen tarve ilmaista itseäni. Voi varmaan sanoa, että olen päätynyt omalle alalleni.
Taidekouluun päädyin parikymppisenä, kun silloinen tyttöystäväni oli itse hakemassa sinne. Sitä ennen en ollut kuullutkaan taiteesta opiskelualana tai ammattina.
Uskon, että meissä kaikissa on jo hyvin varhain siemen, siihen mitä oikeasti haluamme, mihin mieli pyrkii. Eri asia on, mahdollistaako ympäristö, että siemen voi kasvaa ja puhjeta kukkaan. Minulla käynyt järjetön mäihä, että olen päässyt tekemään sitä, mitä minut on luotu tekemään.”
Kun teen taidetta, minulla on täysi itsemääräämisoikeus
”Laitan taiteeseen juuri sen, mikä on tärkeää sillä hetkellä. Duuni saa unohtamaan kaiken muun, ja tuo iloa ja mielekkyyttä. Se tuo kaikkea hyvää, mistä nautin.
Taide on minulle vapauden areena. Saan tehdä aivan itse kaikki päätökset, minulla on itsemääräämisoikeus suhteessa taiteeseeni. Se onkin ehkä ainoa asia, missä se minulla on.
Viime vuonna tein ensimmäisen julkisen teokseni, ison työn Kaarinan Valkeavuoren koulun liikuntasaliin, joka toimii myös Kaarinan koripallojoukkueen kotipesänä. Teoksen nimi on ”Pelaa palloa, pallo on pyöreä”. Se koostuu erivärisistä akustiikkalevyille printatuista vesiväripalloista.
Tilaustyöllä on ollut minulle iso henkinen merkitys. Teos on kummunnut omasta jalkapalloharrastuksesta. Jalkapallo on maailman hienoin laji, ja onhan maailmakin pallo.”
Taloudellinen huoli luo jatkuvaa painetta ja stressiä
”Vielä muutama vuosi sitten tekeminen oli vapaampaa ja luovempaa, sain tavallaan jatkaa leikkimistä. Sen oli mahdollista, koska tein aika ajoin keikkaa isäni kodinkonehuollossa, mistä sain rahaa elämiseen.
Kun isä kuoli, keikat jäivät pois. Nyt turvaverkkona on Kela. Apurahoja olen saanut niukasti. Niistä käydään todella kovaa kilpailua. Hakemuksia täytyy tehdä valtava määrä, ja usein lopputulos on nolla.
Taloudelliset huolet, apurahojen ja näyttelyaikojen hakeminen luovat jatkuvan paineen ja stressin. Toive olisi, että pitkään koulutukseen perustuvasta työstä saisi palkkaa.
Sanoin aikanaan lapseni äidille, että jos kolmeen vuoteen en saa apurahaa, täytyy harkita vakavasti, kannattaako taiteilijan uraa jatkaa. Kun kolme vuotta oli melkein kulunut, sain ensimmäisen apurahani Taikelta. Senkään jälkeen apurahaputki ei ole ollut säännöllisesti auki.”
Byrokratia ja tietokoneella istuminen kuormittavat
”Loma on mielenkiintoinen käsite. Työpäiviä teen kymmenestä kymmeneen viikonloppuisinkin, paitsi silloin, kun lapsi on minulla, jolloin laitan ruoat ja huolehdin lapsen jutuista.
Aika lapsen syntymän jälkeen on ollut elämäni parasta. Lapseni on kasvattanut minua valtavasti. Hän on mahtava tapaus, huumorintajuinen tyyppi. Yritän toimia hänelle esimerkkinä, vaikka olenkin vain yksi monista esimerkeistä hänen elämässään.
Viimeistään isäksi tulemisen jälkeen olen yrittänyt huolehtia jaksamisesta myös niin, että olen jättänyt dokaamisen. Siksi olen jättänyt avajaisissa hengailunkin minimiin. Kun päihteet ovat jääneet taakse, olen voinut paljon paremmin, mutta samalla harmittaa, että päihteettömyys on pahimmillaan katkaissut ihmissuhteita.
Tietokoneella istuminenkin kuormittaa. Pyrin pitämään duunin ja byrokratian erillään toisistaan. Yritän varjella sillä omaa jaksamista. Taiteen tekemisessä on kuitenkin byrokratiapuolensa. On näyttely- ja apurahahakemuksia, kuvankäsittelyä – istun koneella ja näpytän. Signaalit ja piippauksetkin häiritsevät.
Oma lapsikin on jonkinlaisessa symbioosissa puhelimensa kanssa. Toisaalta ehkä maailma on vain menossa siihen suuntaan, ja olen itse vanha.
Teen mieluiten taidetta. En vie työhuoneelle tietokonetta lainkaan. Parasta on, kun voi laittaa koneen ja sähköiset viestintävälineet kiinni ja ilmoitukset pois päältä, lähteä työhuoneelle ja ottaa siveltimet esiin.”
Taiteen keinoin voi ilmaista mitä vain
”Motivoidun, kun kuulen, näen tai luen jotain innostavaa. Huumoria tarvitsen koko ajan kaikessa. Voimia saan myös musiikista, luonnossa liikkumisesta, lenkkeilystä ja meressä uimisesta. Iloa tuovat oma lapsi ja läheiset, ystävät ja kollegat, samoin omat kotikulmat Turun keskustassa.
Hyvä mielenterveys on monen asian summa. Joku kansantaiteilijakin on sanonut, että ylläpitää taiteensa kautta mielenterveyttään. Vähintään se on siellä rivien välissä – ehkä tahattomasti, ehkä tarkoituksellisesti.
Taiteen keinoin voi ilmaista mitä vain! Maalaamisen lisäksi olen soittanut bändeissä teini-ikäisestä, kirjoittanut biisejä ja esittänyt niitä keikoilla. Alle parikymppisestä olen kirjoittanut päiväkirjaa – kaikki päiväkirjat ovat yhä tallessa.
Taiteen tekemisen kautta koen voivani hyvin. Taide on myös mielenterveystyötä, vuorovaikutteista ja vastavuoroista, tapa olla yhteydessä toisiin.
Tarvitsemme ehdottomasti muita. Ilman yhteyttä toisiin ihminen ei ole elossa.”
Kuka? Toni Hautamäki
Ikä 44
Asuinpaikka Turku
Perhe Lapsi yhteishuoltajuudessa
Ammatti Kuvataiteilija ja laulumies
Harrastukset Syväekologia ja jalkapallo
Mental Health Art Week 2022 eli MHAW
Tervetuloa vahvistamaan mielen hyvinvointia Mental Health Art Weekin taide- ja kulttuuritapahtumiin eri puolilla Suomea 23.– 29.5.
Mental Health Art Weekin taide- ja kulttuuritapahtumat vahvistavat mielen hyvinvointia eri puolilla Suomea
Sivua muokattu 15.9.2023