Rasismi on uhka lapsen ja nuoren mielenterveydelle
Kouluterveyskyselyn mukaan kolmasosa ulkomaalaistaustaisista oppilaista oli tullut kiusatuksi koulussa tai vapaa-ajalla ihonvärin, kielen tai ulkomaalaisen taustansa vuoksi.
”Erityisen pahalta tuntuu, kun opettajat eivät puutu rasismiin ja sinut hiljennetään”, kertoo Adalah, helsinkiläinen ammattikorkeakouluopiskelija, joka on kouluvuosinaan joutunut seuraamaan monen kaltaisensa nuoren kamppailua rasismin kanssa.
Rasismin kieltäminen on silmien sulkemista. Sen kokeminen voi kuitenkin uhata lapsen ja nuoren mielenterveyttä vakavasti. Kokemus ulkopuolelle jäämisestä voi satuttaa kuin fyysinen kipu.
Rasismi on kiusaamista, joka voi jättää ikuisen haavan.
Mitä jos ikätovereiden lisäksi rasismia harjoittavat myös koulun aikuiset – usein tietämättään ja ajattelemattomuuttaan?
Tietämättömyyden aika on ohi! Opettaja voi kiinnittää huomiota esimerkiksi seuraaviin seikkoihin:
Mieti, näetkö oppilaan hänen taustastaan johtuvien mahdollisten ongelmien kautta vai huomaatko hänen potentiaalinsa. Ajatteletko, että jokainen oppilaasi voi olla tuleva Suomen presidentti, kysytty taiteilija tai tulevaisuuden muutoksentekijä, joka ratkaisee suuria aikamme ongelmia?
”Olen kohdannut epäilyä, jos olen suoriutunut koulutehtävästä hyvin. Nuoren itsetuntoon vaikuttaa myös aikuisen käsitys hänen kyvyistään. Jos häntä epäillään, niin hän alkaa itsekin epäilemään omia kykyjään. Se taas joillain yksilöillä voi johtaa ahdistukseen ja suoriutumispaineisiin.”
Myös yleistäminen lisää paineita: ”Olet myös vastuussa muiden virheistä eikä sinua nähdä yksilönä vaan osana isompaa kansanryhmää. Miksi koko ajan pitää todistella olevansa hyvä?”
Luottamussuhde oppilaiden kesken ja oppilaiden ja opettajien välille syntyy arvostavasta kohtaamisesta ja lämpimän ryhmähengen rakentamisesta.
”Me ja he -asetelma ei tule koskaan toimimaan,” Adalah muistuttaa.
Ryhmäyttämällä lisätään luottamusta. Luottamus luo turvallisuutta.
Turvallisessa ryhmässä jokainen uskaltaa olla oma itsensä, onnistua, erehtyä ja haastaa itseään taitojensa äärirajoille.
Huomio osallisuuteen! Ideoidaan yhdessä oppilaiden kanssa käytännön tapoja lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Nämä lisätään koulun lakisääteiseen yhdenvertaisuussuunnitelmaan. Lapsilla ja nuorilla saattaa olla esimerkiksi erilaisiin tiloihin liittyviä toiveita tai vaikka liikuntatuntien toteutukseen liittyviä tarpeita.
Tunne-, tietoisuus- ja kaveritaitojen opettelun on oltava systemaattista! Empatiaa opitaan päivittäisissä kohtaamisissa ja ristiriitojen selvittelyissä, joita pedagogisesti ohjataan. Myös lukuisten tunnetaito-ohjelmien, harjoitusten ja taidelähtöisen työskentelyn kautta taidot karttuvat. Tietoisuustaitojen harjoittelu antaa välineitä tunteiden säätelyyn ja impulssikontrolliin. Koulun aikuisilla on oltava selkeät ohjeistukset siitä, miten kiusaamis-, nimittely- ja häirintätilanteissa toimitaan.
Oppimateriaaleja on syytä katsoa kriittisellä silmällä. Näkyykö niissä kulttuurinen moninaisuus esimerkiksi kuvattaessa koululaisia, ammatti-ihmisiä tai poliitikkoja? Kenen näkökulma hallitsee: suomalaisen, eurooppalaisen, valkoisen, keskiluokkaisen? Miksi venäjää äidinkielenään puhuvia ohjataan matkailun ja kaupankäynnin pariin ja huivia käyttäviä naisia sosiaali- ja terveydenhuollon alalle?
Jos oppitunnilla käsitellään tyypillistä suomalaista arkea, kenen arjesta puhutaan ja mitä siihen kuuluu?
Mikä on perhekäsitys, katsomuksen rooli päivärytmissä tai ruokailutottumuksissa? On hyvä pohtia, miten identiteetti rakentuu, jos itsen kaltaisia roolimalleja ei löydy kuvissa, esimerkeissä tai koulun henkilöstössä. Kasvatusfilosofi Paolo Freiren mukaan yhteiskunnallista sortoa on myös se, ettei henkilöllä ole itseen sopivia samaistumiskohteita.
Moni syrjiväksi koettu teko jää piiloon, koska ne ilmenevät nonverbaalin viestinnän tasolla: kulmakarvojen kohotuksena, hymyttömyytenä, ”omaan rauhaan” jättämisenä. Säännöllinen omaan peiliin katsominen ja oppilaiden oivalluttaminen näistä mikroaggressioista on osa opetus- ja kasvatusalan ammattitaitoa. Työnantajalla on velvollisuus kehittää henkilöstön osaamista järjestämällä täydennyskoulutusta kulttuurisen moninaisuuden huomioimisesta ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta käytännössä.
Koko kouluyhteisön osaaminen edistää kaikkien hyvinvointia ja mielenterveyttä. On hyvä muistaa, että jo ystävällisen teon näkijässä viriää mielihyvähormoneja, ei pelkästään sen kohteella!
Adalahin nimi on muutettu.
Sivua muokattu 21.3.2022
Ota yhteyttä
Riikka Nurmi
Asiantuntija, Varhaiskasvatus ja koulut -yksikkö
+358 40 678 7392
etunimi.sukunimi@mieli.fi
