Työuupumus

Pitkäaikainen ylikuormitus, joko liiallisena työmääränä tai työn tavoitteiden ja organisoinnin epäselvyytenä voi johtaa työuupumukseen. Otollinen tilanne työuupumuksen kehittymiseen syntyy, kun työtilanne ylittää ihmisen voimavarat. Siihen voi lopulta yhdistyä myös masennus.

Haitallinen kuormitus on henkisestä paineesta ja väsymyksestä johtuva kokonaisvaltainen hälytystila. Kuormittava stressi kuluttaa ihmisen voimavaroja, aiheuttaa väsymystä ja herättää kielteisiä tunteita; jännitystä, huolta, ärtymystä, ahdistusta ja pelkoa. Jos nämä valtaavat liikaa alaa, myönteiset ajatukset ja tunteet katoavat huolten taakse.

Kuormituksen pitkittyessä ajatukset alkavat kiertää kehää, keskittymiskyky reistailee ja tuntuu vähitellen katoavan kokonaan. Asioita alkaa unohtua, päätöksenteko vaikeutuu, eikä töitäkään saa välttämättä etenemään. Muita psyykkisiä oireita ovat esimerkiksi kireys, jännittyneisyys ja lyhytpinnaisuus, unihäiriöt, oman ja läheisten terveyden ja harrastusten laiminlyönti, liikunnan väheneminen, lisääntynyt alkoholinkäyttö, mielialamuutokset ja näköalattomuus, motivaation puute.

Pitkittynyt kuormitus heikentää fyysistäkin terveyttä. Päänsäryt, silmäsäryt, kivuntunteet rinnan alla tai vatsan seudulla, huimaus, pahoinvointi, vatsaoireet ja tuntoherkkyyden muutokset ovat esimerkkejä stressioireilusta. Lihasjännityksestä voi tulla kroonisina kipuina ja jäykkyytenä ilmenevä tila.

Jos työstä tulee pitkittyneesti liian raskas taakka, arjessa selviytyminen heikkenee. Ylikuormitusta aiheuttaa paitsi työn määrä, myös työn laadulliset ominaisuudet kuten työnjaon tai tavoitteiden epäselvyys, tehtäviin nähden riittämätön tai epäsopiva ammattitaito, työyhteisössä liian tiheään toistuvat henkilöstön vaihtuvuus tai organisaatiomuutokset.

Työuupumuksesta kertovat voimakas, pitkittynyt väsymys, kyyninen asenne omaan työhön ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.

Työntekijän kuormittumisesta kertoo työskentely muun elämän kustannuksella, se, ettei voi henkisesti irrottautua työstään edes vapaa-ajalla. Jaksamisen hälytysmerkkejä ovat muun muassa riittämätön palautuminen sekä se, että työ täyttää ajatukset myös työn ulkopuolella. Kuormittuneella työntekijällä on keskivertoa enemmän stressi- ja uupumusoireilua ja tyytymättömyyttä elämään. Jos työkuormitus pitkittyy tai sen lisäksi kasautuu muuta kuormitusta, tilanne voi johtaa uupumiseen ja loppuunpalamiseen.

Työuupumuksesta kertovat voimakas, pitkittynyt väsymys, kyyninen asenne omaan työhön ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.

Työuupumukseen yhdistyvä syvä ja pitkäaikainen väsymys ei rajoitu vain työn kuormitushuippuihin. Se ei häviä päivittäisellä levolla eikä lomakaan tuo välttämättä helpotusta. Työhön liittyvästä kyynistymisestä kertoo työn ilon katoaminen tai työn merkityksen kyseenalaistaminen. Ammatillisen itsetunnon heikkeneminen ilmenee huonommuuden tunteena ja pelkona, ettei suoriudu työstään. Uupumuksesta toipuminen voi vaatia pitkänkin ajan.

Mitä aiemmin liiallinen kuormittuminen ja siihen vaikuttavat tekijät voidaan tunnistaa ja ongelmiin puuttua, sitä paremmin työuupumusta voidaan ehkäistä. Erityisen tärkeää on huomata selvät ylikuormituksen oireet mahdollisimman nopeasti.

Toipuminen edellyttää yleensä muutoksia myös työhön. Kuormittumista voi ehkäistä muun muassa tunnistamalla kohtuuton työtaakka tai epäselvät vastuunjaot. Tällaisten ilmetessä nämä on otettava puheeksi lähiesihenkilön tai työsuojelusta vastaavien kanssa. Kuormituksen ehkäisylle on mahdollista tunnistaa ja luoda työpaikalla yhteisesti sovitut käytännöt.

Mikäli uupumus on edennyt pitkälle, tarvitaan ulkopuolista apua ja työterveyshuollon toimenpiteitä. Joskus avun hakemista varhaisessa vaiheessa voi hidastaa se, että etenkään alkuvaiheessa kuormittunut ihminen ei välttämättä hahmota oireilevaa uupumustaan ja sen riskitekijöitä, vaan voi uskoa jaksavansa vielä vähän lisää. Myös toimenkuvan ongelmien yhteyttä omaan jaksamiseen voi olla vaikeaa hahmottaa: tässäkin ulkopuolisesta ammattilaisesta on apua.

Töi­hin pa­luu sai­raus­lo­man jäl­keen

Joskus tarvitaan pidempää sairauslomaa. Sen jälkeen töihin paluu on suunniteltava huolella: se voi olla vaativa tilanne niin töihin palaajalle kuin työyhteisölle. Tutkimusten mukaan erityisesti stressin, työuupumuksen tai mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauslomalla olleet joutuvat usein selittämään poissaoloaan ja sen syitä.

Paluu voi myös aktivoida työntekijässä esimerkiksi syyllisyyden tunteita tai epävarmuutta työtehtävistä selviytymisestä. Sairauslomalla olevan tai työhön palaavan kannattaa hakea tukea ja uutta näkökulmaa läheisiltä ihmisiltä, työtovereilta ja esihenkilöiltä, luottamushenkilöiltä, työterveyshuollosta ja mielenterveyden ammattilaisilta.

Suunniteltu vastaanotto ja työhön opastus ovat sitä tärkeämpiä, mitä kauemmin työntekijä on ollut pois työstä. Opastusta tarvitaan erityisesti, kun työtehtävissä on tapahtunut muutoksia, työntekijä on irtautunut työyhteisöstä tai työtoverit ovat vaihtuneet. Joskus myös työyhteisö tarvitsee valmentautumista pitkään poissa olleen työntekijän paluuseen.

Töihin paluu on suunniteltava huolella: se voi olla vaativa tilanne niin töihin palaajalle kuin työyhteisölle.

Työntekijän, esihenkilön ja työterveyshuollon tulee suunnitella työhön paluuta jo sairausloman aikana. Paluusuunnitelmassa voi olla useita vaihtoehtoja. Sairauslomalta on mahdollista palata entiseen työhön ilman erityistoimenpiteitä. Työhön on mahdollista palata myös tilapäisillä tai pysyvillä työjärjestelyillä, joita ovat esimerkiksi työtehtävien rajaaminen, paremmat työvälineet, työn uudelleen organisointi, lyhennetty työaika tai korvaavat työtehtävät.

Eräs vaihtoehto ovat uudelleensijoitusselvittelyt omalla työpaikalla, joka yleensä voi toteuttaa työjärjestelyt itse. Jos työntekijällä todetaan työkyvyttömyyden uhka, paluuta voidaan tukea esimerkiksi työkokeilulla, jolloin työntekijä voi olla omassa työssään lyhyemmällä työajalla tai rajoitetuissa työtehtävissä. Myös kokonaan uusissa työtehtävissä selviytymistä voidaan kokeilla. Jos työkokeilu on hyväksytty työeläkekuntoutukseksi, työeläkeyhtiöyhtiö tai -laitos maksaa työntekijälle tai työnantajalle kuntoutusrahaa.

Osasairauspäivärahaa voidaan käyttää, kun työntekijä työterveyslääkärin arvion mukaan kykenee tekemään osan tehtävistään ilman, että työskentely vaarantaa hänen terveyttään ja toipumistaan. Osasairauspäivärahaa on mahdollista hakea, kun sairauspoissaolon kesto ylittää työnantajan omavastuurajan.

Työhön paluuta seurataan, kunnes tilanne vakiintuu. Työterveyshuolto seuraa terveydentilaa ja esihenkilö työssä selviytymistä. Työntekijä voi tarvittaessa jäädä työterveyshuollon jatkuvaan seurantaan vajaakuntoisena työntekijänä. Erityisen tärkeää on, että työhön palaaja kokee itsensä työyhteisön hyväksytyksi ja arvostetuksi jäseneksi: tässä esihenkilöt ja työkaverit voivat tukea palaajaa luontevasti.