Oppilaiden henkilökohtaisten vahvuuksien käytöllä yhteys heidän onnellisuuteensa
Tutkimuksessa selvitettiin eri-ikäisten oppilaiden henkilökohtaisten vahvuuksien käytön yhteyttä heidän onnellisuuteensa. Lisäksi selvitettiin sitä, miten luonteenvahvuuksia voidaan opettaa oppilaille ja opettajille sekä edistää heidän sosiaalisia suhteitaan ja hyvinvointiaan. Väitöstutkimuksen teoriapohja perustuu Martin Seligmanin kehittämään positiivisen psykologian malliin ja sen kasvatuksellisiin sovelluksiin. Positiivisen kasvatuksen tavoitteena on auttaa jokaista oppijaa tulemaan tietoiseksi omista vahvuuksistaan, myös niistä kyvyistä, jotka eivät koulutyössä tavallisesti pääse esiin.
Väitöskirja sisälsi kolme tutkimusta, sekä laadullisia että määrällisiä. Ensimmäisessä poikittaistutkimuksessa selvitettiin 10–16-vuotiailta oppilailta (418) heidän henkilökohtaisten vahvuuksien ja yleisen onnellisuuden välistä yhteyttä vahvuus- ja onnellisuuskyselyin. Toisessa tutkimuksessa edistettiin 10–13-vuotiaiden oppilaiden (175, joista 17:llä oli tehostetun tai erityisen tuen tarve) henkilökohtaisten vahvuuksien käyttöä, sosiaalisia taitoja ja hyvinvointia 16 viikkoa kestäneen luonteenvahvuusintervention kautta.
Tietoa kerättiin kyselyiden ja opettajille tehdyn puolistrukturoidun haastattelun avulla. Kolmannessa tutkimuksessa selvitettiin, miten luonteenvahvuuksia, erityisesti myötätuntoa, voidaan opettaa kuuden viikon kontrolloidulla interventiolla varhaiskasvatuksen johtajaopettajille (n= 95). Opettajat raportoivat vastaamalla kyselyyn ja avoimiin, kirjallisiin kysymyksiin.
Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sinnikkyys ja kouluinto kasvoivat
Tutkimustuloksissa ilmeni oppilaiden henkilökohtaisten vahvuuksien käytön yhteys heidän yleiseen onnellisuuteensa, sekä suoraan että kouluonnellisuuden ja kouluinnon myötä. Kaikkien interventioon osallistuneiden poikien aggressivisuus väheni ja kiinnostuksen pysyvyys kasvoi. Yleisopetuksen tytöillä empatia ja peräänantamattomuus kasvoivat. Oppilaat, joilla oli tehostetun tai erityisen tuen tarpeita, hyötyivät luonteenvahvuusopetuksesta. Muun muassa heidän kouluintonsa ja sinnikkyytensä havaittiin kasvaneen. Kolmas päätulos oli varhaiskasvatuksen johtajaopettajien lisääntynyt kyky tunnistaa ja käyttää henkilökohtaisia vahvuuksiaan luonteenvahvuusintervention jälkeen. Lisäksi opettajat kertoivat taitojensa kehittyneen myötätuntoisemman, kannustavan organisaatiokulttuurin tukemisessa varhaiskasvatusyksikössään.
Uutta tietoa ja käytännön materiaalia positiivisesta kasvatuksesta ja luonteenvahvuuksien opettamisesta
Tutkimus osoittaa omien vahvuuksien käytön tärkeyden koulutyössä. Opettajien ja oppilaiden luonteenvahvuuksia koskevan tietämyksen lisääminen edistää heidän hyvinvointiaan. Osana tätä tutkimusta oppilaille ja opettajille kehitettiin kaksi uutta, runsaasti käytännön materiaaleja sisältävää luonteenvahvuuksia aktivoivaa interventiota. Tutkimustuloksia tarkasteltaessa on huomioitava lasten sen hetkisten tuntemusten sekä satunnaisten tapahtumien vaikutukset lasten itse tekemiin arviointeihin. Tietystä kunnasta saadut edustavat tulokset asettavat rajoituksia tulosten yleistettävyydelle laajasti, mutta toimivat hyvänä pilottina.
Tämä tutkimus lisää sekä teoreettista tietoa, että antaa käytännön osaamista luonteenvahvuuksien opettamisesta. Yksilötason tutkimusten jälkeen olisi paikallaan tutkia positiivisen kasvatuksen ja luonteenvahvuuksien aktivoinnin merkitystä luokka- ja koulutasolla. Tutkimuksessa ehdotetaan positiivisen kasvatuksen lisäämistä koululuokissa kaikenlaisten oppijoiden keskuudessa. Koska varhaiskasvatuksella on merkittävä rooli pienten lasten hyvinvoinnin ja oppimisen tukemisessa, tutkimus suosittaa vahvuusperustaista pedagogiikkaa jo päiväkoteihin.
Koko tutkimus (Uusi välilehti):
Sivua muokattu 11.5.2022
