Psykologinen turvallisuus lisää koettua työn merkityksellisyyttä ja vähentää työperäistä uupumusta etätyössä
Koronapandemia on kiistatta muuttanut työelämää lähes kaikkialla maailmassa. Yhä suurempi määrä tehdystä työstä tehdään etätyöpisteiltä käsin ja työ on yhä suuremmissa määrissä kognitiivisesti vaativaa tietotyötä. Tällaisessa työympärisössä työntekijän aktiiviset taidot johtaa ja ohjata omaa arkityötään ovat oleellisia.
Tämä suomalainen tutkimus (Sjöblom, Juutinen & Mäkikangas, 2022) tutki työntekijöiden itsensä johtamista pakotetuissa etätyöolosuhteissa koronapandemian aikana. Tutkimuksen merkitys korostuu työelämään suuntautuvan tutkimuksen kentällä, sillä etätyöstä on tehty suhteellisen vähän tutkimusta aiemmin. Vaikka itsensä johtamista onkin tutkittu jo 1980-luvulta saakka, on vielä osin epäselvää, mitkä tekijät edesauttavat itseohjautuvuuden ja itsensä johtamisen kehittymistä työolosuhteissa ja etätyössä. Psykologisen turvallisuuden yhteyttä itsensä johtamiseen ei ole tutkittu aiemmin.
Itsensä johtaminen tarkoittaa prosessia, jossa ihmiset luovat itse suunnan ja motivaation, joka auttaa heitä suoriutumaan valituissa tehtävissä. Tässä tutkimuksessa itsensä johtamisen yhdeksi strategiseksi osa-alueeksi valittiin myös kyky johtaa omaa hyvinvointia. Tämä nähtiin erityisen tärkeäksi lisäykseksi pandemia-ajan etätyökulttuuriin liittyen, jossa palautumisen ja hyvinvoinnin johtaminen korostui.
Tutkimuksen toteuttaminen
Tutkimukseen osallistui korkeakouluissa työskenteleviä työntekijöitä, mm. opettajia, tutkijoita ja yliopiston muuta henkilökuntaa (yhteensä 2493 henkilöä). Vastaajista 70% oli naisia ja 71% vastaajista työskenteli vastausaikana ainoastaan etätyössä. Tutkimuskysely toteutettiin toukokuun 2021 aikana. Tutkimuksen aikaan tutkimuskohteena toimiva henkilöstö oli työskennellyt jo noin vuoden etätyössä.
Tutkimuksessa käytettiin useampaa kyselyä mittaamaan itsensä johtamista (RSLQ), hyvinvoinnin johtamista (Sjöblom ym.), työpaikan koettua psykologista turvallisuutta (mukautettu kysely kahdesta eri psykologisen turvallisuuden mittarista), merkityksellisyyden kokemusta (May ym. 2003) ja työuupumusta (BAT). Tutkimukselle asetettiin yhteensä kahdeksan erilaista hypoteesia.
Tulokset analysoitiin monilineraarisella regressioanalyysilla.
Pakotetussa etätyötilanteessa aiempi kokemus etätyöstä sekä itsensä johtamisen taidot tukivat työhyvinvointia
Tutkimuksessa huomattiin, että tutkitut itsensä johtamisen osa-alueet olivat yhteydessä koettuun työn merkityksellisyyteen ja vähäisempään työperäiseen uupumukseen. Korkeampi koettu psykologisen turvallisuuden taso työyhteisössä oli yhteydessä korkeampaan merkityksellisyyden kokemukseen ja vähäisempään koettuun työuupumukseen etätyössä.
Tutkimuksessa huomattiin, että työntekijöiden ikä oli yhteydessä koettuun merkityksellisyyteen pakotetussa etätyössä; vanhemmat työntekijät kokivat suhteessa enemmän merkityksellisyyttä ja vähemmän uupumusoireita kuin nuoremmat työntekijät. Aiempi kokemus etätyöstä oli yhteydessä korkeampaan merkityksellisyyden kokemukseen, mutta aiempi kokemus ei kuitenkaan suojannut erityisesti työuupumukselta.
Tutkimuksessa huomattiin, että naiset sekä korkeammin koulutetut henkilöt kokivat keskimäärin enemmän työuupumusta kuin miehet tai henkilöt, joilla oli alempi tutkintotaso. Korkeakoulun muu henkilökunta ilmoitti kyselyssä enemmän oman hyvinvoinnin johtamisen strategioita ja koki korkeampaa psykologista turvallisuutta kuin opetus- ja tutkimushenkilöstö.
Tutkimuksessa ei löydetty tukea kahdeksannelle esitetylle hypoteesille: työpaikan korkeampi psykologinen turvallisuus ei tutkimuksen aineiston mukaan vaikuttanut vähentävästi itsensä johtamisen strategioiden ja työuupumuksen väliseen yhteyteen.
Tutkimuksen tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että tutkimuspopulaatio koostuu korkeakoulun työntekijöistä ja pääosin naisvastaajista (70%) eivätkä tutkimustulokset ole näin ollen suoraan sovellettavissa toiselle alalle eivätkä tulokset ole välttämättä laajasti yleistettävissä. Tutkimus ei ollut pitkittäistutkimus, joten suoria kausaalisia yhteyksiä ei voida todentaa.
Tutkimuksen ansioiksi voi lukea sen laajan vastaajamäärän, monipuolisen, innovatiivisen ja harkitun kyselyaineiston käytön sekä ajankohdan, jolloin tutkimus on toteutettu.
Psykologinen turvallisuus on merkittävä tekijä myös etätyössä
Tutkimuksessa havaittiin, että psykologinen turvallisuus oli myös tärkeä tekijä tavoitteellisen itsejohtamisstrategioiden ja työn mielekkyyden välisessä suhteessa. Tämä tulos viittaa siihen, että psykologisella turvallisuudella on tärkeä rooli rajaehdon asettajana itsensä johtamiselle ja että psykologinen turvallisuus myös mahdollistaa yksilön aktiivisen itsensä johtamisen. Psykologinen turvallisuus oli tutkimuksen tulosten mukaan merkittävämpi ja tärkeämpi tekijä työn koetun merkityksellisyyden kannalta kuin työuupumuksen vähentäjänä.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että työpaikoilla on tärkeää aktiivisesti edistää työntekijöiden itsensä johtamisen taitojen kehittymistä sekä panostaa psykologisen turvallisuuteen työyhteisössä koronapandemian jälkeisenä aikana. Tutkimuksen perusteella voi todeta, että panostamalla psykologiseen turvallisuuteen voidaan saavuttaa merkittäviä työhyvinvoinnin vaikutuksia myös silloin, kun työntekijät työskentelevät osin tai pääasiallisesti etätyössä.
Koko tutkimus (Uusi välilehti):
