Helsinkiläisessä pitkittäistutkimuksessa masennusoireet liittyvät fyysisen terveyden riskitekijöihin ja kuolleisuuteen
Masennus on merkittävä kansanterveyshaaste joka aiheuttaa yhä enemmän työkyvyttömyyttä. Mia D. Erikssonin väitöskirja masennusoireita kokevista pohjautuu Helsingissä vuosina 1934-44 syntyneeseen 8760 henkilöön, joista 2000-luvun alussa 2902 henkilöä satunnaisesti valittiin mukaan Helsingin syntymäkohorttitutkimukseen. Näistä 2003 osallistui tutkimukseen, jossa henkilöitä on nyt seurattu vuoteen 2018 saakka. Ajan myötä seurantaan osallistuvien määrä on vähentynyt kuolemien ja poisjäämisten takia, ja viimeiseen seurantaan vuonna 2018 osallistui 815 henkilöä.
Masennusoireita mitattiin kyselylomakkeella
Tutkimukseen osallistuneilta naisilta ja miehiltä selvitettiin masennuksen oireita kansainvälisestikin käytössä olevalla Beckin masennuskyselyn 21:llä kysymyksellä. Oireiden määrästä päätellen noin joka viides tutkimukseen osallistunut katsottiin kuuluvan masennustilaan viittaavaan ryhmään.
Kuten aiemmissakin suomalaistutkimuksissa, masennuksen oireita esiintyi naisilla enemmän kuin miehillä, yksinasuvilla enemmän kuin perheellisillä, taloushuolia kokevilla enemmän kuin talouteensa tyytyväisillä ja vähemmän liikkuvilla enemmän kun paljon liikkuvilla.
Tutkimuksen vahvuuksiin kuuluu että tulokset edustavat suomalaista yleisväestöä. Heikkouksiin kuuluu että varmuutta ei ole sairastivatko paljon masennusoireita itse raportoivat todellakin masennusta. Masennustilaa voidaan varmuudella todeta vain lääkärin tekemän haastattelun ja tutkimuksen perusteella.
Melankolinen masennusoireilu erosi muusta masennusoireilusta
Masennuksen eräs alatyyppi on melankolinen masennus. Melankolisen masennuksen oireet ovat kiinnostuksen ja nautinnon tunteen menettäminen, masennusoireiden vuorokausivaihtelu (olo on usein heikoimmillaan aamuisin), herääminen aikaisin aamulla, hitaus tai ylivilkkaus liikkeissä, ruokahalun heikkeneminen ja laihtuminen sekä ylikorostuneet syyllisyyden tunteet.
Tässä tutkimuksessa osallistujat luokiteltiin masennukseen viittaavien oireiden perusteella kolmeen ryhmään: niihin, joiden oireet viittasivat melankoliseen masennukseen, ja niihin, joiden oireet viittasivat ei-melankoliseen masennukseen, sekä niihin, joilla ei ollut masennukseen viittaavia oireita.
Seurannassa ryhmien välillä havaittiin eroja. Osallistujilla, joiden masennusoireet eivät viitanneet melankolisen masennukseen, oli enemmän fyysiseen terveyteen liittyviä riskitekjöitä. Heidän kehonsa rasvaprosentti oli korkeampi, heidän verensokeritasapainonsa oli heikompi ja heillä oli viitteitä alkavasta valtimotaudista. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että ei-melankolinen masennuksen oireet liittyvät vahvemmin epäterveellisiin elintapoihin kuin melankolisen masennuksen oireet.
Mitä enemmän masennusoireita, sen korkeampi kuolleisuus
Tutkimuksessa osallistujia seurattiin keskimäärin 14 vuotta, ja sinä aikana kuoli 357 tutkimukseen osallistunutta. Kuoleman riski oli korkeampi paljon masennusoireita kokevilla kuin muilla osallistujilla. Mitä enemmän masennusoireita tutkimukseen osallistuja oli raportoinut tutkimuksen alussa, sitä suurempi oli hänen riskinsä kuolla seurantajakson aikana. Erityisen korkea kuolleisuus oli melankolisen masennuksen oireita kokevassa ryhmässä. Heidän riskinsä kuolla oli lähes puolitoistakertainen verrattuna ryhmään joka ei juurikaan raportoinut masennusoireita.
Melankolisen masennukseen oireita raportoineilla oli myös ihomittauksissa muita tutkimustyhmiä enemmän sokereihin liittyneitä ainesosia, eli glykaation lopputuotteita. Näiden alkuperää ei täysin tunneta, mutta niiden katsotaan liittyvän sekä ikääntymiseen että monien rappeuttavien fyysisten sairauksien syntyyn. Melankolisen masennuksen oireita kokevilla olikin tutkimuksessa suurempi riski kuolla tavanomaisiin kuolinsyihin, kuten syöpään tai sydän- ja verisuonitauteihin.
Masennusoireisiin liittyy monia erilaisia tekijöitä
Monet riskitekijät altistavat masennukseen. Osa niistä liittyy elämänkulkuun ja elämässä koettuun, osa liittyy sisäsyntyisiin masennukseen altistaviin tekijöihin. Tutkimuksen perusteella epäterveelliset elämäntavat näyttävät liittyvän erityisesti ei-melankolisiin masennuksen oireisiin. Melankolisen masennuksen oireet liittyvät tutkimuksen perusteella liittyvän terveydelle haitalliseen rappeutumiseen, joka myös lisää kuolemanriskiä.
Masennustilojen ehkäisemiseksi ja hoidon kehittämiseksi on tärkeää että opimme paremmin erottamaan eri syistä johtuvia masennustiloja toisistaan. Tämä suomalaistutkimus on askel kohti masennustilojen synnyn parempaa ymmärtämistä.
Lähde:
Sivua muokattu 24.5.2023