Henkinen valmennus, myönteisyys ja mielikuvaharjoittelu junioriurheilussa

-Tervetuloa Nuori mieli urheilussa -podcastiin. Tänään meillä on aiheena lasten ja nuorten psyykkinen valmennus, mielikuvaharjoittelu ja myönteisyys urheilussa. Vähän muustakin ehkä keskustellaan. Mä oon Julius Liimatta ja tänään meillä on vieraana Elias Reunamo, liikuntapsykologian opiskelija, yrittäjä ja juniorifutisjoukkueen psyykkinen valmentaja. Tervetuloa Elias haastateltavaksi.

-Kiitos, mukava olla täällä.

-Kiva, kun pääsit mukaan. Ennen kun mennään näihin teemoihin tarkemmin, niin kertoisitko, että kuka oot ja mitä teet.

-Mä oon Elias Reunamo. Oon 24-vuotias, kuten mainitsit oon liikuntapsykologian opiskelija. Sen lisäks oon valmentaja. Oon valmentanut jalkapalloa ihan lajivalmentajana, mut sit tehny nykyään myös näitä henkisen valmentajan hommia. Sen lisäks oon yrittäjä, oon Social Sports Oy:n toinen perustaja ja toimitusjohtaja.

-Joo. Hyvä esittely siinä. Tosiaan oot tehny tätä psyykkistä valmennusta jonkin verran, niin kertositko sun kokemuksen ja näkemyksen mukaan millaista se psyykkinen valmennus on ollut ja mitä se tarkoittaa?

-Joo. Ite oon oikeastaan käyttänyt termiä henkinen valmennus, kun oon vielä itse vähän niin kuin keskeneräinen asiantuntija, kun oon vielä opiskelija. Se miten mulla on mennyt se rooli, niin se on usein painottunut sellaiseen, että annetaan tällaisia mielikuvaharjoitteita. Sen lisäksi mä tarkkailen valmentajan pedagogista suhdetta sekä joukkuehenkeä ja näiden ympärillä pyöriviä asioita.

-Joo. Aika moninainen setti. Pystyisitkö kuvailla vähän, että kun oot toiminu tällaisena henkisenä valmentajana, niin mitä se sitten arjen tasolla tarkoittaa?

-Joo. Mä olin kevään Hody P09 liiga pohjoisen -joukkueen henkisenä valmentajana. Siinä mulla oli aika kolmijakoinen rooli. Ensimmäinen rooli oli se, että tarjosin mielikuvaharjoitteita pelaajille, jotka perustuivat siihen, että pyrittiin kasvattamaan pelaajan itseluottamusta, mutta myös antaa eväitä motorisen oppimisen tehostamiseen. Toinen selkeä rooli oli sitten sen valmentajan vuorovaikutussuhteen kehittäminen ja pedagogisen toiminnan tarkkaileminen. Siinä oli tarkkailun lisäksi myös pelaajakeskustelut, että pyrittiin sitä kautta parantamaan sitä vuorovaikutussuhdetta pelaajan ja valmentajan välillä. Kolmantena roolina oli joukkuehengen ja joukkuedynamiikan parantaminen, missä työskentelin tiiviisti sen apuvalmentajan kanssa ja keskusteltiin minkälaisia alkulämmittelyjä voidaan tehdä, missä voidaan parantaa sitä dynamiikkaa sekä tehdä kognitiivista herättelyä.

-Joo. Jos otan vähän kiinni tuohon ensimmäiseen, sanoit mielikuvaharjoittelu, niin millaisia juttuja siellä tapahtuu ja onko siinä tieteellinen pohja? Tavallaan millaista se on ja mihin se perustuu?

-Joo hyvä kysymys. Mielikuvaharjoittelulla on tosi laaja tiedepohja, että ensimmäiset tutkimukset mielikuvaharjoittelun vaikutuksista ja nimenomaan positiivisista vaikutuksista on jo 1930-luvulla tehtyjä. Toki tiedepohja on vankentunut tähän päivään mennessä, että nykyään pystytään tarkemmin sanoa, että mitä ne neuraaliset mekanismit on siellä takana, että mistä se johtuu, että mielikuvaharjoittelu auttaa. Se perustuu siihen, että aivoissa se on hyvin samankaltainen toiminto kuvitella jotain liikettä, kuin se on oikeasti fyysisesti toteuttaa se liike. Näin ollen se sitten kehittää sitä aivoalueiden välistä käskytystä. Se miten se tuodaan tähän jalkapallokontekstiin, käytettiin sekä motorista oppimista että itseluottamuksen nostamista. Motorisen oppimisen kohdalla tehtiin niin, koska ikäryhmä on vielä aika nuori P13, niin sellaisia aika matalan kynnyksen juttuja, mutta esimerkiksi vapaapotkujen tekniikkaa harjoiteltiin mielikuvaharjoittelun avulla. Tuodaan vähän lisää tietoisuutta mukaan siihen, että miten sitä palloa halutaan potkaista, millä osumakohdalla. Tavallaan niitä toistoja mielessä. Se olikin kiva, että esimerkiksi joku pelaaja tuli kertomaan, että nyt on lähtenyt vaparit paremmin. Sitten taas itseluottamuksessa ollaan haluttu pitää se mielekkäänä pelaajille ja kuitenkin, kun puhutaan vielä lapsista, niin ollaan haettu ammattimaailmasta esimerkkejä, että esimerkiksi Wayne Rooney teki aikoinaan ennen pelejä näin, että kuvitteli ennen pelejä itseään tekemässä erilaisia maaleja tai että Englannin maajoukkueen hyökkääjävalmentaja toteuttaa hyökkääjä Harry Kanelle vaikka tällaista juttua missä kuvittelee tekevänsä 20 erilaista maalia viikon aikana tyylisesti. Näitä lähettiin viemään pelaajille, että aika vielä ruohonjuuritason juttuja, mutta opetellaan siihen kulttuuriin, että omalla mielellä voi optimoida suoritusta ja että omaa itseluottamustaan voi parantaa.

-Joo toi kuulostaa kyllä siistiltä jutulta. Jäin vähän miettimään… Tavallaan mielikuvaharjoittelu tapahtuu vain mielessä, niin vaatiiko se kehitys sitten, että on myös niitä fyysisiä toistoja vai pystyykö pelkällä mielikuvaharjoittelulla kehittää? Onko tästä tutkimustietoa tai onko sulla näkemystä tähän?

-On tutkimustietoa ja on näkemystäkin toki. Tehokkain tapa kehittää taitoa on se, että treenaa fyysisesti ja ottaa siihen tueksi sen mielikuvaharjoittelun, mutta myös ihan ilman fyysistä liikettä voi kehittyä motorisessa oppimisessa. Yks tällainen kuuluisa tutkimus oli, missä oli kaksi ryhmää yliopiston harrastekoripalloilijoita. Toinen ryhmä harjoitteli fyysisesti muutaman viikon ajan ja toinen pelkästään mielessä. Fyysisesti harjoitellut ryhmä kehittyi siinä interventiojakson aikana muistaakseni 23 prosenttia ja muistaakseni tämä mielessä harjoitellut ryhmä kehittyi 22 prosenttia, eli kehitys oli lähes sama fyysisesti harjoitelleella ja mielessä harjoitelleella ryhmällä. Toki sitten oman näkemyksen ja muidenkin tutkimusten mukaan usein se ei ole ihan niin tiukka se raja, että se olisi vaan prosentin erosta kiinni, mutta ilman fyysistä liikettä voi ehdottomasti tehdä paljon. Toki pitää myös huomioida se, että jos sä et tiedä itse fyysisesti, että miten se liike tehdään, niin sitä on myös tosi hankala mielikuvaharjoitella. Esimerkiksi vapaaheittohan on sellainen, että ne pelaajat tiesivät ennen sitä mielikuvaharjoittelujaksoa, että miten se vapaaheitto heitetään. Eli tavallaan sellainen fyysinen pohja siinä on hyvä olla, jos lähtee pelkästään mielessä työstämään asioita.

-Joo. No jos siirrytään vähän tästä mielikuvaharjoittelusta, sanoit että se toinen työnsarka tai ulottuvuus oli tällainen valmentajan pedagogiikka ja ehkä sellaiset vuorovaikutustaidot siinä valmennuksessa. Millä lailla tätä lähdettiin työstämään tai mihin siinä pureuduttiin tai minkälaisia juttuja työstettiin siellä vuorovaikutuksessa.

-Joo. Siinä oli valmentajan toiveena, että saataisi sitä vuorovaikutussuhdetta paremmaksi ja kun on tavoitteellinen joukkue ja usein tavoitteellisessa ympäristössä se vaatiminen on usein haaste, että miten se tehdään psykologisesti turvallisesti. Valmentaja halusi itse varmistella sitä, että vaikka hän vaatii kovaa, niin se on kuitenkin tehty terveellä tavalla. Näiden alkupuheiden perusteella lähdin tarkkailemaan sitä toimintaa. Siinä varsinaisessa tarkkailussa en oikeastaan havainnut mitään sellaisia hälytysmerkkejä. Muistan omilta, että olen nähnyt sellaisia valmentajia, jotka vähän haitallisellakin tavalla vaatii, mutta mun mielestä tuolla oli tosi selkeä pelaajille se…

-Tarkoitatko omilla ajoilla itse pelaajana vai?

-Itse pelaajana joo nuorempana nähnyt omassa joukkueessa tai muissa joukkueissa. Sinne peilaten oli ennakko-oletuksia, mitä siellä saattaisi ilmetä, mutta kun olin Hody:ssä henkisenä valmentajana, niin sellaisiin käytösmalleihin en kuitenkaan törmännyt. Siinä oli mun mielestä valmiiksi jo todella hyvä se vuorovaikutussuhde. Kuitenkin, sitä aktiivisesti tarkkailtiin ja pohdittiin ja aktiivisesti myös keskusteltiin siitä, niin se oli enemmän sellaista konsultoivaa roolia, kuin että olisin aktiivisesti joutunut puuttumaan joihinkin haitallisiin malleihin, kun en sellaisia havainnut. Jos jotain toin siihen, niin suosittelin, että yksi keino parantaa vuorovaikutussuhdetta ja oppii tuntemaan pelaajia paremmin ja luoda sitä luotettavaa keskustelusuhdetta on tuoda tällaiset pelaajakeskustelut mukaan. Pelaajan ei ole välttämättä helppo heti treenien jälkeen vetää valmentajaa syrjään ja sanoa siinä jotain, kun kaverit on siinä vieressä ja muuta. Sitten tällaisen leirin yhteyteen tehtiin, että annettiin pelaajille jo etukäteen pohdittavaksi erilaisia kysymyksiä liittyen omaan kehitykseen ja omaan viihtyvyyteen ja esimerkiksi minkälaisia piirteitä arvostaa joukkuekavereissa jalkapallon ulkopuoleltakin. Kaikkea tällaista ja niistä keskusteltiin kahdestaan valmentajan kanssa. Tällaisilla työkaluilla lähdettiin parantamaan muun kuin sen observoinnin kautta sitä vuorovaikutussuhdetta.

-Joo. Toi kuulostaa, että oli valmentajasta lähtöisin tämä halu lähteä kehittämään tätä psyykkistä puolta ja ehkä että miten voidaan huomioida siinä vuorovaikutuksessa näitä nuoria. Sitten kun lähditte työstämään tätä, että lapsille ja nuorille tuli näitä pohdintatehtäviä, niin onko sulla kokemusta, että lähtikö ne mielellään tekemään sitä vai minkälainen prosessi se oli sitten? Oliko se heille mielekäs vai oltiinko siellä naamat rutussa, että mitä hommaa tämä nyt on?

-Tähän on hankala ottaa kantaa, että tämä meni niin, että suosittelin tätä pelaajakeskustelujen pitämistä Yari Pishkohlle, Hodyn valmentajalle. Pishkoh sitten meidän keskustelujen pohjalta muodosti tällaisen kysymyspatteriston ja kyselin mun mielipiteitä siitä ja sitten me vähän keskusteltiin siitä. Sovittiin, että he toteuttaa sen sen erään leirin aikana. Mun rooli oli sellainen, että olin fyysisesti paikalla vain pari kertaa kuussa, niin en ollut niin läheinen kuitenkaan pelaajien kanssa, että se ei ehkä olisi sopinut siihen mun rooliin osallistua niihin keskusteluihin. En suoranaisesti tiedä mikä se pelaajien motivaatio siellä keskusteluissa on ollut ja siinä on varmasti paljon yksilöllistä vaihtelua. Oma hypoteesi on se, että se on pelaajalle kiva kokemus tulla kuulluksi ja kertoo omia näkemyksiä ja myös tulevaisuutta varten, kun siinä oli paljon tavoitteellisia pelaajia, niin se on myös hyvä harjoite, että pitää vaikka sanoittaa valmentajalle ääneen, että mitä tavoittelee ja sitten valmentaja voi puolestaan kysyä, että minkälaista tukea tarvitsee näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Sellaista suoranaista palautteen keräystä ei tehty, mutta kauden päätteeksi kerätään pelaajilta ja valmentajilta koko kauteen liittyen erilaisia palautteita. Itsellä kun nyt jäi muista töistä johtuen tauolle hetkeksi henkinen valmennus, niin en vielä itse kerennyt toteuttamaan palautteen keräystä omasta työstäni, mutta hyvä pointti kyllä.

-Joo. Sanoit, että tässä henkisessä valmennuksessa oli näiden kahden lisäksi sitten vielä kolmas, ryhmähenkeen liittyviä asioita. Millä voidaan parantaa ryhmähenkeä junioriurheilujoukkueessa? Miten sitä voi lähteä työstämään, jos valmentajasta vaikka tuntuu, että on vaikka vähän haastava dynamiikka joukkueen kesken ja haluaisi lähetä työstämään sitä ryhmähenkeä, niin mitä keinoja siihen voisi olla?

-Se on aika laaja kysymys ja se on varmaan aika joukkuekohtaista. Miten me lähdettiin sitä Hody:ssä toteuttamaan, niin me lähdettiin alkulämmöistä virittämään hyvää fiilistä siihen treeniin. Pyrittiin keksiä kaikkia mielekkäitä, mutta myös kehittäviä harjoitteita, missä joukkueet kisaavat ja pelaajilla on joku yhteinen kollektiivinen tavoite, mikä on helposti yhdistävä tekijä. Myös se, että siinä tulee jotain pientä kontaktia, kevyttä olkapäätaklausta tai pallon ojentamista tai muuta, niin ne on kaikki sellaista, mikä auttaa siinä dynamiikassa. Nehän on siitä hauskoja tällaiset viestit ja hassutteluhommat, ristinolla, kognitiiviset viestit ja muut, että niitä esiintyy sekä esimerkiksi ala-asteen liikuntatunneilla ja tuolla liikuntapedagogiikan opinnoissa lehtoreiden puolesta, mutta sitten myös Valioliigan joukkueet tekee niitä samoja juttuja. Se on siitä tavallaan harvinainen harjoite, että sama tavoite siitä dynamiikan parantamisesta on todettu toimivaksi sekä liikuntatunneilla että ammattilaisurheilun maailmassa.

-Joo. Tuo on kyllä hyvä huomio ja itsekin nähnyt joskus jossain somessa, kun joku Englannin maajoukkue heittelee jotain kumista kanaa ja ollut silleen, että nyt on kyllä melkoista meininkiä. Mutta siinä ehkä on se järki, että tällaisen leikin kautta voidaan sitten… Näetkö, että tällainen leikillisyys ja leikki on yksi avainkeino tässä?

-Kyllä se ehdottomasti tuo sellaista hyvää vastapainoa, että usein jos on tavoitteellinen joukkue ja etenkin, kun puhutaan tällaisesta nuoremmasta ikäluokasta. Kuitenkin sen toiminnan mielekkyyden on pakko olla siellä toiminnan keskiössä. Se kuitenkin vaatii paljon keskittymistä nuorilta vaikka mennä johonkin teknis-taktiseen tai johonkin tällaiseen, että lähdetään jotain strategiaa hiomaan, niin se antaa hyvän vastapainon, että sieltä alkutreenistä on saatu vähän enemmän silleen pelleillä ja kisata ja on ruokittu sitä voitonnälkää kivassa ympäristössä. Näen ehdottomasti tämän leikin hyvänä työkaluna kaiken muun treenin ohella.

-Joo. Ehkä voidaan sitä kilpailuakin sitten tehdä vähän mielekkäämmäksi, että se ei ole veren maku suussa.

-Joo, kyllä. Että se on nimenomaan hauskaa.

-Joo. No sitten siirrytään myönteisyyden merkitykseen urheilussa. Mikä on sun näkemys, lähdettiin tästä leikin kautta, niin mikä on tämä myönteisyyden merkitys urheilussa? Miten vaikka valmentaja voi tukea tällaista, että pelaajat ajattelisivat vähän myönteisemmin? Mikä on sun näkemys myönteisyydestä urheilussa?

-Joo kyllä mä näen, että myönteisyydellä on tosi iso rooli ensinnäkin siinä, että mikä se kokemus siitä urheilusta on, mutta sitten myös, että mikä se suorituskyky on. Se miten valmentaja voi sitä tukea, tai monella tavalla, mutta ihan vaan omalla viestinnälläänkin. Esimerkiksi jos tulee joku haastava tilanne, että joukkue on vaikka häviöllä, niin tavallaan, että valmentaja ei heittäydy mukaan sellaiseen, että nyt peli on ohi. Joillekin pelaajille saattaa käydä niin, että jos tulee takaisku, niin saattaa tulla sellaista pienimuotoista luovuttamista, niin tavallaan valmentaja näyttää esimerkillä, että hei me voidaan kääntää tämä ympäri. Tällainen samankaltainen viestintä muissakin haastetilanteissa, että esimerkiksi jos pelaaja on loukkaantunut, niin siinä usein esiintyy tosi paljon negatiivista mielialaa ja muuta, mutta sitä voi yrittää kääntää sitten sillä tavalla, että kun sä teet näitä sun kuntouttavia harjoitteita, niin sä tulet entistä fyysisempänä takaisin. Jotain myönteistä kulmaa, joka voi ylläpitää sitä motivaatiota ja vähän jopa tuoda lisää sitä myönteistä tunnekokemusta siihen negatiivisen päälle. Aika pitkälti se lähtee siitä viestinnästä, mutta sitten myös siitä esimerkistä, mitä valmentaja itse tekee.

-Joo, tosi hyvä pointti ja varmaan valmentajan esimerkin kautta se voi sitten tarttua myös pelaajiin ja sitä kautta lähtee vähän sellaiseksi kantavaksi voimaksi joukkueessa, voisi kuvitella. No sitten, tällainen termi ilmenee usein urheilussa kun flow-tila, niin sulla ilmeisesti vähän on kokemusta, oot lukenut tutkimuksia tai tällaista. Flow-tila, urheilu on varmaan hyvä ympäristö saavuttaa sellainen, niin kertoisito vähän, että mikä tämä flow-tila on ja voiko urheilussa saavuttaa tällaisen flow-tilan?

-Joo, flow-tila on ihan omia ensirakkauksia urheilupsykologian teemoissa, että varmaan joskus myöhempinä teinivuosina perehtymään flow-tilaan ihan omana harrastuksena, kun koin niin vahvoja flow-tiloja jalkapallon kautta, niin sitten alkoi kiinnostamaan ilmiönä. Flow-tila on tällainen mielentila, jossa se tehtävä tehtävä ja sen yksilön oma taitotaso kohtaa. Yksilö keskittyy siihen tehtävään täysillä ja kun se tehtävä on riittävän haastava, että se tuottaa sellaista hyvää oloa siitä, niin se subjektiivinen tunnekokemus on tavallaan harmoniassa. Tämä tasapaino siitä tehtävän haasteellisuudesta ja omasta osaamisesta tuo sellaisen todella hyvän olon. Tämä kuuluisa flow-tutkija, Mihály Csíkszentmihályi, pahoittelut Mihálylle, jos ei ääntäminen ollut ihan oikein, mutta hän on kuitenkin sanonut, että flow-tilat olisi ihmisen onnellisimpia tiloja. Usein ne on jopa niin vahvoja kokemuksia, ettei ihan edes muista tarkasti, vaan saattaa muistaa jotain pätkiä tai valokuvanomaisesti niitä hetkiä sieltä, että se on niin vahva se flown tunne.

-Joo ja näinhän sitä puhutaan, että tällainen ajantaju katoaa, jos on flow-tila käynnissä. Sanoit, että tavallaan, kun se taitotaso ja tehtävän vaatimukset kohtaa, niin miten valmentaja voisi tukea tätä flow-tilaan pääsemistä tai sitten sitä, että ne suoritteet tai harjoitukset olisi sellaisia, että niissä olisi tarpeeksi haastetta, mutta ei sitten kuitenkaan liikaa?

-Se on hyvä kysymys ja sitä varmasti monet valmentajat pohtii, koska flow-tilassa se suoritushan on onnistunutta ja jos olisi joku maaginen nappi, jota voisi painaa, että kaikki olisi aina flow-tilassa, niin se olisi varmaan voittamaton joukkue. Flow’hun liittyy vahvasti se keskittymiskyky, että pystytään keskittymään, niin se, että valmentaja luo jonkin sortin struktuurin siihen treeniin, että sun on helppo keskittyä siihen tehtävään tai sitten se, taas mennään ehkä siihen vuorovaikutukseen, mutta kuitenkin, että tietyllä tapaa, että voi antaa tilaa pelaajalle keskittyä tai sitten antaa pelaajalle ohjeita, että pelaajan on helpompi keskittyä. Se on aika yksilöllistä ja tilannekohtaista. En tiedä saako kiinni, mutta ehkä valmentajat ymmärtävät mistä puhun.

-Joo. Sanoit tuosta vuorovaikutuksesta, että tavallaan on erilaisia pelaajia, niin sitten se vaatii valmentajalta myös aika paljon, että pystyt lukee pelaajia, että kuka ehkä vaatii minkälaista ohjausta tai valmennusta, että pystyt luomaan sen oikean ympäristön tällaiselle.

-Joo ehdottomasti näin ja joku pelaaja saattaa tykätä siitä, että saa paljon ohjeita, mutta sitten jotain pelaajaa jos joka sekunti ohjeistaa, niin se voi haitata keskittymistä ja sitten sinne flow’hun menemistä. Tämä on ainakin mun oma näkemys ja havainto, mutta se sitten menee taas taitoihin tunnistaa ketkä pelaajat syttyy minkälaisestakin… Jos mennään pois yksilötasolta, niin jos vaikka treeneissä halutaan ruokkia sitä flow-tilaa tai peleissä, on se, että pitää temmon sellaisena, että se on pelaajalle tarpeeksi haastavaa, että se tuntuu hyvältä onnistua. Jos tempo on tosi alhainen ja intensiteetti on tosi alhainen ja jos sä vaikka teet jonkun tosi hienon maalin, niin ei välttämättä tunnu yhtä hyvältä sitten, koska tietää, että nyt tämä on ollut tällaista läpsyttelyä. Eli tavallaan se, että pitää sen vaatimustason sopivana sillä tavalla, että onnistumiset tuntuu motivoivilta ja palkitsevilta, niin sehän myös edesauttaa sitä flow’ta, koska silloin oma taitotaso ja se tarpeellinen haastavuus toteutuu.

-Joo tosi hyvin kiteytetty. No sitten, olet yrittäjä, Social Sports. Ilmeisesti tässä on vähän ajatuksena, että sosiaalisuus on myös urheilussa tosi tärkeä teema ja tällainen vuorovaikutus myös. Niin millaisena sä näet tämän urheilun sosiaalisen merkityksen? Monet saa varmasti sieltä paljon ystäviä, niin urheilun sosiaalinen merkitys, millaisena sä näet sen?

-Joo, tuossa sivusit vähän itsekin jo vastausta, että urheilu on erinomainen keino saada ystäviä ja kavereita. Jos miettii sitä nuoren tai lapsen kokemusta, että minkälaista on harrastaa ja minkälaista on urheilla, niin sekä yksilölajeissa, mutta sitten erityisesti joukkuelajeissa, niin kyllähän se joukkue siinä ympärillä tekee tosi paljon, että kenen kanssa niitä hetkiä jaat. Sitten kun ihmisten kanssa juttelee, niin usein mainitaan ikimuistoisina kokemuksina jotain turnausreissuja, yhdessä voitettuja pelejä tai kun ollaan käyty yhdessä treenaamassa. Se sosiaalinen puoli on tosi merkittävä siinä. Ihmisen ihan perusluontoon kuuluu sellainen tarve sosiaalisuudelle. Siinäkin on totta kai yksilöllistä vaihtelua, että mikä se merkitys on, mutta se on hyvä huomioida, että se sosiaalisuus on iso osa sitä kokemusta, minkä se nuori käy siinä omassa harrastuksessa.

-Joo ehdottomasti. Ollaan vähän jo ehkä väläytelty tällaista psykologista turvallisuutta ja ehkä turvallista toimintaympäristöä. Miten sun näkökulmasta, olet toiminut henkisenä valmentajana, niin miten valmentaja voisi olla tällainen turvallinen aikuinen ja sitä kautta luoda psykologista turvallisuutta siihen harrastusympäristöön?

-Joo, se varmasti lähtee sellaisista samanlaisista teemoista, miten kukaan on tavallaan turvallinen ihminen. Valmentajalla ehkä mitä näkisin olennaisiksi on esimerkiksi, että valmentaja on oikeudenmukainen ja selkeä siinä vuorovaikutuksessaan, että ne pelaajat eivät joudu arvailemaan tai että siinä ei ole sellaista epäloogisuutta. Myös sitten olen painottanut sitä viestintää, että jos valmentaja sanoo, että hänelle saa tulla kertomaan jos on jotain, mitä olisi hyvä tietää tai on jotain mikä painaa liittyen vaikka omaan treeniin tai muuhun, että valmentaja voi tavallaan itsekin pedata sitä omaa rooliaan. Valmentaja on tietyllä tapaa kasvattaja, mutta ei tietenkään samanlainen, kun vaikka vanhemmat tai muuta. Valmentaja voi kuitenkin antaa sen mahdollisuuden, että jos te haluatte jutella, että jos tuntuu vaikka, että ette kehity tai ette ole tyytyväisiä teidän peliaikaan tai mikä tahansa. Ne voi olla tällaisia teemoja, että niistä voi tulla juttelemaan. Mielestäni se voisi olla hyvä ja sitä voisi olla periaatteessa enemmänkin, koska sitten sellainen, että jos on vaikka joukkueessa paljon turhautuneita pelaajia tai ei vaikka tiedetä, että miksi joitain asioita tehdään, niin se voi luoda sellaista epätietoisuutta ja eripuraakin joukkueeseen. Sellainen, että tarjoaa sen mahdollisuuden kommunikoida jos pelaaja itse haluaa tulla kommunikoimaan.

-Joo. Tuli tuosta mieleen, kun puhuttiin myös siitä esimerkin voimasta, että valmentajalla on esimerkin voima ja sitten tästä, että valmentajalle voi tulla puhumaan, niin mitä olet mieltä, että pitäisikö valmentajan jakaa omia fiiliksiä myös pelaajien suuntaan? Onko sillä paikkansa urheiluvalmennuksessa? Onko sulla näkemystä tällaiseen?

-Mielenkiintoinen kysymys. Nuorten kanssa työskennellessä väittäisin, että ehkä vähän riippuu fiiliksestä, että jos valmentaja on ihan ultimaattisen pettynyt, niin ehkä pahimmassa tunneryöpyssä ei kannata kaataa sitä ihan suodattamattomana lasten niskaan. Ehkä kuitenkin myös hyvä, että valmentaja pitää yksityiselämänsä erillään siitä valmentajan työstä. Jos puhutaan ihan fiiliksistä, että mikä fiilis sillä valmentajalla on tullut vaikka pelaajien käytöksestä, oli se sitten positiivista tai rakentavaa kritiikkiä, niin kyllähän valmentaja saa tuoda sitä omaa tunnettaan kontekstiin sopivalla tavalla esille. Mielenkiintoinen kysymys ja olisi ehkä helpompi vastata, jos olisi joku esimerkkitilanne mielessä. Varmasti jään pohtimaan vielä podcastin jälkeenkin tätä.

-Joo, no se on hyvä, että sinnekin päin jotain. No sitten, olet liikuntapsykologian opiskelija, kiinnostanut nämä aiheet sen verran, että olet lähtenyt ihan opiskelemaan asti. Tavallaan, kun sinulla on ollut tämä teoriapohja, sanoit, että varhaisista teinivuosista asti tutkinut flow’ta tai lähtenyt kiinnostuneena tutkimaan urheilupsykologian kenttää, että mitä siellä on annettavaa, niin mitä olet oppinut, kun olet lähtenyt viemään käytäntöön näitä teoreettisia juttuja ja onko siellä ollut, vaikka jotain yllättävää, mitä on ilmennyt?

-Joo, siis erilaisia yllätyksiä. Jo ennen, kuin opiskelin yliopistossa, niin olin paljon mielikuvaharjoittelusta lukenut ja kun tuli tällainen fuksivuoden ensimmäinen seminaarityö, niin halusin tehdä mielikuvaharjoittelusta, silloin opiskelin vielä liikuntapedagogiikkaa. Pidin seminaarityön siitä miten lihasvoimaa voi kasvattaa mielikuvaharjoittelun avulla ja miten taitoja voi oppia nopeammin mielikuvaharjoittelun avulla, niin siellä oli tosi paljon porukkaa, kaikki on kuitenkin koko elämänsä liikkunut, jotka oli ihan yllättyneitä, että tämä on mahdollista. Osa jopa sanoi, että on vaikea uskoa, että tämä on mahdollista, vaikka se tiede sen näyttää. Niin tuntuu, että se tietoisuus mielikuvaharjoittelun mahdollisuuksista ei ollut kauhean hyvä ja ei minunkaan omien juniorivuosien aikana puhuttu mielikuvaharjoittelusta. Jos puhutaan käytännöstä, että mitä nyt on tullut yllätyksiä, kun olen mennyt tuonne henkisen valmennuksen maailmaan, niin ehkä sellaisia suuria yllätyksiä, shokkeja, ei ole tullut, mutta tavallaan tuosta kokemuksesta tiesin, että kaikki ei ehkä lähde tekemään niitä. Ei välttämättä tee ollenkaan tai suhtautuu skeptisesti, ja tiedänkin että kaikki pelaajat ei niitä tehnyt, mutta olin positiivisesti yllättynyt, että moni lähti niitä ennakkoluulottomasti kokeilemaan ja kertoi, että niistä oli hyötyä. Nykyään on tosi erilainen kulttuuri ja se näkyy julkisessa keskustelussa vahvasti, mutta monestihan mielen asioihin liittyy stigmaa ja tiedepohjan on pitänyt kehittyä aika pitkälle ennen kuin ihmiset ovat alkaneet  olemaan enemmän vastaanottavaisia siitä. On ollut positiivinen kokemus huomata, että mun mielestä vastaanottavuus on nyt paljon paranemaan päin, että näistä asioista ollaan kiinnostuneita ja tavallaan tiedettä uskalletaan uskoa.

-Joo. Keskusteltiin aikaisemmin Hannaleena Ronkaisen kanssa kanssa tähän stigmaan liittyen hieman siitä, että se on nykyään vähentynyt urheilussa myös ja se on varmasti jossain määrin siitä tieteellisestä perustasta ja sitten ehkä myös siitä, että on tehty tällaisia ulostuloja siihen liittyen, niin sanoit tuossa, että stigma varmaan on vähän vähentynyt, mutta mikä sun näkemys tavallaan on, että missä mennään tällä hetkellä siinä? Miten psyykkinen valmennus mielletään vaikka valmentajien kesken tai ihmisten kesken ketkä toimii urheilun parissa?

-Olen tuosta samaa mieltä, että stigma on vähentynyt, mutta väitän, että siinä on aika paljon valmentajakohtaisia eroja. Nykyään mun käsittääkseni ihan tuonne valmennuskursseillekin, esimerkiksi juttelin Pishkohn kanssa, Hodyn valmentajan kanssa, kun hän käy UEFA A-kurssia nyt, niin siellä oli ollut esimerkiksi tällaisia psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä tehtäviä niille uusille UEFA A-valmentajille eli tavallaan se on nykyään sisällytetty jo hyvin sinne valmentajien koulutukseen, niin varmasti tässä uuden sukupolven valmentajat on hyvin valveutuneita ja ymmärtää sen merkityksen, mutta sitten toisaalta oon myös tavannut sitten joitain valmentajia, jotka ei ole ollut ehkä niin innoissaan siitä, mutta toivon kuitenkin että vaikka valmentajalla ei olisi henkilökohtaisesti innostusta psyykkiseen valmennukseen, niin ehkä uskaltaa silti ottaa vaikka valmennustiimiin psyykkisen valmentajan, jos semmoinen resurssien puolesta on mahdollista. Mun näkemys on, että tilanne tulee olemaan tosi paljon parempi henkisen ja psyykkisen valmennuksen osalta tulevaisuudessa, mitä se on joskus ollut ja nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan.

-Joo ehdottomasti samaa mieltä. Sanoit tuosta, että kaikki valmentajat ei ole ollut niin mielissään, mutta sitten toisaalta olisi toivottavaa ehkä, että vaikka sinne tiimiin sitten tulisi kuitenkin jotain tällaista, niin miten itse tai vaikka henkisen valmentajan roolissa lähtisit, jos on tämmöinen valmentaja, joka ei pidä näitä asioita tärkeänä, niin miten tavallaan perustelisit sitten, että miksi on tärkeätä tukea urheilevien lasten ja nuorten mielenterveyttä ja mielen hyvinvointia?

-Varmaan pitäisi jonkin verran keskustella kyseisen valmentajan kanssa, mutta usein sellaiset perusteet, että jos ei suoranaisesti arvosta sitä hyvinvoinnin merkitystä, niin sitten yleensä arvostetaan suorituskykyä ja tavallaan kun on selkeä tieteellinen näyttö siitä, että minkälaisilla joko mielen harjoitteilla tai sitten itseluottamuksella voidaan parantaa suorituskykyä, ja kuitenkin lähtökohtaisesti kaikkia tavoitteellisia valmentajia kiinnostaa se tulos, niin sitten jos ei tavallaan riitä perusteluksi se, että urheilija voi hyvin, mikä mun mielestä on jo ihan riittävä peruste, niin sitä voi myös perustella sillä, että se myös parantaa urheilijan suorituskykyä.

-Joo tuo on kyllä tärkeä seikka myös etenkin ehkä siinä, että tuodaan tuota tietoisuutta esiin sitten. Olisiko sulla vielä jotain lisättävää tai koetko vaikka, että tänään oli joku sellainen teema, josta olisi vielä jotain sanottavaa?

-Ei varmaan mitään erikoisempaa lisättävää. Mukava kokemus olla täällä tavallaan ensi kertaa ns. asiantuntijan roolissa, kun tässä vielä oman asiantuntijuuden matkalla ollaan aika alkutaipaleella, mutta mun mielestä hyviä kysymyksiä ja jäin tosiaan miettimään noita paria kysymystä, mihin ei ollut ihan suoraa vastausta, että tämä oli myös oikein kehittävä kokemus itselle. Kiitos sain tulla.

-Näinhän se on, että oppimistahan tämä on psyykkisen valmennuksen osalla ja muillakin elämän osa-alueilla. Kiitos paljon, kun pääsit haastateltavaksi.

-Kiitos.