Kouluikäisen tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukeminen kotona

Kouluikäisen tunnetaitojen kehittymisen peruspilareita ovat:

• perustarpeista huolehtiminen,
• hyväksyntä,
• hellyys ja hoiva,
• turvalliset rajat ja niistä huolehtiminen,
• tuki ja kannustus ikätovereiden kanssa toimimisessa sekä
• ohjaaminen haastavissa vuorovaikutustilanteissa.

Hyväksytyksi tuleminen tunnetaitojen perustana

Tunnetaitoja opitaan ihan pienestä pitäen erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Sillä, miten kotona suhtaudutaan tunteisiin ja tunteiden ilmaisemiseen, on pitkäkestoisia vaikutuksia.

Kaikki tunteet tulee sallia, kaikkea käytöstä ei.

Se, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja hyväksytty, on lapsen omanarvon tunteen kehittymiselle ensiarvoisen tärkeää. Omanarvon tunne on yhteydessä tunnetaitoihin: siihen, että olen tärkeä, rakas ja arvokas, ja että minut ja vaikeatkin tunteeni hyväksytään.

Kaikkea käytöstä ei kuitenkaan hyväksytä. Niin lapsi kuin aikuinenkin käyttäytyy toisinaan huonosti tilanteissa, joissa tunne sumentaa järjen. Olennaista on, ettei lapsen persoonaa sekoiteta hänen käytökseensä. Hänelle tehdään selväksi, että muita vahingoittava käytös ei käy päinsä, mutta että häntä rakastetaan siitä huolimatta. Rakkauden ja hyväksymisen menettämisellä ei saa koskaan uhata lasta.

Onnistumisista itseluottamusta

Onnistumisen kokemusten ja niistä saadun myönteisen palautteen pohjalta kasvaa luottamus omiin taitoihin, myös tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Vanhempien asennoituminen lapsen toimintaan vuorovaikutustilanteissa on ratkaisevaa.

Jos lapsen käytökseen on puututtava, toimivin ratkaisu on antaa kannustavaa palautetta tilanteista, joissa hän käyttäytyy hyvin ja onnistuneesti. Esimerkiksi kun arka lapsi rohkaistuu kysymään kaveria leikkiin, tämä tulisi huomioida kehuilla ja kannustuksella. Samoin toimitaan, jos impulsiivisuuteen taipuvainen lapsi onnistuu hallitsemaan käytöstään.

Arvostelu johtaa huonommuuden tunteeseen ja se voi aikaansaada helposti myös torjuntareaktion ja päinvastaisen vaikutuksen kuin mitä toivottiin. Myönteinen palaute taas lisää itseluottamusta omiin kykyihin.

Lapsi oppii säätelemään tunteita ja toimintaa

Itsesäätely on taito, jonka avulla säädelläänerilaisia tunteita. Se auttaa meitä selviytymään tilanteista, joissa mielen tasapaino on uhattuna, kuten tuntiessamme mielipahaa, kiukkua, pettymystä ja surua. Itsesäätelyn keinoja opitaan vähitellen lapsuuden, nuoruuden ja vielä aikuisuudenkin aikana.

Pettymysten sietämisen opettelu on tärkeä osa itsesäätelyä ja tunnetaitoja. Lapsen pettymystä ja pettymysten sietokykyä voidaan jossain määrin säädellä antamalla hänelle lempeää, mutta kuitenkin realistista palautetta eri tilanteista.

Pettymyksiltä ei voi säästää tai suojella ketään, koska jokainen joutuu kohtaamaan eriasteisia pettymyksiä elämässään. Lapsen pettymystä ei voi myöskään vähätellä tai kieltää. Hän kaipaa lohduttamista, mukana suremista ja myötäelämistä pienemmissä ja isommissa pettymyksissään. Vaikka lapsi tuntisi olonsa kurjaksi, hän huomaa, että hänen omien pettymystensä keskellä muiden ihmisten kuva hänestä ei muutu. Tämä on alku myös pettymysten sietämiselle aikuisiässä. Minäkuva ja itsetunto pysyvät, vaikka pettymykset näitä tilapäisesti koettelevatkin.