Mielen kotivara turvaa toimintakykyä kaikissa oloissa

Luottamusta tarvitaan kaikessa vuorovaikutuksessa ja yhteistoiminnassa. Se kulkee käsi kädessä toivon ja tulevaisuususkon kanssa, ja on pelon ja turvattomuuden vastalääke.

Luottamus rakentuu käytännön toiminnassa, niin ihmissuhteissa kuin yhteiskunnan tasolla. Kun ihminen voi luottaa siihen, että oma arki kantaa, vaikeuksista selviytyminen ja haasteiden ratkominenkaan ei tunnu ylivoimaiselta

Ihmissuhteissa luottamus on aina toimivan vuorovaikutuksen perusta. Sitä tarvitaan myös tuen ja avun vastaanottamisessa.

Luottamus rakentuu puhumalla totta ja pitämällä lupaukset, konkreettisilla teoilla ja johdonmukaisuudella, ottamalla vastuu virheistä, kunnioittamalla rajoja ja kuuntelemalla aidosti.

Yhteiskunnallinen luottamus tuo vakautta ja turvallisuutta

Luottamus varmistaa yhteiskunnan toimintakyvyn ja elämän perusedellytyksistä huolehtimisen. Korkean luottamuksen yhteiskunnat ovat sosiaalisesti vakaampia, turvallisempia ja tuottavampia.

Suomessa luottamus on ollut pitkään hyvällä tasolla yhteiskuntaa ja sen instituutioita, kuten terveydenhuoltoa, oikeuslaitosta, mediaa tai poliisia kohtaan.

Luottamusta heikentävät muun muassa poliittinen polarisaatio, talouskriisit,
disinformaatio sekä epäoikeudenmukaisuuden kokemukset.

Mikäli luottamus murenee, yhteiskunnan kyky toimia ja sitä yhdistävät voimat heikkenevät. Ilman luottamusta ihmiset jäävät omiin poteroihinsa, asiat eivät etene eikä niistä kyetä sopimaan. Pahimmillaan päädytään jäätyneeseen tai avoimeen konfliktiin.

Luottamus yhteiskunnassa edellyttää kokemusta kuulumisesta ja osallisuudesta siihen,
vaikutusmahdollisuuksista itseä koskeviin asioihin, perusturvaa, toimivaa infrastruktuuria sekä pääsyä ajankohtaiseen tietoon.

Kaikessa inhimillisessä toiminnassa tarvitaan yhteistyötä, kykyä ja halua toimia yhdessä jaettujen tavoitteiden puolesta. Poikkeusolosuhteissa toimiva yhteistyö on välttämättömyys.

Yksilötasolla yhteistyö vahvistaa osallistujien resilienssiä ja tunnesäätelyä, hallinnan tunnetta ja osallisuuden kokemusta. Yksi yhteistyön muoto on tuki ihmiseltä toiselle, jolla lievitetään kuormitusta ja stressiä.

Yhteisöissä ja organisaatioissa yhteistyö vahvistaa luottamusta ja yhteenkuuluvuutta, turvallisuutta ja joustavuutta, yhteistä ääntä ja identiteettiä sekä toiminta- ja selviytymiskykyä. Yhteistyöllä myös torjutaan polarisoitumista ja konflikteja.

Yhteistyö edellyttää suunnittelua, yhdessä määriteltyjä tavoitteita, koordinaatiota ja toimivaa vastuunjakoa. Mitä sujuvampaa se on tavallisessa arjessa, sitä nopeammin ja tehokkaammin voidaan reagoida poikkeusolosuhteissa.

Yhteiskunnan toimintavarmuuden kannalta on keskeistä, miten kansalaiset ja yhteiskunnan eri toimijat, paikallisyhteisöt, järjestöt ja seurakunnat, yksityinen sektori sekä viranomaiset kykenevät toimimaan yhdessä niin, että eri toimijoiden osaamista ja resursseja voidaan hyödyntää.

Yhteistyön edellytyksiä parannetaan avoimella viestinnällä ja selkeillä pelisäännöillä, osallistavalla päätöksenteolla ja jaetuilla tavoitteilla, huolehtimalla arjen toimivuudesta sekä vahvistamalla turvallisuutta ja luottamusta.

Tieto on yksilöiden toimintakyvyn ja yhteiskunnan vakauden, luottamuksen ja yhteistyön edellytys. Arjen hallinta ja haasteisiin vastaaminen onnistuu sitä paremmin, mitä enemmän käytössä on ajankohtaista tietoa.

Tieto tuo hallintaa ja ennakoitavuutta. Yhteiset ratkaisut ja toiminnan suuntaviivat ovat vakaalla pohjalla ainoastaan tietoon perustuvina.

Tiedon pohjalta yhteisöissä ja yhteiskunnassa rakennetaan tilannekuvaa, luodaan skenaarioita ja asetetaan tavoitteet, perustellaan päätöksiä ja opitaan yhdessä.

Tiedon avulla myös torjutaan valheita, manipulointia ja huhuja, vähennetään epävarmuutta ja turvattomuutta sekä lievitetään vastakkainasettelua.

Tietoa on monta lajia. Tutkittu tieto pyrkii yleistettävyyteen, ymmärrykseen tai tulkintaan. Tutkittua tietoa täydentää kokemusperäinen tieto, joka auttaa käsittelemään tunteita ja löytämään arjen parhaita toiminta- ja selviytymistapoja.

Tietoa kulkee eri kanavien välityksellä, paitsi median kautta, myös viranomaisilta ja yhteisöiltä ihmisille, sekä suoraan ihmisten välisissä suhteissa.

Polarisoivien algoritmien buustaamassa disinformaatiotulvassa ei aina ole helppoa arvioida luotettavuutta ja välttää virheellisiä lähteitä. Näiden vastavoimiksi tarvitaan laaja-alaista sivistystä, mediakasvatusta, jatkuvaa valppautta ja luotettavan tiedon esiin nostamista.

Myötätunto on tunnetaito, kykyä ymmärtää ja säädellä omia ja toisten tunteita. Kaikki tunnetaidot ovat mielenterveyden ja toimivien ihmissuhteiden osatekijä. Samalla ne ovat osa henkistä kriisinkestävyyttä.

Myötätunto auttaa vahvistamaan myönteisiä tunteita ja lievittämään haastavia tunteita. Se on perusta sallivalle itsesuhteelle ja sekä kyvylle tukea toisia.

Myötätunto tukee resilienssiä ja palautumista, koska se vähentää stressiä ja kuormitusta, rauhoittaa mieltä ja lievittää pelkoa, jännitystä ja itsesyytöksiä. Se myös sekä auttaa havaitsemaan omaa ja toisten kuormitusta.

Oppimista myötätunto tukee, koska se lisää kärsivällisyyttä ja keskeneräisyyden hyväksymistä. Se auttaa näkemään virheissä ja haasteissakin oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia.

Myötätuntoa voi vahvistaa tunnistamalla ja nimeämällä tunteita, hyväksymällä tunteet ja niiden keholliset reaktiot, kuuntelemalla omia tuntemuksia sekä kuuntelemalla ja huomioimalla toisia.

Organisaatioissa ja yhteisöissäkin myötätunto sujuvoittaa arkea ja lisää kriisinkestävyyttä. Myötätuntoista toimintakulttuuria vahvistetaan tasapuolisella ja oikeudenmukaisella kohtelulla, rakentavalla palautteella, huomioimalla ja tukemalla toisia sekä ottamalla virheet ja haasteet oppimiskokemuksina.

Stressinsäätelyn ja rauhoittumisen kyky on osa mielen kotivarapakkia. Sen avulla toiminta- ja palautumiskyky kuormittavissa tilanteissa säilyy.

Stressinhallinta ei tarkoita sitä, etteikö lainkaan kokisi stressiä, vaan paremminkin sitä, että haastavissakin tilanteissa säilyy tietty toimintakyky, tunteiden säätely luonnistuu,
kuormituksesta pystyy palautumaan kohtuullisesti, pystyy tekemään päätöksiä
muutoksiin ja vastoinkäymisiin voi sopeutua.

Stressinhallinnan ja rauhoittumisen kyvyt ovat yksilöllisiä. Samallakin ihmisellä ne vaihtelevat tilanteesta toiseen. Niihin vaikuttavat muun muassa tunne-, vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaidot, opitut toimintamallit, ihmissuhteiden toimivuus ja tuki toisilta,
fyysinen terveys ja perustarpeista huolehtiminen.

Stressinhallinnan ja rauhoittumisen kyvyt eivät ole synnynnäisiä. Jokainen voi vahvistaa ja kehittää niitä, esimerkiksi huolehtimalla riittävästä unesta ja palautumisesta, harjoittamalla tietoisen läsnäolon taitoja, kehittämällä vuorovaikutustaitoja ja ongelmanratkaisukykyä sekä tunnistamalla ajoissa kuormituksen merkkejä.

Perustarpeista huolehtiminen on olemassaolon, fyysisen hyvinvoinnin perusta, sekä psyykkisen turvallisuuden lähde. Säännöllinen arki ja tutut rutiinit on osa perustarpeisiin vastaamista. Myös ne rakentavat turvaa, hallintaa ja vakautta.

Kaikissa olosuhteissa tarvitsemme ravintoa ja nestettä, lämpöä, unta ja palautumista,
mahdollisuutta liikkumiseen ja virikkeisiin sekä turvallista elinympäristöä. Ilman näitä kukaan ei selviä pitkään. Elimistö kuormittuu ja toimintakyky heikkenee nopeasti.

Kotivara 72 tunniksi ei vielä riitä. Toimintakyvyn ylläpitämiseksi jokainen tarvitsee arjessa riittävää perusturvaa, joka tuo psykologista turvaa, auttaa varautumaan ja suunnittelemaan asioita kaukonäköisesti. Vaikka vastaan tulisi vaikeitakin elämäntilanteita, perusturva tekee arjesta ennakoitavampaa ja hallittavampaa.

Perusturva kertoo myös jokaisen jakamattomasta ihmisarvosta.

Perusturva vahvistaa osallisuuden kokemusta ja sosiaalista turvallisuutta. Samalla se vähentää polarisaatiota, epäluottamusta ja pelkoa. Nämä kaikki ovat yhteydessä kykyyn toimia arjessa ja epävarmoina aikoina.