Siirry sisältöön

Kuinka nuorta aikuista voi auttaa kuormituksen säätelyssä?

Mitä ihmettä aikuinen voi tehdä aikuistuvan nuoren tukemiseksi? Paljonkin. Nuori tarvitsee luottamuksen valamista ja tuuppimista omien siipien kokeiluun.
Äiti ja tytär keskustelevat

Kesälomalla jylhänkauniissa alppimaisemassa istuin iltaa kuuden parikymppisen, Euroopan eri kolkista saapuneen nuoren aikuisen seurassa. Kun hersyvän hauska keskustelu kääntyi mieltä painaviin asioihin, selväksi tuli, että nuoret kokevat kuormitusta ja stressiä muuallakin Euroopassa, ei vain Suomessa.

Puheisiin nousivat pärjäämispaineet, valintojen vaikeus, omat ja muiden odotukset. Kuormituskertoimia vaikutti nostavan kokemus siitä, että kun kaikki muut tuntuivat tietävän mitä haluavat, itse vielä haahuilee omaa juttua tietämättä. Tämä kuulosti etäisen tutulta verrattuna omaan nuoruuteeni.

Uuttakin valitettavasti kuului. Akateemisen vapauden sallimina välivuosina oli aiemmin tilaa niin kadottaa, etsiä kuin löytää itsensä. Nyt vapaus on tehokkuuden nimissä nakerrettu lähes olemattomiin. Nuoret toivat esiin kipakkaan sävyyn korona-ajan rajoitusten vaikutuksia omaan ja kavereiden mielenterveyteen. Kohtuuttomiksi koettiin myös nuoren polven lunastettavaksi kasautuneet odotukset väestön vanhenemisen tai ympäristökriisin ratkaisemiseksi. 

Paitsi nuoret itse, oletettavasti moni nykyvanhempikin kokee neuvottomuutta siinä, kuinka omaa nuorta voisi parhaiten tukea ristipaineiden aallokossa.

Vanhempana haluaa suojata nuortaan liialta kuormitukselta. Nuori tarvitsee kuitenkin myös tuuppimista kokeillakseen rohkeasti omia siipiään sekä luottamuksen valamista siihen, että elämä kannattelee ajoittaisesta heittelystä huolimatta.

Mitä ihmettä aikuinen voi tehdä? Paljonkin.

1. Anna nuoren olla kesken 

Aivot kypsyvät hitaasti. Parikymppisellä kehittyvät edelleen kyky johdonmukaiseen päätöksentekoon ja syy-seuraussuhteiden entistä selkeämpään hahmottamiseen. Aivot eivät vielä ole täysin valmiit arvioimaan esimerkiksi erilaisten ratkaisujen vaikutuksia pidemmällä aikavälillä. Loogisuudenkin kanssa voi olla vielä vähän niin ja näin.

Aikuinen kykenee tarjoamaan asioiden laittamista oikeaan perspektiiviin ja pohdintaa eri valintojen ja vaihtoehtojen välillä.  

2. Toimi varaventtiilinä

Kun huomaat nuoren paineiden kasvavan, huolehdit siitä, että nuori pääsee säätelemään ja purkamaan mielensä kuormaa. 

3. Anna neuvo, jos saat luvan

Jos sinulla on tunne, että neuvot olisivat tarpeen, kysy neuvomiseen lupaa. ”Haluaisitko, että annan yhden neuvon, joka tuli mieleeni, kun kuuntelin sinua?” tai ”Haluatko, että vain kuuntelen vai kaipaatko neuvoja?” Näin neuvosi tulevat todennäköisemmin kuulluiksi ja huomioon otetuiksi.

Mikä tärkeintä, et ole nuoren näkökulmasta osaavamman asemaan asettuva nalkuttava vanhempi. Osoitat kykeneväsi käymään kahden aikuisen välistä tasavertaista keskustelua oman lapsesi kanssa. 

4. Anna kompastua, mutta ota kiinni, kun nuori kaatuu

Yksikään lapsi ole oppinut kävelemään kaatumatta välillä oikein kipeästi naamalleen. Nuortakaan ei voi säästää kivulta. Varaventtiili ottaa kiinni ja auttaa pystyyn, kun elämä murjoo, on saatavilla, lohtuna ja tukena.

Opeta, että yksin ei pärjää kukaan – eikä tarvitsekaan. Niin nuoret kuin aikuisetkin tarvitsevat toisten tukea ja apua ympärilleen läpi elämän. 

5. Sytyttele toivoa

Maailmantuskan keskellä anna esimerkkejä siitä, miten ihmiskunta on ennenkin yhteisvoimin ylittänyt ylitsepääsemättömiltä vaikuttavia esteitä. Herättele ja auta nuorta näkemään toivoa. 

6. Ohjaa kohti kiinnostusta

Kerro, että oman jutun etsimiseen ei kannata keskittyä, vaan paremminkin tehdä itselle kiinnostavia ja merkityksellisiä asioita. Jos joku asia kiinnostaa, useimmiten konkreettinen kokeilu kertoo siitä, viihtyykö sen parissa pidempäänkin. Virheiden pelossa ei kannata jättää elämää elämättä.

******

Vietin vuorella nuorten seurassa pari viikkoa. Teimme vähän töitä, mutta enimmän aikaa vain olimme. Keskellä ei mitään vapaa-aikaa oli paljon, tekemistä ei niinkään. Viihdytin itseäni kuuntelemalla nuorten juttelua.

Joskus joku mainitsi äidin tai isän. Yleensä ei, ja hyvä niin. Ilmankin pärjäiltiin. Vuorenrinteellä aika pysähtyi, paineet ja kuormat olivat kaukana kukkulajonojen takana. Oltiin vain, tässä ja nyt. 

Toivon, että vanhemmat saivat kokea kesän aikana vastaavanlaista mielentilaa ja huolehtia omasta vuosihuollosta. Kun syksyn arki on alkanut, aikuisia taas tarvitaan. 

Sivua muokattu 4.9.2023

Ota yhteyttä

Anni Helotie

Asiantuntija, Nuoret-yksikkö
+358 40 531 3949
etunimi.sukunimi@mieli.fi


Sisältö liittyy seuraaviin aihealueisiin: