Nuorten mielenterveyden hoidossa keskeisiä psykoterapian ensimmäiset kuukaudet ja toimiva terapiasuhde
Vera Gergov kartoitti Helsingin yliopistossa tekemässä väitöstutkimuksessaan psykoterapian vaikuttavuutta nuoruusikäisillä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) psykiatrisen avohoidon potilailla. Tutkimuksessa oli mukana 58 nuorta joista 38 (65,5 %) oli tyttöjä. Iältään nuoret olivat 13–15-vuotiaita. Heidät oli ohjattu ostopalveluina toteutettaviin psykoterapeuttisiin interventioihin. Näillä tarkoitetaan sekä keskusteluun että toiminnallisiin menetelmiin pohjaavaa terapiaa. Koska monen nuoren voi olla vaikeaa tunnistaa ja sanoittaa tunteitaan ja tarpeitaan, erilaisten psykoterapiamuotojen kautta nuorella on mahdollisuus ilmaista itseään myös ei-kielellisesti. Tutkimukseen osallistuneista nuorista psykodynaamista terapiaa sai 22, kognitiivista terapiaa 5, traumaterapiaa 3, perheterapiaa 7, musiikkiterapiaa 10, taideterapiaa 5, toimintaterapiaa 4 ja ratsastusterapiaa 2. Nuoria hoitavia psykoterapeutteja oli 47.
Tutkimukseen osallistuneilla nuorilla oli todettu muun muassa ahdistuneisuutta, mielialahäiriöitä sekä käytös- ja tunne-elämän häiriöitä. Puolet nuorista sai hoitoa kaksi kertaa viikossa ja puolet kerran viikossa tai harvemmin.
Nuorten psyykkisiä oireita ja toimintakykyä kartoitettiin ennen terapian aloittamista erilaisilla itsearviointimittareilla. Kartoitus tehtiin uudelleen 3, 6 ja 12 kuukautta hoidon käynnistymisestä. Tutkimuksessa selvitettiin myös hoidon vaikuttavuuteen ja keskeyttämiseen liittyviä tekijöitä. Lisäksi tutkittiin nuoren odotusten sekä nuoren ja terapeutin välisen yhteistyösuhteen merkitystä hoidon kannalta. Sekä nuoret että terapeutit täyttivät arvion keskinäisestä yhteistyösuhteesta. Lisäksi nuoret täyttivät itsearvioinnin omista odotuksistaan.
Tiheästi toteutettu terapia on hyödyllistä
Tutkimuksen mukaan psykoterapeuttiset interventiot ovat vaikuttavia mielenterveyden häiriöistä kärsivien nuorten hoidossa. Ne vähentävät psyykkisiä oireita ja parantavat nuorten toimintakykyä. Kun nuoren ja terapeutin tapaamisia oli kahdesti viikossa, sitä todennäköisempää oli, että nuoren vointi ja toimintakyky paranivat. Intensiivinen hoito saattoi myös lyhentää hoidon tarvetta. Hoitomuodolla ei ollut yhteyttä tulokseen. Nuoren kokemus toimivasta yhteistyösuhteesta terapeutin kanssa vaikutti hoidon onnistumiseen.
Kun nuoren ja terapeutin tapaamisia oli kahdesti viikossa, oli todennäköisempää, että nuoren vointi ja toimintakyky paranivat.
Terapeutin on tärkeä tunnistaa hoidon keskeyttämiseen liittyviä riskitekijöitä heti hoidon alussa
Riski terapian lopettamiseen oli suurin nuorilla, joilla oli käytösoireita, tarkkaavuuden haasteita sekä vähäiset ennakko-odotukset omasta roolistaan hoidossa. Myös kokemus heikosta yhteistyösuhteesta terapeutin kanssa tai yhteistyösuhteen heikkeneminen hoidon edetessä osoittautuivat riskiksi keskeyttää terapia. Nuoren kanssa työskenneltäessä on huomioitava nuoruusikä kehitysvaiheena ja se, että terapiasuhteen rakentaminen poikkeaa lapsen tai aikuisen kanssa työskentelystä. Lisäksi nuoren oma aktiivinen rooli ja sen vahvistaminen on merkityksellistä. Se lisää Gergovin mukaan nuoren sitoutumista psykoterapiaan sekä auttaa nuorta hyötymään terapiasta.
Nuorten hoidon vaikuttavuutta on tärkeä arvioida nuorille suunnatulla menetelmällä nuorilta itseltään
Väitöstutkimuksensa osana Gergov käänsi nuorille suunnatun hoidon vaikuttavuusmittarin (YP-CORE) suomen kielelle. Tähän saakka käytössä on ollut vain aikuisille suunnattuja hoidon vaikuttavuutta arvioivia menetelmiä. Tutkimus osoitti, että YP-CORE soveltuu käytettäväksi psykoterapeuttisten interventioiden vaikuttavuuden seurantaan nuoruusikäisillä. Myös nuoren kokemusten ja ajatusten systemaattinen kerääminen hoidon ajalta antaisi hyödyllistä lisätietoa terapian vaikuttavuuden kehittämiseen, esim. millaisia muutoksia nuori kokee hoidon aikana tapahtuvan tai mitkä ovat nuoren mainitsemat syyt hoidon keskeyttämiseen. Nuorille tarkoitettujen psykoterapioiden vaikuttavuutta ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä tutkimalla on mahdollista laatia nykyistä yksilöllisimpiä suosituksia kunkin nuoren hoidosta. Koska tässä tutkimuksessa ei tarkasteltu vanhemman ja terapeutin yhteistyösuhdetta, sen tutkiminen osana seuraavia vastaavia tutkimuksia olisi tärkeä lisä.
Terapiasuhteen rakentaminen nuoren kanssa poikkeaa lapsen tai aikuisen kanssa työskentelystä.
Osa hoidon tavoitteista, kuten oireiden väheneminen tai subjektiivinen hyvinvointi saavutetaan hoidon kuluessa yleensä aiemmin, kun taas esimerkiksi muutokset elämän tavoissa tai psyykkisessä prosessoinnissa vievät kauemmin aikaa. Joka tapauksessa hoitamattomina nuorten mielenterveyden ongelmat vaikeutuvat, kroonistuvat ja jatkuvat myös aikuisuuteen aiheuttaen pitkäkestoista sairastavuutta, kuolleisuutta sekä lisääntynyttä psykososiaalista ja taloudellista kuormaa niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.
Lähde
Sivua muokattu 11.1.2023
